Novosibirsk

Novosibirskin alueen pääkaupunki Venäjällä ja Venäjän kolmanneksi suurin kaupunki

Novosibirsk (ven. Новосиби́рск), ent. Novonikolajevsk on 1,5 miljoonan asukkaan kaupunki Ob-joen yläjuoksulla Novosibirskin alueella Siperiassa Venäjällä. Kaupunki on myös Novosibirskin alueen ja Siperian liittovaltiopiirin hallinnollinen keskus ja Venäjän kolmanneksi suurin kaupunki.

Novosibirsk
Новосибирск
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna
Novosibirskin alue Venäjällä
Novosibirskin alue Venäjällä

Novosibirsk

Koordinaatit: 54°59′N, 82°54′E

Valtio Venäjä Venäjän federaatio
Federaatiosubjekti Novosibirskin alue
Perustettu 1893
Hallinto
 – pormestari Vladimir Gorodetski
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 502,1 km²
Väkiluku (2012) 1 511 369[1]
 – Väestötiheys 3 010 as./km²
Aikavyöhyke UTC+7 (MSK+4) [2][3]
Postinumero 630000–630123[4]
Suuntanumero(t) +7 383[5]
Rekisterikilpi 54, 154









Ilmasto muokkaa

Novosibirsk sijaitsee Länsi-Siperian alangon kaakkoisosassa. Ilmasto on erittäin mantereinen kylmine ja lumisine talvineen sekä kuumine ja kuivine kesineen. Lämpötila on kesällä noin +20...+22 °C ja talvella −18...−20 °C, mutta voi laskea talvella −47 celsiusasteeseen ja nousta kesällä +35 celsiusasteeseen. Sää on suurimman osan vuotta aurinkoinen.

Historia muokkaa

 
Asutusta pari vuotta paikkakunnan perustamisen jälkeen vuonna 1895.

Novosibirsk perustettiin vuonna 1893, kun Obin yli alettiin rakentaa siltaa Siperian rautatietä varten. Kaupunki siitä tuli 1903. Vuoteen 1925 saakka kaupungin nimi oli keisari Nikolai II:n mukaan Novonikolajevsk.

Vuonna 2018 kaupungissa paljastettiin Stalinin patsas.[6]

Väestö muokkaa

Nykyään Novosibirsk on asukasluvultaan Siperian suurin ja Venäjän kolmanneksi suurin kaupunki.

Oheinen taulukko kuvaa Novosibirskin väkiluvun kehitystä väestönlaskentojen kautta. Vuosien 1897, 1926 ja 1939 arvot ovat suuntaa antavia.

Vuosi Novosibirskin
asukasluku
1897 8 000
1926 120 000
(Novo-Nikolajev/ Sibiski krai)
1931 180 067 [7]
1939 404 000
1959 885 045[8]
1970 1 160 963[9]
1979 1 312 480[10]
1989 1 436 516[11]
2002 1 425 508[12]
2010 1 473 737[13]

Liikenneyhteydet muokkaa

Novosibirsk on tärkeä liikenteellinen solmukohta.[14] Se sijaitsee Siperian radalla, ja sieltä erkanee rata etelään Barnauliin. Matkustajaliikenteen asemista merkittävin on Novosibirskin päärautatieasema, joka sijaitsee runsas 3 300 kilometriä Moskovasta itään.[15][16] Kaupungissa on myös jokisatama ja kaksi lentokenttää, joista Novosibirskin kansainvälinen lentoasema (Tolmatšjovo) kuuluu Venäjän vilkkaimpiin matkustajaliikenteen lentoasemiin. Novosibirskin metro avattiin vuonna 1985.

Kaupungissa on kolme siltaa Obin yli.

Oppilaitokset ja kulttuuri muokkaa

Novosibirskissä on korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia sekä kaksi yliopistoa, joista Novosibirskin valtionyliopisto kuuluu Venäjän yliopistorankingissa kärkikymmenikköön. Kaupungissa on myös ooppera, baletti sekä useita teattereita, museoita ja taidegallerioita.

Urheilu muokkaa

Novosibirskissä on useita palloiluseuroja. Jääkiekkoseura Sibir pelaa KHL-liigassa ja jääpalloseura Sibselmaš Venäjän jääpallon superliigassa. Kaupungissa on myös jalkapalloseura FK Sibir Novosibirsk, lentopalloseura Lokomotiv, koripalloseura BC Novosibirsk ja futsaljoukkue Sibirsk. Palloiluseurat ovat historian aikana olleet hyvin riippuvaisia Novosibirskin teollisuuskaupungin tehtaiden rahoituksesta.

Kuuluisia novosibirskiläisiä muokkaa

Muuta muokkaa

Novosibirskissä on Inkerin kirkon Siperian rovastikuntaan kuuluva seurakunta.

Lähteet muokkaa

  1. Population of capital cities and cities of 100 000 or more inhabitants United Nations Statistics Division. Viitattu 5.2.2015. (englanniksi)
  2. Jussi Nurminen: Venäjä siirtyy ikuiseen talviaikaan 1.7.2014. Yle uutiset. Viitattu 27.10.2014.
  3. Vladimir Putin signed the Federal Law On Amendments to the Federal Law "On the calculation of time" 22.7.2014. worldtimezone.com. Viitattu 27.10.2014. (englanniksi)
  4. Novosibirskaja oblast: Potštovnyje indeksy. Gorod Novosibirsk ruspostindex.ru. Viitattu 8.5.2013. (venäjäksi)
  5. Novosibirskaja oblast: Telefonnyje kody ruspostindex.ru. Viitattu 8.5.2013. (venäjäksi)
  6. https://www.theatlantic.com/international/archive/2019/05/russia-stalin-statue/590140/
  7. Administativno-territorialnoje delenije Sojuza SSR - rajony i goroda SSSR. (na 1 janvarja 1931 goda). Administativnoje delenije, territorija i nanselenije Sojuza SSR: I RSFSR (Tšentralnyi ispolnitelnyi komitet sojuza SSR. Vserossijski tšentralnyi ispolnitelnyi komitet. Venäjän SFNT:tä koskevat sivut 1-191 (pdf)) 1931. Moskova: pdf-kopio netissä: http://istmat.info/node/17630. Arkistoitu 14.10.2012. Viitattu 8.5.2013. (venäjäksi)
  8. Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Kaupunkitaajamat) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 20.4.2013. (venäjäksi)
  9. Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Kaupunkitaajamat) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 20.4.2013. (venäjäksi)
  10. Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Kaupunkitaajamat) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 20.4.2013. (venäjäksi)
  11. Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Kaupunkitaajamat) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 20.4.2013. (venäjäksi)
  12. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Gorodskoi (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Kaupunkitaajamat) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 20.4.2013. (venäjäksi)
  13. Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija (Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru, Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 20.4.2013. (venäjäksi)
  14. toim. V. H. Peihvasser: Novyi Atlas avtomobilnyh dorog 2006-2007. Rossija - Strany CNF - Pribaltika. 1:750 000 i 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Tribum, 220053, Minsk, Valko-Venäjä: {{{Julkaisija}}}. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  15. Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto. FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  16. Route of train 002 Moscow Iaroslavskaia - Vladivostok poezda.net. Viitattu 20.4.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa