Wikipedia

Northumberland

kreivikunta Koillis-Englannissa Pohjanmeren rannalla Skotlannin rajamailla

Northumberland on muodollinen ja historiallinen kreivikunta Koillis-Englannissa Pohjanmeren rannalla, Skotlannin rajamailla. Sen kreivikunnanvaltuusto ja kuusi hallintopiiriä lakkautettiin vuonna 2009 ja niiden tilalle muodostettiin yksi yhtenäishallintopiiri, jonka hallinnollisena keskuksena toimii Morpethin kaupunki.[1] Vuonna 2020 kreivikunnan alueella arvioitiin elävän noin 324 000 ihmistä.[2]

Northumberland
Sijainti
Pinta-ala
5 010 km2  ()View and modify data on Wikidata
Väkiluku
324 000 as.  ()View and modify data on Wikidata
Asukastiheys
65 as./km2  ()
NUTS
UKC21View and modify data on Wikidata
Verkkosivusto
Kartta
Koordinaatit

muokkaa - muokkaa wikitekstiä - muokkaa WikidataaTietolaatikon dokumentaatio

Northumberland on pinta-alaltaan yksi Englannin laajimmista kreivikunnista. Sen tihemmin asuttua osaa on kreivikunnan kaakkoiskolkka – laajat alueet ovat maaseutua, jossa kasvatetaan lampaita.[3]

Maantiede ja luonto muokkaa

Northumberland on Englannin pohjoisin kreivikunta. Sitä rajaavat pohjoisessa Skotlanti, idässä Pohjanmeri, etelässä County Durham ja lännessä Cumbrian kreivikunta. Kreivikunnan maisemat vaihtelevat idän maatalousvaltaisesta rannikkotasangosta lännen harvaan asuttuun ja karuun mäki- ja nummialueeseen sekä etelän tiheään asuttuihin ja teollistuneisiin Tynen ja Blythin jokilaaksoihin.[1]

Noin puolet Northumberlandin pinta-alasta on ylämaata.[1] Skotlannin rajalla kohoavat pyöreälakiset Cheviotit,[1] joiden korkein huippu Cheviot (815 m) on myös kreivikunnan korkein kohta.[4] Etelämpänä Penniinit muodostavat Cumbrian vastaisen rajan.[1]

Geologia muokkaa

 
Hadrianuksen vallia lähellä Housesteadsin roomalaislinnoitusta.

Läntisen vuori- ja nummialueen kallioperä koostuu hiekka- ja kalkkikivestä ja sitä uurtavat Rede- ja North Tyne -joen uomat. Chevioteilta alkaa itärannikolle ja Tynejoen laaksoon saakka ulottuva vyöhyke, joka on muodostunut kivihiilikaudella syntyneistä kivilajeista. Rannikkotasangon pohjoisosien yleisin kivilaji on kalkkikivi; etelässä esiintyy myös kivihiilimuodostumia, joita louhittiin satojen vuosien ajan, kunnes kaivostoiminta lakkasi 2000-luvun alussa.[1]

Whin Sill käsittää useita diabaasista muodostuneita kerrosjuonia, jotka ovat paikoitellen näkyvissä kalliojyrkänteinä, kuten Farnesaarina ja Bamburghin linnakalliona; myös Hadrianuksen valli on rakennettu osittain sen päälle.[1][5] Alavilla mailla maaperä koostuu jääkaudella kasautuneista aineksista, aina hienosta hiekasta ja sorasta tiiviiseen saveen ja hiesuun; ylävillä mailla maakerros on ohut, hapan ja turvepitoinen.[1]

Ilmasto muokkaa

Northumberlandin sääolot ovat viileät pohjoisen sijainnin, suurten korkeuserojen ja itäisten tuulten vuoksi. Talvi on melko kylmä ja kesä viileä – kevät tulee verraten myöhään ja yli 20 asteen lämpötilat ovat harvinaisia. Kreivikunta saa kohtalaisesti sadetta, sademäärät vaihtelevat rannikon 635 millimetristä Cheviotien 1 270 millimetriin. Rannikolla esiintyy kylmiä sumuja.[1]

Luonto muokkaa

 
Bamburghin linna Pohjanmeren rannalla.

