Wikipedia

Norovirukset

viruksia, jotka aiheuttavat ripuli- ja oksennustauteja

Norovirukset (Norovirus) ovat viruksia, jotka aiheuttavat ripuli- ja oksennustauteja.[1] Ne tarttuvat yleensä kosketus- tai pisaratartuntana ihmisestä toiseen, mutta voivat levitä myös saastuneen veden ja ruoan välityksellä.[2] Norovirus on yleisin taudinaiheuttaja veden välittämissä epidemioissa.

Norovirukset
Noroviruksia. Valkoisen palkin pituus kuvassa on 50 nanometriä.
Noroviruksia. Valkoisen palkin pituus kuvassa on 50 nanometriä.
Virusten luokittelu
Kunta: Virukset
Heimo: Kalikivirukset Caliciviridae
Suku: Norovirukset Norovirus
Genoryhmät

GI, GII, GIII, GIV, GV, GVI, GVII, GVIII, GIX, GX

Katso myös

  Norovirukset Wikispeciesissä
  Norovirukset Commonsissa

Historia muokkaa

Lääketiede on tuntenut norovirukset ainakin vuodesta 1929, jolloin ensimmäistä kertaa kuvattiin "talvikauden oksennustauti". Vuonna 1968 epidemia peruskoulussa Norwalkissa Ohiossa yhdistettiin virukseen, joka sai nimen "Norwalk virus". Viruksen geenit ja proteiinit kartoitettiin 1990-luvulta lähtien jolloin tunnistettiin Norwalkin olevan noin 150 viruksen ryhmä, jolle annettiin nimi norovirukset.[3]

Tartunta ja oireet muokkaa

Noroviruksen itämisaika on 12–48 tuntia, ja oireet alkavat äkillisesti. Tyypillisiä oireita ovat kouristavat vatsakivut, pahoinvointi, oksentelu ja ripuloiminen. Myös lievää lämmönnousua voi esiintyä. Voimakkaat oireet on yleensä lyhytkestoista ja katoavat yhtä äkillisesti, kuin ovat alkaneetkin[4].Useimmiten norovirustaudin saa tartuntana sitä sairastavalta tai hiljattain sairastaneelta. Tärkeimmät tartuntareitit ovat kosketustartunta ulosteesta käteen ja suuhun sekä aerosolitartunta oksennuksesta hengitysteihin tai limakalvoille Hyvä käsihygienia hidastaa taudin leviämistä. Norovirusta erittyy ulosteeseen vielä 1–2 viikkoa ripulin loppumisen jälkeen[5]. Tartunnan saanut voi olla myös oireeton ja tietämättään levittää infektiota eteenpäin.

Norovirus on erittäin herkkä tarttumaan ihmisestä toiseen ja jopa 20-100 virusta riittää aiheuttamaan taudin[5]. Toisaalta norovirus erittyy erittäin voimakkaasti sairastuneesta ihmisestä, sillä yhdessä grammassa ripuliulostetta on miljoonia viruksia. Koska virusta erittyy runsaasti, voi tartunnan saada myös esineistä, joita tautia sairastava on koskettanut. Tällaisia ovat esimerkiksi valokatkaisijat ja ovenkahvat.[6]

Herkästi tarttuva norovirus aiheuttaa epidemioita. Epidemiat liittyvät yleensä paikkoihin, joissa ihmiset ovat tiiviissä kontaktissa toistensa kanssa, esimerkiksi päiväkodeissa, kouluissa, hoitokodeissa, kylpylöissä ja risteilyillä [5]. Viruksen leviämistä edistää myös sen tartuntakyvyn säilyminen erilaisissa olosuhteissa. Norovirus on poikkeuksellisen lämmönkestävä. Lisäksi se sietää pakastamista ja alhaista pH:ta.

