Nuokkuhelmikkä
Nuokkuhelmikkä (Melica nutans) on Euraasiassa tavattava, rehevien metsien heinäkasvi. Suomessa laji on yleinen.
| Nuokkuhelmikkä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Suku: | Helmikät Melica |
| Laji: | nutans |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Melica nutans |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Nuokkuhelmikkä kasvaa 35–50 cm korkeaksi. Kasvi on pitkärönsyinen ja kasvutavaltaan pysty tai koheneva. Varren tyviosa on väriltään violetti. Lehtitupet ovat litteitä ja varsinkin selkäsuoneltaan karheita. Nuokkuvat lehdet ovat 2–3 mm leveitä, tasasoukkia, suippoja ja kiiltäviä. Lehden kieleke on enintään 1 mm pitkä, ruskehtava ja tylppä. Kukinto on 7–10 cm pitkä, toispuoleisesti nuokkuva terttumainen röyhy. Tähkylät ovat 5–10 mm pitkiä, lyhytperäisiä ja nuokkuvia. Kaleet ovat väriltään sinipunertavia. Nuokkuhelmikkä kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa.[1]
Nuokkuhelmikkä muistuttaa läheisesti Suomessa harvinaisia mätäshelmikkää (M. picta) ja röyhyhelmikkää (M. uniflora).[1]
Levinneisyys muokkaa
Nuokkuhelmikkää tavataan lähes koko Euroopassa Isosta-Britanniasta, Saksasta ja Pohjois-Italiasta itään Keski-Venäjälle saakka. Pohjoisessa lajia tavataan koko Fennoskandiassa ja paikoitellen Pohjois-Venäjällä. Lisäksi lajia tavataan paikoitellen havumetsävyöhykkeellä Keski- ja Itä-Siperiassa, Pohjois-Kiinassa ja Japanissa.[2]
Nuokkuhelmikkä kasvaa yleisenä koko Suomessa Pohjois-Lappia lukuun ottamatta, jossa se on harvinaisempi. Erityisen yleinen nuokkuhelmikkä on Etelä-, Keski- ja Itä-Suomessa.[3]
Elinympäristö muokkaa
Nuokkuhelmikkä viihtyy rehevänpuoleisissa ja rehevissä metsissä ja lehtoniityillä. Pohjoisessa lajia tavataan myös erityyppisissä korvissa.[1]
Lähteet muokkaa
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 592.
- ↑ Den virtuella floran: Bergslok (Melica nutans) — Norra halvklotet Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 14.12.2010.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Nuokkuhelmikän levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 14.12.2010.