Northumberlandin kansallispuisto on Englannin 13 kansallispuistosta pohjoisin, harvaanasutuin ja etäimmällä suurista kaupunkialueista.[6] Sen alueella elää muun muassa metsäkauriita, tornipöllöjä, nummiriekkoja ja villiintyneitä vuohia.[7]

Kansallispuiston länsipuolella levittäytyy Englannin laajin yhtenäinen metsäalue Kielder Forest, jota hallinnoi Britannian metsäkomissio.[1][8] Vaikka alueella kasvaakin jonkin verran vanhaa aarniometsää, on se suurimmaksi osaksi havupuuvaltaista talousmetsää; sinne on istutettu etenkin pohjoisamerikkalaista sitkankuusta 1920-luvulta lähtien.[9][10] Kielder Forestissa arvioidaan elävän jopa 75 prosenttia Englannin oravapopulaatiosta.[9]

Northumberlandin lounaisosaan ulottuvat Pohjois-Penniinit luokitellaan maisemallisesti arvokkaaksi alueeksi, joka on saanut myös UNESCO Global Geopark -statuksen. Puiston huomionarvoisimpia biotyyppejä ovat vuoristoniityt, nummet ja peittosuot, ja sen alueella elää jopa 80 prosenttia Englannin teeristä.[11]

Myös Northumberlandin rannikkoa pidetään maisemallisesti arvokkaana Berwick-upon-Tweedin kaupungin ja Coquetjoen suiston väliin jäävällä 64 kilometrin pituisella kaistaleella.[12] Sille ovat ominaisia kallionkielekkeet, laskuveden aikana mantereeseen yhdistyvät saaret sekä dyyni- ja vattialueiden ympäröimät leveät hiekkapoukamat.[13] Ulkosaarilla elää halleja ja rannikon edustalla voi nähdä pyöriäisiä, pullokuonodelfiinejä ja valkokuonodelfiinejä sekä satunnaisesti myös lahtivalaita.[14]

Historia muokkaa

 
Roomalainen hopeatarjotin, 300-luku, Corbridge.

Esihistoria ja roomalaisaika muokkaa

Northumberlandista on löydetty runsaasti jäänteitä esihistoriallisesta asutuksesta,[1] muun muassa kivikautisia kalliopiirroksia ja lukuisia linnavuoria.[15] Roomalaiset saivat alueen hallintaansa 80-luvulla kuvernööri Agricolan hallitessa Britanniaa.[16] Puolustautuakseen skottien hyökkäyksiltä he rakensivat vuosina 122–128 Hadrianuksen vallin Tynejoelta Solwaynvuonolle.[1][16] He eivät onnistuneet saamaan vallin pohjoispuolisia maita pysyvästi hallintaansa vaikka miehittivätkin Skotlannin alamaata lyhyen aikaa 100-luvulla.[16]

Anglien kuningaskunnat muokkaa

 
Northumbrian kuningaskunta vuoden 700 paikkeilla.

Roomalaisten vetäydyttyä Britanniasta 400-luvulla Northumberland oli aluksi britannialaisten votadinien hallussa. 500-luvulla rannikolle alkoi muuttaa etelästä angleja, jotka loivat perustan Bernician kuningaskunnalle. Vuoden 547 paikkeilla heidän kuninkaansa Ida perusti Bamburghiin tärkeän sillanpään, vaikka britit onnistuivatkin pitämään anglit vielä pitkään pois sisämaasta. Vasta Idan pojanpoika Aethelfrith onnistui turvaamaan anglien ylivallan seudulla kukistamalla ensin Strathclyden kanssa liittoutuneet skotit vuonna 603 ja liittämällä sitten valtakuntaansa Deiran kuningaskunnan.[1][17]

 
Lindisfarnen evankeliumit, 700-luku.