Norovirus voi levitä myös saastuneiden elintarvikkeiden tai veden välityksellä. Jos marjoja, hedelmiä tai kasviksia kastellaan ihmisen ulosteella saastuneella vedellä, voi virus levitä näihin elintarvikkeisiin. Norovirus voi siirtyä elintarvikkeisiin myös käsien välityksellä.[7] Kypsentämättömänä syötävät kasvikset ja ulkomailta tulleet pakastemarjat ovat myös aiheuttaneet epidemioita.

Hoito muokkaa

Ripulointivaiheessa kannattaa juoda runsaasti nesteitä, joissa on suoloja ja sokeria sopivassa suhteessa. Ripulijuomia saa apteekeista. Maitotuotteita kannattaa välttää, koska ne aiheuttavat helposti vatsavaivoja. Maitohappobakteerivalmisteet voivat rauhoittaa oireita. Lepo on tärkeää. Aterioiden tulisi olla pieniä ja helposti sulavia ja esimerkiksi marjakeitot sopivat ripulipotilaalle hyvin. Sairastelu kestää noin 1–3 vuorokautta. Lääkehoitoa ei ole, mutta nestehoito saattaa joissain tapauksissa olla tarpeen. Vanhuksilla ja lapsilla elimistön kuivumistila saattaa vaatia sairaalahoitoa. Jos kunto ei parane muutamassa päivässä tai kuumeilu jatkuu korkeana, on aihetta mennä lääkäriin. Lääkärin tutkimus on myös tarpeen, jos lapsi tai vanhus muuttuu väsyneeksi, apaattiseksi tai ärtyisäksi. Pitkittyneen ripulin syy on aina selvitettävä.[4]

Genetiikkaa muokkaa

Norovirukset ovat yksijuosteisia RNA-viruksia, jotka kuuluvat Caliciviridae-perheeseen. Norovirukset voidaan jakaa geneettisten ominaisuuksiensa perusteella kymmeneen genoryhmään (GI-GX). Tämän lisäksi genoryhmät voidaan vielä jakaa vielä tarkemmin 48:aan eri genotyyppiin[8]. GII.4-virukset ovat merkittävimpiä gastroenteriittipandemian aiheuttajia.[9][10] Norovirus-genoryhmät GI, GII ja GIV aiheuttavat tyypillisesti infektioita ihmisillä.

Kun uusi variantti ilmaantuu, vanha yleensä häviää pois noin vuoden kuluessa. Noroinfektion jälkeen ihmiselle syntyy suojaavat vasta-aineet. Syntyvä infektiosuoja jää kuitenkin merkitykseltään lyhytaikaiseksi, koska GII.4-viruksissa tapahtuu antigeenistä muuntelua. Näin ihmisen hankkima aiempi immuniteetti ei suojaa enää uusilta infektioita aiheuttavilta varianteilta. Virusvarianttien tartuntareitit vaihtelevat. Ihmisestä toiseen leviävät pääasiassa GII.4-tyypin variantit. Muut norovirusgenotyypit leviävät hyvin myös ruoan ja veden välityksellä. Desinfektioaineiden vaikutus noroviruksiin on epävarmaa.[11]

Tartunnan ehkäisy muokkaa

Norovirukset voivat säilyä pakkasessa. Ne myös kestävät happamuuden (pH:n) vaihtelua välillä 9,5–2,5. Norovirukset kestävät kuumennustakin 65 °C puoli tuntia. Viruksen tuhoamiseksi elintarvikkeista suositellaan 90 °C:n lämpötilaa vähintään kahden minuutin ajan. Ulkomaisista pakastemarjoista norovirusepidemioita on levinnyt erityisesti pakastevadelmasta. Ulkomaisista pakastemarjoista on annettu erillissuositus, jonka mukaan marjoja tulisi kuumentaa kauttaaltaan vähintään viisi minuuttia +90 °C:ssa tai keittää ainakin kaksi minuuttia ennen käyttöä.[12]

