Wikipedia

Norman Jewison

kanadalainen elokuvaohjaaja

Norman Frederick Jewison (21. heinäkuuta 1926 Toronto[1] – 20. tammikuuta 2024[2]) oli kanadalainen elokuvaohjaaja, -tuottaja ja -näyttelijä. Hän oli moninkertainen Oscar-ehdokas.

Norman Jewison vuonna 2012.

Nuoruus ja opiskelu muokkaa

Norman Jewison syntyi sekä kasvoi Torontossa. Hän oli toinen lyhyttavarakaupan omistaneiden vanhempiensa lapsista.[3] Jewison kävi kuninkaallista musiikkikonservatoriota, missä opiskeli pianonsoittoa ja musiikinteoria. Malvern Collegiate Institutessa hän oli mukana useissa teatterituotannoissa.[4]

Jewison palveli 1944–1945 Kanadan kuninkaallisessa laivastossa, ja toisen maailmansodan jälkeen hän opiskeli Toronton yliopistossa.[4] Siellä hän suoritti 1949 alemman korkeakoulututkinnon humanistisista tieteistä.[3]

Ura muokkaa

Radiosta televisioon muokkaa

Valmistuttuaan Jewison työskenteli taksikuskina ja teki joitakin töitä radionäyttelijänä CBC:ssä.[4] Hän muutti 1950 Englantiin CBC:n televisio-osaston johtajan suosituksesta ja sai töitä BBC:llä käsikirjoittajana ja näyttelijänä.[3] Kanadaan hän palasi 1952, kun juuri perustettu CBC Television palkkasi hänet apulaisohjaajaharjoittelijaksi. Hän käsikirjoitti, ohjasi ja tuotti seitsemän vuoden aikana useita kanadalaisia musikaaleja, komedia- sekä varieteeohjelmia ja erikoislähetyksiä.[4]

Jewison muutti 1958 New Yorkiin, kun CBS pyysi häntä päivittämään viikottaista musiikkiohjelmaa Your Hit Parade. Hän pääsi sen jälkeen tekemään muun muassa The Andy Williams Show’ta.[4] Jewison ohjasi erikoisohjelmia, joiden pääosissa oli aikansa huippuja, kuten Judy Garland, Harry Belafonte ja Danny Kaye.[5]

Elokuvaläpimurto muokkaa

Jewisonin ensimmäinen elokuva oli komedia Hurmuri pinteessä (1962).[3] Universal Studios teki tämän jälkeen hänen kanssaan kolmen elokuvan sopimuksen. Hänelle annettiin ohjattavaksi kaksi kevyttä komediaa Kaikki alkoi saippuasta (1963) ja Älä lähetä kukkia (1964) sekä Älkää tappako taiteilijaa (1965). Jewisonin läpimurtoelokuva oli MGM:n Täyskäsi-Kid (1965). Sam Peckinpah oli saanut potkut sen kuvauksista, ja MGM tarjosi paikkaa Jewisonille, joka oli mukana myös käsikirjoituksen uudelleenkirjoittamisessa. Pienen budjetin pokeridraama sai erittäin hyviä arvioita sekä menestyi taloudellisesti.[4]

Komedia Venäläiset tulevat, venäläiset tulevat (1966) oli ensimmäinen, jonka Jewison tuotti ohjauksen lisäksi. Se sai neljä Oscar-ehdokkuutta, muun muassa parhaan elokuvan ehdokkuuden. Jewison sai ensimmäisen parhaan ohjauksen Oscar-ehdokkuuten elokuvasta Yön kuumuudessa (1967), jonka pääosissa olivat Sidney Poitier ja Rod Steiger. Se oli yksi 1960-luvun voimakkaimpia poliittisia elokuvia ja aiheutti huomiota muun muassa kohtauksella, jossa Poitier’n näyttelemä musta poliisi lyö rikasta valkoista maanomistajaa. Itse elokuva palkittiin muun muassa parhaan elokuvan Oscarilla.[4]

Jewison ohjasi 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa joitakin aikansa taloudellisesti menestyneimpiä elokuvia. Thomas Crownin tapaus oli ensi-illassa vuonna 1968, Viulunsoittaja katolla vuonna 1971 ja Jesus Christ Superstar vuonna 1973. Viulunsoittajasta katolla Jewison sai uransa toisen ohjauksen Oscar-ehdokkuuden.[4]