Forthinvuonon ja Humberjoen väliset maat tulivat tunnetuiksi Northumbriana (kirj. ’Maa Humberista pohjoiseen’) ja siitä kasvoi 600-luvulla mahtavin anglosaksien valtakunnista.[1][17] Anglit alkoivat kääntyä kristinuskoon, kun roomalainen lähetyssaarnaaja Paulinus tuli pohjoiseen kuningas Edwinin kutsusta. Edwinin jälkeen Northumbrian kuninkaaksi nousi Oswald, jonka myötävaikutuksella Ionan munkit perustivat Lindisfarnen saarelle luostarin ja jatkoivat northumbrialaisten käännyttämistä. Luostarilaitoksen kukoistuskautta olivat 650–750-luvut, jolloin sitä johtivat Cuthbert Lindisfarnelainen, Wilfrid Hexhamilainen ja muut kuuluisat piispat.[17]

870-luvulla tanskalaiset viikingit hyökkäsivät Northumbriaan sotapäällikkö Halfdanin johdolla. Munkit joutuivat hylkäämään luostarit ja pakenemaan hyökkääjiä, mikä romahdutti luostarilaitoksen. Koska viikingit asuttivat enimmäkseen Teesjoen eteläpuolisia maita, onnistui Northumbria säilyttämään muodollisen itsenäisyytensä. 900-luvulla skotlantilaiset valloittivat Tweedjoen pohjoispuolisen alueen ja Bamburghin alaisista maista tuli Wessexin jaarlikunta.[1][17]

Normanniaika ja rajasodat muokkaa

 
Northumberlandin jaarli Thomas Percy johti epäonnistunutta kapinaa kuningatar Elisabetia vastaan ja mestattiin sen vuoksi Yorkissa vuonna 1572.

Normannien valloitettua Englannin vuonna 1066 eri puolilla maata puhkesi kapinoita, joista vakavin tapahtui vuosina 1069–1070 Northumberlandissa. Vilhelm Valloittaja mursi vastarinnan ja kylvi sen jälkeen hävitystä kaikkialla pohjoisessa.[18] Myös normannien aikana Northumberlandia yritettiin hallita jaarlikuntana, mutta useiden kapinayritysten jälkeen sen maat takavarikoitiin kruunulle ja jaettiin läänityksinä paroneille ja ritareille.[19] Keskiajalla kreivikunnan puolustukseksi rakennettiin lukuisia linnoja Skotlannista ja Skandinaviasta tehtyjä hyökkäyksiä vastaan.[1][19]

Vuonna 1569 Pohjois-Englanti nousi jälleen kapinaan Northumberlandin jaarlin Thomas Percyn ja Westmorlandin jaarlin Charles Nevillen johdolla. Heidän tavoitteenaan oli syrjäyttää protestanttinen kuningatar Elisabet I ja nostaa valtaistuimelle katolinen Maria Stuart, mutta Elisabet tukahdutti kapinaliikkeen verisesti.[20] Rajakärhämät Skotlannin kanssa jatkuivat Northumberlandissa koko keskiajan aina vuoteen 1603 saakka, jolloin Englanti ja Skotlanti solmivat personaaliunionin ja Jaakko I:stä tuli molempien maiden kuningas.[1][21] Englannin sisällissodassa vuonna 1644 parlamentaristien kanssa liittoutuneet skotlantilaiset valloittivat rojalistisen Newcastlen ja miehittivät sitä kolme vuotta.[1][22]

Teollistumisen aikakausi muokkaa

 
Lyijysulattamon piippuja Allendalessa, 1800-luku.

Keskiajalla Northumberland sai vaurautensa villan ja nahkan tuotannosta ja kaupasta. Allendalesta louhittiin lyijyä, hopeaa ja rautaa 1100–1800-luvuilla. Hiiltä louhittiin jo roomalaisten aikaan, ja hiilikauppa Newcastlesta Lontooseen alkoi kasvaa nopeasti 1200-luvulta alkaen. Tämä johti laivanrakennuksen kehittymiseen ja lopulta suurten telakoiden rakentamiseen 1800-luvun alussa. 1830-luvulla seudulle nousi rautavalimoja vastaamaan laivanrakennuksen tarpeisiin.[1]

Myös muut hiilestä riippuvaiset teollisuudenalat kukoistivat – jokisuilla tuotettiin suolaa haihduttamalla ja 1600-luvun alussa alettiin valmistaa lasia Ranskan Lorrainesta omaksutuilla tekniikoilla. Tynesiden kemianteollisuus oli tärkeässä asemassa Englannissa yli sadan vuoden ajan mutta hiipui lopulta kokonaan samoin kuin lasiteollisuus. Myös raskas teollisuus ja hiilen louhinta hävisivät Tynen ja Blythin jokilaaksoista 1900-luvun loppuun mennessä. Viimeinen hiilikaivos Ellingtonissa suljettiin vuonna 2005.[1]

