Oikeudenmenetys
Oikeudenmenetys on oikeudellinen seuraamus, jolla ihmisen tai oikeushenkilön jokin oikeus riistetään tai jonkin oikeuden käyttämistä rajoitetaan tilapäisesti tai pysyvästi. Se voi koskea jonkin tehtävän hoitamista, tiettyyn paikkaan menemistä, johonkin asiaan ryhtymistä tai tietyn toimen tekemistä.[1]
Oikeudenmenetys tapahtuu esimerkiksi seuraavissa tapauksissa:
- jos tuomioistuimessa tai muussa kansallisessa tai Euroopan unionin viranomaisessa suoritettava toimi jätetään tekemättä ennen määräajan päättymistä. Säädöksissä on kuitenkin tapauksia, joissa myöhästynytkin toimi on katsottava suoritetuksi määräajassa.[2]
- hallintaoikeuden menetys oikeudenloukkauksen seurauksena [3]
- henkilöä ei palkata työskentelemään alaikäisten parissa, jos hänet on tuomittu sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta teosta, seksuaalirikoksesta, murhasta, taposta, törkeästä pahoinpitelystä, törkeästä ryöstöstä tai huumausainerikoksesta.[4][5]
- julkisten hankintojen tarjouskilpailusta suljetaan pois henkilöt ja yritykset, jotka ovat syyllistyneet tiettyihin rikoksiin, tekoihin tai laiminlyönteihin[6]
- Euroopan unionin ulkopuolisen maan kansalainen, joka on tuomittu rikoksesta ja poistettu maasta yhdessä jäsenvaltiossa, saa maahantulokiellon koko unionin alueelle[7]
- henkilölle määrätään matkustuskielto, jota käytetään pidättämisen tai vangitsemisen sijasta rikoksesta epäillyn liikkumisvapauden rajoittamiseen estämään pakoa tai laittoman toiminnan jatkamista[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ Vihreä kirja rikosoikeudellisten seuraamusten lähentämisestä, vastavuoroisesta tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta Euroopan unionissa, KOM(2004)334 sivu 20
- ↑ Laki hyödyllisyysmallioikeudesta, 26 a §
- ↑ Pakkokeinolaki (806 2011), 5 §
- ↑ Rikosrekisterilaki, 6 ja 7 §
- ↑ Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä
- ↑ Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (13972016) 80 §
- ↑ Neuvoston direktiivi 2001/40/EY, 1–3 artikla
- ↑ Pakkokeinolain (806/2011) 5 luku