Ennaltaehkäisyssä on tärkeää käsien huolellinen pesu saippualla, koska se vähentää virusten määrää merkittävästi. Käsihuuhde ei hävitä virusta riittävästi. Likaantuneet pyykit pestään pyykinpesukoneessa vähintään 60 °C:n lämpötilassa. Vihannekset ja hedelmät täytyy pestä aina huolellisesti, huuhteluveden tulee olla puhdasta. Noroviruksella likaantuneet pinnat puhdistetaan ja desinfioidaan hyvin. Tartunnan ehkäisemiseksi esimerkiksi terveydenhuollossa työssä olevien sallitaan palata töihin vasta, kun ripulin ja oksennusten päättymisestä on vähintään kaksi vuorokautta. Norovirustartunnan saaneet eivät myöskään saa käsitellä pakkaamattomia elintarvikkeita.[13][2]

Norovirusepidemian rajoittaminen on tarpeen erityisesti sellaisissa olosuhteissa, joissa sairastumisvaarassa olevien henkilöiden määrä on suuri tai vaihtuu tiheästi (esimerkiksi majoituslaitokset ja risteilylaivat). Noroviruksen leviämisen ehkäisemiseksi sairastuneet ja altistuneet pyritään sijoittamaan tai majoittamaan omiin tiloihinsa erilleen terveistä henkilöistä. Tällöin olisi hyvä, jos sairastuneilla olisi omat WC:t. Oireilevien henkilöiden pitäisi välttää oleskelua yhteisissä tiloissa. Siivotessa pitäisi käyttää desinfektioaineita eritetahroille ennen perussiivousta. Tartuntaa levittävät kosketuspinnat ja esineet voidaan desinfektioida vielä normaalin siivouksen jälkeen. Eritetahroille suositellaan hypokloriittiliuosta desinfektioon. Esimerkiksi kaakelipinnoille voidaan käyttää myös kuumaa höyryä.[14]

Sairaalaolosuhteissa tarvitaan nopea tilannearvio ja ryhdytään torjuntatoimiin epidemian hallitsemiseksi. Heti ensimmäisten ripulitapausten jälkeen otetaan yhteys hygieniahoitajaan. Infektioilmoitus noroviruksesta tehdään erikoissairaanhoidossa. Rivilista sairastuneista ja heidän oireistaan toimitetaan viikoittain sairaalahygieniayksikköön. Sairastuneet, altistuneet ja terveet (uudet) potilaat eristetään omiin ryhmiinsä omiin huoneisiin tai osaston osaan. Jokaisella ryhmällä tulee olla omat WC- ja suihkutilat. Uusien potilaiden huoneet täytyy desinfioida. Pyritään mahdollisuuksien mukaan tilanteeseen, että oireilevia ja oireettomia potilaita hoitavat eri hoitajat. Potilaita ei pitäisi sijoittaa käytäväpaikoille. Potilaiden kulkemista käytävillä vältetään. Mikäli kohortointitoimenpiteet eivät auta, harkitaan potilassulkua (uusia potilaita ei oteta osastolle ennen kuin noroepidemia on hallinnassa). Potilaita ja omaisia opastetaan käsihygieniassa, suojautumisessa ja eristyshuoneessa käyttäytymisessä.[15]

Kuparipintojen, joiden kuparipitoisuus on yli 60 % on havaittu tappavan noroviruksia.[16]

Noroviruskausi ja tartuntojen seuranta muokkaa

Pohjoisella pallonpuoliskolla norovirustartuntojen määrissä on havaittavissa merkittävä piikki talvikuukausina. Tartuntamäärien seurantadata on viitannut myös siihen, että uusi norovirusvariantti esiintyy populaatiolle n. 2-3 vuoden välein, jolloin tartuntamäärät lisääntyvät ja lähtevät sitten laskuun, kun populaatiossa on enemmän hankittua immuniteettia. Uudesta variantista tulee tyypillisesti dominoiva variantti, vaikkakin samanaikaisesti leviää montaa eri varianttia. [17]

Suomessa tartuntojen seurantadatassa vanhukset ovat yleensä yliedustettuina, sillä etenkin hoito- ja vanhainkodeissa tehdään suhteessa enemmän norovirusdiagnostiikkaa epidemioiden ehkäisemiseksi. Norovirustartunnan varmistamiseksi käytetään yleensä geenimonistusmenetelmiä tai elektronimikroskopiaa. Näyte diagnostiikkaa varten voidaan ottaa epäillyn sairastuneen eritteistä (oksennus tai uloste) tai saastuneiksi epäillyistä elintarvikkeista tai vedestä[18].