Hallinto muokkaa

Northumberlandin muodollisen kreivikunnan alueella sijaitsee yksi yhtenäishallintopiiri:[2]

Northumberlandin aluehallinto
 
1. taso: Hallintopiirit
 
2. taso: Kunnat
Hallinnon taso Väkiluku (2020) Lähde Kartalla
Northumberland * 324 000 [2]
  
* Yhtenäishallintopiiri

Väestö muokkaa

Vuonna 2020 Northumberlandin muodollisessa kreivikunnassa oli noin 324 000 asukasta ja seuraavat yli kymmenentuhannen asukkaan asutuskeskukset:[2]

Asutuskeskus Hallinnollinen alue Väkiluku (2020) Lähde
Blyth Northumberland 40 000 [23]
Ashington Northumberland 28 000 [23]
Cramlington Northumberland 27 000 [23]
Bedlington Northumberland 17 000 [23]
Morpeth Northumberland 15 000 [23]
Berwick-upon-Tweed Northumberland 14 000 [23]
Hexham Northumberland 11 000 [23]
Prudhoe Northumberland 11 000 [23]
Ponteland Northumberland 11 000 [23]

Kulttuuri muokkaa

Musiikki ja tanssi muokkaa

 
Northumbrialainen säkkipilli.

Northumberlandissa on vahva kansanmusiikkiperinne, joka on saanut vaikutteita niin Skotlannista kuin Irlannistakin. Eniten käytettyjä soittimia ovat harmonikka, viulu, huuliharppu ja northumbrialainen säkkipilli.[24] Näistä jälkimmäisin kehitettiin nykyiseen muotoonsa Newcastlessa ja North Shieldsissä 1600-luvun lopulla. Northumbrialaista säkkipilliä soitetaan tavallisesti vain sisätiloissa, sillä se on soinniltaan muita säkkipillejä hiljaisempi.[25] Sen nimekkäitä taitajia ovat olleet mm. Billy Pigg (1902–1968) ja Kathryn Tickell (s. 1967).[24]

1400- ja 1500-luvuilla Northumberlandissa ja Skotlannin Alamaalla kirjoitettiin runsaasti ns. rajaballadeja, jotka kertoivat tarinanomaisesti levottomien rajaseutujen tapahtumista ja ihmiskohtaloista. Ne tulivat uudestaan muotiin romantiikan aikana Walter Scottin kirjoitettua niiden pohjalta teoksen Minstrelsy of the Scottish Border.[26][27]

 
Sallyportin miekkatanssiryhmä esiintymässä Morpethissa vuonna 1999.

Kreivikunnan eteläosien kaivoskylissä kehittyi 1700-luvulla rapper-niminen miekkatanssi, jota esitettiin alun perin jäykillä miekoilla samaan tapaan kuin Yorkshiressä. 1800-luvun alussa paikalliset tanssijat alkoivat käyttää taipuisampaa rapper-miekkaa, jossa oli kahvat molemmissa päissä. Tämä mahdollisti tanssin nykymuodon, jossa viisi miekkojen yhdistämää tanssijaa liikkuu nopeasti toistensa lomitse muodostaen monimutkaisia kuvioita. Tanssi lähes unohdettiin toisen maailmansodan jälkeen, kunnes sen suosio alkoi elpyä 1900-luvun loppua kohden.[28][29]

Toinen paikallinen kansantanssi on puukenkätanssi, jota harrastetaan kaikkialla Pohjois-Englannissa. Myös sitä esittivät alun perin kaivosmiehet – usein pubeissa viulumusiikin säestyksellä ja oluttynnyrin päällä seisten. Northumbrialaiselle puukenkätanssille on ominaista, ettei tanssija liikuta ylävartaloaan juuri lainkaan. Myös se on kokenut uuden tulemisen 2000-luvun taitteessa.[30][31]

Ruoka muokkaa

 
Crasterin savusilliä.

