Odion Jude Ighalo (s. 16. kesäkuuta 1989 Lagos) on nigerialainen jalkapalloilija, joka edustaa Saudi-Arabian Valioliigassa pelaavaa Al-Shabab Riyadhia. Oikeajalkainen Ighalo on pelipaikaltaan hyökkääjä.[2] Hän on pelannut myös Nigerian jalkapallomaajoukkueessa.

Odion Ighalo
Henkilötiedot
Koko nimi Odion Jude Ighalo
Syntymäaika 16. kesäkuuta 1989
Syntymäpaikka Lagos, Nigeria
Pelipaikka hyökkääjä
Pituus 188 senttimetriä
Paino 70 kilogrammaa[1]
Seura
Seura Al-Shabab Riyadh
Pelinumero 89
Junioriseurat
2000–2005 Prime
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2005–2006 Prime 5 (0)
2006–2007 Julius Berger 10 (5)
2007–2008 Lyn 20 (9)
2008–2014 Udinese 6 (1)
2009–2010 Granada (laina) 28 (17)
2010 Cesena (laina) 3 (0)
2011–2014 Granada (laina) 94 (17)
2014 Watford (laina) 8 (3)
2014–2017 Watford 82 (34)
2017–2018 Changchun Yatai 55 (36)
2019–2021 Shanghai Greenland 17 (10)
2020–2021 Manchester United (laina) 12 (0)
2021– Al-Shabab Riyadh 10 (5)
Maajoukkue
2009 Nigeria U20 3 (0)
2015– Nigeria 35 (16)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 29. toukokuuta 2021.
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 29. toukokuuta 2021.

Ura muokkaa

Seurajoukkueura muokkaa

Ighalo aloitti uransa kotimaassaan. Vuonna 2007 hän siirtyi kotimaansa Julius Berger FC:stä Norjan Tippeligaenin Lyn Fotballiin. Hän pelasi seurassa 20 ottelua tehden niissä yhdeksän maalia. Elokuussa 2008 Ighalo siirtyi Italian Serie A:n Udinese Calcioon. Kaudella 2008–2009 hän pelasi kuusi ottelua viimeistellen yhden maalin. Kauden 2009–2010 Ighalo oli lainassa Espanjan Segunda División B:ssä, Granada CF:än joukkueessa, jolla oli sama omistaja kuin Udinesella. Hän pelasi kaudella 28 ottelua tehden 17 maalia. Heinäkuusta 2010 saman vuoden joulukuuhun Ighalo oli lainalla Serie A:n AC Cesenassa pelaten kolme ottelua.

Tammikuussa 2011 Ighalo siirtyi lainasopimuksella takaisin Granadaan. Seura nousi kaudeksi 2011–2012 Primera Divisióniin ja Ighalo teki kauden aikana 30 ottelussa kuusi maalia. Seuraavalla kaudella maaleja syntyi 28 ottelussa viisi ja kaudella 2013–2014 hän pelasi 16 ottelua osuen kahdesti. Kesäkuussa 2014 Ighalo kutsuttiin takaisin Udineseen, mutta heti seuraavassa kuussa hän siirtyi lainalle Englannin mestaruussarjan Watford FC:hen, jolla oli myös sama omistaja Udinesen ja Granadan kanssa. Lokakuussa 2014 siirrosta tehtiin pysyvä.[2] Ighalo pelasi kauden aikana 35 ottelua tehden 20 maalia, kun Watford nousi Valioliigaan.

Ighalo debytoi Valioliigassa elokuussa 2015 Evertonia vastaan.[2] Hän onnistui heti maalinteossa. Hän teki vuodenvaihteeseen mennessä 14 valioliigamaalia. Loppukauden aikana maaleja syntyi vielä kaksi. Seuraavalla kaudella hän viimeisteli 18 liigaottelussa yhden maalin. Tammikuun 2017 lopulla hän siirtyi kiinalaiseen Changchun Yatai -seuraan. Helmikuussa 2019 hän siirtyi Shanghai Shenhuaan, jossa voitti Kiinan Cupin saman vuoden joulukuussa.[2]

Ighalo siirtyi puolen vuoden lainasopimuksella Englannin Valioliigan Manchester Unitediin tammlkuussa 2020. Hän pelasi kevätkauden aikana Valioliigassa 11 ottelua ja Eurooppa-liigassa viisi ottelua, ja jälkimmäisessä hän teki maalin Club Bruggea ja LASK Linziä vastaan. Kolmessa FA Cupin ottelussaan hän teki yhteensä kolme maalia. Hänen lainasopimustaan jatkettiin tammikuuhun 2021, mutta hän pelasi kauden 2020–2021 aikana Valioliigassa vain yhdeksän minuuttia, Mestarien liigassa minuutin ja liigacupissa kaksi ottelua. Hän siirtyi muutama päivä lainasopimuksen umpeutumisen jälkeen saudiarabialaiseen Al-Shabab Riyadhiin 2,5 miljoonan euron siirtosummalla.[2]

Maajoukkueura muokkaa

Ighalo edusti Nigeriaa kolmen ottelun verran alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2009. Hän debytoi Nigerian jalkapallomaajoukkueessa maaliskuussa 2015 ystävyysottelussa Ugandaa vastaan.[3] Avausmaalinsa hän teki kolmannessa maaottelussaan, kesäkuussa 2015 Tšadia vastaan.[3] Hän pelasi Nigerian kaikissa kolmessa ottelussa MM-kilpailuissa 2018. Hän pelasi Nigerian kaikissa otteluissa myös sen voittaessa Afrikan-mestaruuskilpailuissa pronssia 2019. Hän teki ainoan maalin 1–0-voittoon päättyneessä mitaliottelussa Tunisiaa vastaan, ja voitti turnauksen maalintekijätilaston viidellä maalillaan.[2]

Lähteet muokkaa