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Norovirus Terveyskirjasto. 29.12.2009. Viitattu 11.3.2010.
  2. ↑ a b Tapio Välikylä ja Sara Syyrakki: Hygieniaopas, s. 68. Norovirus. Sastamala: Elintarvike ja Terveys -lehti, elintarvikejaterveys.fi, 2016. ISBN 978-952-9637-56-0.
  3. ↑ Norovirus: The perfect pathogen Knowable Magazine.
  4. ↑ a b Norovirus Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 14.12.2023.
  5. ↑ a b c Facts about norovirus www.ecdc.europa.eu. 31.5.2012. Viitattu 14.12.2023. (englanniksi)
  6. ↑ Norovirus Terveyskirjasto. Lääkärikirja Duodecim 19.5.2010.
  7. ↑ Norovirus Ruokavirasto. Viitattu 18.3.2021.
  8. ↑ George Armah, Ben A. Lopman, Jan Vinjé, Miguel O'Ryan, Claudio F. Lanata, Michelle Groome, Jared Ovitt, Caroline Marshall, Elizabeth Sajewski, Mark S. Riddle: Vaccine value profile for norovirus. Vaccine, 3.11.2023, 41. vsk, s. S134–S152. doi:10.1016/j.vaccine.2023.03.034. ISSN 0264-410X. Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ Miho Kobayashi, Yuki Matsushima, Takumi Motoya, Naomi Sakon, Naoki Shigemoto, Reiko Okamoto-Nakagawa, Koichi Nishimura, Yasutaka Yamashita, Makoto Kuroda, Nobuhiro Saruki, Akihide Ryo, Takeshi Saraya, Yukio Morita, Komei Shirabe, Mariko Ishikawa, Tomoko Takahashi, Hiroto Shinomiya, Nobuhiko Okabe, Koo Nagasawa, Yoshiyuki Suzuki, Kazuhiko Katayama, Hirokazu Kimura: Molecular evolution of the capsid gene in human norovirus genogroup II. Scientific Reports, 7.7.2016, 6. vsk, nro 1, s. 29400. doi:10.1038/srep29400. ISSN 2045-2322. Artikkelin verkkoversio. en
  10. ↑ Vincent R. Graziano, Jin Wei, Craig B. Wilen: Norovirus Attachment and Entry. Viruses, 2019-06, 11. vsk, nro 6, s. 495. doi:10.3390/v11060495. ISSN 1999-4915. Artikkelin verkkoversio. en
  11. ↑ Pandemian lailla leviävät uudet norovirusvariantit aiheuttavat epidemioita eri puolilla maailmaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 28.12.2007. Arkistoitu 27.7.2010. Viitattu 17.2.2011.
  12. ↑ Kuumenna kunnolla ulkomaiset pakastemarjat Ruokavirasto. Viitattu 18.3.2021.
  13. ↑ Norovirus saa vatsan sekaisin Poliklinikka.fi. 30.11.2010. Arkistoitu 4.12.2010. Viitattu 18.2.2011.
  14. ↑ Suositus toimenpiteistä norovirusten aiheuttamissa epidemioissa Kansanterveyslaitos. 28.8.2003. Arkistoitu 12.3.2007. Viitattu 18.2.2011.
  15. ↑ Noroviruksen torjuntaohje ETELÄ-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRI. 4.11.2010. [vanhentunut linkki]
  16. ↑ Tiede 7/2013 Sivu 11
  17. ↑ Norovirusgenotyypit - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 14.12.2023.
  18. ↑ Toimenpideohje norovirustartuntojen ehkäisemiseksi - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 14.12.2023.

Aiheesta muualla muokkaa

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Norovirukset&oldid=22260656”