Northumberlandilainen keittiö hyödyntää paikallisesti tuotettua naudan- ja lampaanlihaa sekä merenantimia, esimerkiksi kampeloita, ostereita, taskurapuja ja hummereita. Crasterin ja Seahousesin kalastajakylissä valmistettu savusilli (kipper) on koko maassa suosittu aamiaisherkku.[32] Pan haggerty (’pannusilppu’) on ranskalaisen gratiinin tapainen paistos, jonka arvellaan saaneen alkunsa Northumberlandin kaivoskylissä 1930-luvulla. Se valmistetaan kypsentämällä paistinpannussa miedolla lämmöllä perunaviipaleita, sipulia ja juustoraastetta ja tarjoillaan yleensä liha- tai kalaruoan lisukkeena.[32][33]

Teen juonnilla on kreivikunnassa pitkät perinteet. Britannian pääministerinä vuosina 1830–1834 toimineen jaarli Charles Greyn kerrotaan saaneen Earl Grey -teen reseptin kiinalaiselta mandariinilta ja tilanneen sitä luotetulta teekauppiaaltaan. Vaikka tarinan todenperäisyyttä ei ole voitu varmistaa, tiedetään, että useat englantilaiset teen valmistajat alkoivat 1800-luvulla käyttää bergamottia parantaakseen teesekoitustensa makua.[32][34]

Teen kanssa Northumberlandissa on nautittu vanhastaan rusinoilla maustettuja skonsseja nimeltään singin‘ hinnies (’laulavat ihanaiset’) – veikeän nimensä nämä teeleivät ovat saaneet siitä, että paiston aikana niiden sisältämä rasva sihisee tai ’laulaa’ sulaessaan kuumalla paistolevyllä.[32][35] Toinen paikallinen leivonnainen on stotty – tiivis ja pyöreä vehnäleipä, jonka keskelle on tehty syvennys. Yleensä se halkaistaan ja täytetään kuten voileipä, perinteisesti kinkulla ja paksulla hernemuhennoksella. Pudotessaan lattialle leivän pitäisi pompata (stott northumbrian murteella).[32][36]

Lippu muokkaa

 
Northumbrian lippua pidetään Englannin vanhimpana.

Northumberlandin lipussa on keltaisella pohjalla neljä työntyvää ja neljä nousevaa paalua lomittain. Paalut symboloivat Hadrianuksen vallin limittäisiä kiviä ja kreivikunnan sijaintia Englannin rajalla. Lippu oli alun perin Northumberlandin kreivikunnanvaltuuston vaakunalippu, mutta valtuusto vapautti sen yleiseen käyttöön 15. marraskuuta 1995.[37]

Lipun historia ulottuu kuitenkin tuhat vuotta pidemmälle kuin kreivikunnanvaltuuston. Anglosaksinen historioitsija Beda kirjoittaa teoksessaan Historia ecclesiastica gentis Anglorum, että kuningas Oswaldin haudalla nostettiin salkoon hänen purppuran ja kullan värinen baneerinsa. Todennäköisesti tämän perusteella keskiaikaiset heraldikot kuvasivat Bernician vaakunassa kahdeksan vuoroittain punaista ja kultaista paalua. Keskiajalla jaarli Henry Percyn tiedetään käyttäneen baneerissaan samoja värejä.[37]

1600-luvulla vaakunaa alettiin käyttää kirjallisuudessa ja kartoissa ensin Bernician ja Northumbrian ja myöhemmin Northumberlandin tunnuksena. Kreivikunnanvaltuusto otti lipun käyttöön vuonna 1951 nykyisessä muodossaan, jossa punaiset paalut ovat lomittain.[37]

