Odobenocetops
Odobenocetops on sukupuuttoon kuollut pienten hammasvalaiden suku plioseenilta. Fossiileja on löydetty Perun eteläosista. Kahden pitkän syöksyhampaan ansiosta se näytti mursun ja manaatin sekoitukselta.
| Odobenocetops | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Valaat Cetacea |
| Alalahko: | Hammasvalaat Odontoceti |
| Yläheimo: | Delfiininsukuiset valaat Delphinoidea |
| Heimo: |
†Odobenocetopsidae Muizon, 1993 |
| Suku: |
† Odobenocetops Muizon, 1993 |
| Lajit | |
|
|
Syöksyhampaat muokkaa
Odobenocetops on ollut tutkijoiden mielenkiinnon kohteena suurten syöksyhampaidensa vuoksi. Koiraan oikeanpuoleinen hammas saattoi kasvaa jopa 1,35 metriä pitkäksi, kun taas vasen hammas ei yleensä kasvanut 25 senttiä pidemmäksi. Koiraat ovat saattaneet käyttää melko hauraita syöksyhampaitaan taistellessaan naaraista. Naaraiden syöksyhampaat olivat paljon pienemmät. Eläimellä ei ollut syöksyhampaiden lisäksi muita hampaita.
Elintavat muokkaa
Odobenocetops liikkui matalassa vedessä ja pysytteli lähellä merenpohjaa. Eräällä yksilöllä oli samankaltainen kaikuluotauselin kuin nykyisillä delfiineillä, jonka ansiosta se tuli toimeen myös täydellisessä pimeydessä. Merenpohjaa tonkimalla se löysi simpukoita, äyriäisiä ja kotiloita, joita se käytti ravintonaan. Lihaksikkaat huulet mahdollistivat sen, että se pystyi imemään simpukoita ulos kuoristaan.
Odobenocetops oli erinomainen uimari, mutta hengitti kaikkien nisäkkäiden tapaan ilmaa, joten se joutui nousemaan pinnalle sukellusten välissä. Se käytti voimakasta pyrstöään uidessaan. Odobenocetopsilla oli hyvä näkökyky, mutta kokonsa takia sillä ei ollut paljon vastusta haille, kuten jättimäiselle megalodonille. Syöksyhampaat eivät olleet tarpeeksi vahvat, että niitä olisi voinut käyttää taistelussa.
Luokittelu muokkaa
Odobenocetops kuului delfiininsukuisten valaiden yläheimoon, ja sen läheisimmät elävät sukulaiset ovat maitovalas ja sarvivalas.
Löydöt muokkaa
Odobenocetopsin fossiileja tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 1993, ja siitä tunnetaan vieläkin vain muutama kallon ja luiden jäänne.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Haines, Tim & Chambers, Paul: Esihistoriallinen eläinmaailma. Suomentanut Kaaro, Jani. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7276-7.
- BBC - Science & Nature - Sea Monsters - Fact File: Odobenocetops Viitattu 8.4.2017 (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- 3D malli Odobenocetopsin tyyppiyksilöstä: Walrus whale (Odobenocetops) Smithsonian X 3D. Arkistoitu 19.7.2014. Viitattu 8.4.2017.