Nykybaletti
Nykybaletiksi (contemporary ballet) kutsutaan klassisen baletin liikekieleen ja tekniikkaan perustuvia nykykoreografien teoksia erotukseksi vanhoista perinteisistä klassisista teoksista. Se ottaa vaikutteita nykytanssista ja jazztanssista, mutta hyödyntää usein esimerkiksi baletin varvastossutekniikkaa. Nykybaletissa liikesanastoa laajennetaan muun muassa luopumalla jalkojen aukikierrosta ja käyttämällä nykytanssista lainattua lattiatasossa tapahtuvaa tanssia tai esimerkiksi jazztanssin lantionliikkeitä. Raja sen välillä, mikä voidaan katsoa baletin uudistamiseksi ja mikä nykybaletiksi, on häilyvä. Toisaalta päällekkäisyyttä on myös nykytanssin kanssa, silloin kun koreografit nojautuvat liikekielessään balettitekniikkaan ja esiintyjätkin ovat ehkä balettitanssijoiksi koulutettuja. Onko esimerkiksi nykytanssia edustavan koreografin teos balettiryhmälle nykybalettia vai nykytanssia? Vastaus riippuu täysin näkökulmasta. Useimmat balettiseurueet esittävät nykyään klassisen ohjelmiston lisäksi modernimpaa tyyliä edustavia teoksia ja nykykoreografit tekevät teoksiaan sekä nyky- että balettitanssijoille.
George Balanchine mainitaan usein nykybaletin isäksi. Hänen 1900-luvun alkupuolella kehittämänsä koreografinen tyyli kantaa nimeä neoklassinen baletti ja on perinteisen klassisen baletin ja nykypäivän nykybaletin välimuoto. Balanchinen koreografioissa on muun muassa koukistettuja nilkkoja ja käsiä, epätasapainoisia (off-balance) asentoja ja perinteisistä tutuistä poikkeavia esiintymisasuja.
Muita nykybalettia edustavia koreografeja ovat muun muassa Maurice Bejart, William Forsythe ja John Neumeier.