Nimikkokukka muokkaa

Vuonna 2004 Northumberlandin nimikkokukaksi valittiin verikurjenpolvi Plantlife International -järjestön pitämässä yleisöäänestyksessä.[38]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Northumberland Encyclopaedia Britannica. Viitattu 15.5.2022. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Brinkhoff, Thomas: United Kingdom: Administrative Division (Counties and Districts) - Population Statistics, Charts and Map City Population. Viitattu 15.5.2022. (englanniksi)
  3. ↑ Population and neighbours (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ The Cheviot Northumberland National Park. Viitattu 13.6.2022. (englanniksi)
  5. ↑ The Whin Sill Geology North. Viitattu 13.6.2022. (englanniksi)
  6. ↑ About Us Northumberland National Park. Viitattu 13.6.2022. (englanniksi)
  7. ↑ Wildlife Northumberland National Park. Viitattu 13.6.2022. (englanniksi)
  8. ↑ Kielder Water and Forest Park Forestry England. Viitattu 13.6.2022. (englanniksi)
  9. ↑ a b Kielder Forest Plans Forestry England. Viitattu 13.6.2022. (englanniksi)
  10. ↑ Harrison, James: Great Northumberland Forest fears Northumberland Gazette. 17.9.2021. Viitattu 13.6.2022. (englanniksi)
  11. ↑ What’s special? North Pennines AONB – UNESCO Global Geopark. North Pennines AONB Partnership. Viitattu 16.6.2022. (englanniksi)
  12. ↑ About the AONB Northumberland Coast AONB. Viitattu 13.6.2022. (englanniksi)
  13. ↑ Natural Environment Northumberland Coast AONB. Viitattu 13.6.2022. (englanniksi)
  14. ↑ Seals and Cetaceans Northumberland Coast AONB. Viitattu 16.6.2022. (englanniksi)
  15. ↑ The Iron Age Visit Northumberland. Viitattu 18.6.2022. (englanniksi)
  16. ↑ a b c Roman Northumberland Wilcuma. Viitattu 18.6.2022. (englanniksi)
  17. ↑ a b c d Anglo-Saxon Northumberland Wilcuma. Viitattu 18.6.2022. (englanniksi)
  18. ↑ Norman Conquest Encyclopaedia Britannica. Viitattu 18.6.2022. (englanniksi)
  19. ↑ a b The History of Northumberland After 1066 Wilcuma. Viitattu 18.6.2022. (englanniksi)
  20. ↑ Tomaney, John: The Rising of the North of 1569 and the enduring geographical fault lines in English life 9.8.2019. London School of Economics. Viitattu 18.6.2022. (englanniksi)
  21. ↑ Union of the Crowns UK Parliament. Viitattu 18.6.2022. (englanniksi)
  22. ↑ Morton, David: Starvation and cannon fire when Newcastle was besieged by a Scottish Army ChronicleLive. 17.10.2016. Viitattu 18.6.2022. (englanniksi)
  23. ↑ a b c d e f g h i Brinkhoff, Thomas: Northumberland (Unitary County, North East England, United Kingdom) - Population Statistics, Charts, Map and Location City Population. Viitattu 15.5.2022. (englanniksi)
  24. ↑ a b Broughton, Simon & al.: World Music, s. 33–35. The Rough Guide. Lontoo: The Rough Guides, 1994. ISBN 1-85828-017-6.
  25. ↑ The Pipes The Northumbrian Pipers’ Society. Viitattu 29.6.2022. (englanniksi)
  26. ↑ Types of Folk Song: Ballads Beginners’ Guides: English Folk Song. English Folk Dance and Song Society. Viitattu 29.6.2022. (englanniksi)
  27. ↑ Reivers and Heroes: Borders in the Romantic Age Newcastle University Special Collections. Viitattu 29.6.2022. (englanniksi)
  28. ↑ Origins and history of rapper Rapper Online. Viitattu 29.6.2022. (englanniksi)
  29. ↑ Introduction to the rapper sword dance Rapper Online. Viitattu 29.6.2022. (englanniksi)
  30. ↑ Hickling, Alfred: Clog dancing's big street revival The Guardian. 2.12.2010. Viitattu 29.6.2022. (englanniksi)
  31. ↑ Wallis, Lucy: Is clog dancing making a comeback? BBC News. 11.12.2010. Viitattu 29.6.2022. (englanniksi)
  32. ↑ a b c d e Murray, Steven: 10 things to eat in Northumberland BBC Good Food. Viitattu 19.6.2022. (englanniksi)
  33. ↑ Pan Haggerty or Panhaggerty Foods of England. Viitattu 19.6.2022. (englanniksi)
  34. ↑ Earl Grey Foods of England. Viitattu 19.6.2022. (englanniksi)
  35. ↑ Singin Hinnies Foods of England. Viitattu 19.6.2022. (englanniksi)
  36. ↑ Stotty Cake Foods of England. Viitattu 19.6.2022. (englanniksi)
  37. ↑ a b c Northumberland British County Flags. Viitattu 19.6.2022. (englanniksi)
  38. ↑ Kirby, Alex: UK counties choose floral emblems 5.5.2004. BBC News. Viitattu 15.5.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Northumberland&oldid=22308049”