Jewison muutti 1960-luvun lopulla Lontooseen, sillä hän oli pettynyt Yhdysvaltain väkivaltaiseen tilanteeseen.[4] Maa ajautui Vietnamin sotaan, ja Martin Luther King sekä Robert F. Kennedy salamurhattiin.[5] Hän kuvasi Viulunsoittajan katolla Jugoslaviassa, Jesus Christ Superstarin Israelissa ja Rollerballin (1975) Lontoossa. Jewison houkuteltiin takaisin Yhdysvaltoihin ohjaamaan Sylvester Stallonen ammattiyhdistysdraaman K.O.V.A. (1978). Sen jälkeen hän ohjasi Al Pacinon oikeussalidraaman Ja oikeutta kaikille (1979), mutta tuon elokuvan jälkeen hän muutti lopullisesti pois Yhdysvalloista. Hän oli ostanut vuonna 1978 tontin Torontosta.[4]

Jewison ohjasi Yhdysvalloissa elokuvan Sotilaan tarina (1984), josta hän sai tuottajana parhaan elokuvan Oscar-ehdokkuuden.[4] Sotilaan tarina käsitteli jälleen rasismia.[3] Elokuvat Jumalan Agnes (1985) ja Kuuhullut hän kuvasi Kanadassa. Jälkimmäisessä oli pääosissa Cher ja Nicolas Cage, ja se menestyi taloudellisesti valtavan hyvin. Cher voitti Oscarin parhaasta naispääosasta, ja Jewison oli ehdolla sekä tuottajana että ohjaajana.[4]

Kanadan elokuvakeskus ja viimeiset elokuvat muokkaa

Jewison oli vuonna 1988 perustamassa Torontoon Kanadan elokuvakeskusta. Kanadan elokuva- ja televisioakatemia antoi Jewisonille vielä samana vuonna tunnustuspalkinnon keskuksen perustamisesta. Keskus tarjoaa uusille elokuvantekijöille opetusta ohjauksesta, tuottamisesta ja käsikirjoittamisesta.[4]

Jewisonin jatkoi uraansa aina 2000-luvun alkuun asti. Kuuhullujen jälkee hän teki muun muassa elokuvat In Country (1989), Toisten rahat (1991), Tähtiin kirjoitettu (1994) ja Bogus (1996).[4] Hurricane (1999) kertoo syyttömänä tuomitusta nyrkkeilijästä Rubin Carterista, jota elokuvassa näytteli Denzel Washington.[3]

Jewisonin viimeinen elokuva oli vuonna 2003 ensi-iltansa saanut Viimeinen tuomio (2003). Se kertoo pakomatkalla olleesta natsisotarikollisesta, jotta esittää Michael Caine.[6]

Yksityiselämä muokkaa

Jewison oli vuodesta 1953 vuoteen 2004 naimisissa malli Margaret Ann Dixonin kanssa. Heidän liittonsa päättyi Dixonin kuolemaan, ja he saivat yhteensä kolme lasta. He perustivat yhdessä Norman and Margaret Jewisonin hyväntekeväisyyssäätiön, joka ohjaa varoja AIDS-tutkimukseen ja First Nations -kansojen kulttuuriin. Jewisonin toinen vaimo oli Lynne St. David, jonka kanssa hän meni naimisiin 2010.[5][4]

Tunnustukset muokkaa

Jewison sai uransa aikana lukuisia tunnustuksia ja palkintoja. Hän oli seitsemän kertaa ehdolla Oscar-palkintoon, neljä kertaa tuottajana ja kolmesti ohjaajana. Yhdysvaltain elokuva-akatemia palkitsi hänet vuonna 1998 Irving G. Thalbergin muistopalkinnolla.[7] Lisäksi hän oli ehdolla kolmesti parhaan ohjauksen Golden Globeen ja voitti Kultaisen palkinnon Moskovan elokuvajuhlat elokuvasta Sotilaan tarina.[4]

Jewisonista tuli 1981 Order of Canadan officer ja vuonna 1991 companion. Hollywood Walk of Famelle hänet valittiin 1988 ja Canada’s Walk of Famelle 1992. Samana vuonna Jewisonille myönnettiin elämäntyöstä kenraalikuveröörin esittävien taiteiden palkinto. Kanadan ohjaajien ammattiliiton elämäntyöpalkinnon hän sai 2002 ja 2010 ensimmäisenä kanadalaisena Yhdysvaltain ammattiliiton vastaavan palkinnon.[4][8]

Ohjauksia muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Pendergast, Tom & Pendergast, Sara (toim.): International Dictionary of Films and Filmmakers, Vol. 2: Directors, 4th edition, s. 485. St. James Press, 2000. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 29.5.2015). (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Norman Jewison: Renowned Canadian film director dies at 97 BBC News. 23.1.2024. BBC. Viitattu 23.1.2024.
  3. ↑ a b c d e f Richard Pallardy: Norman Jewison Encyclopedia Britannica. 22.1.2024. Viitattu 23.1.2024. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Wyndham Wise & Karen Laurence: Norman Jewison The Canadian Encyclopedia. 23.1.2024. Historica Canada. Viitattu 23.1.2024. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Dennis Lim: Norman Jewison, 97, Dies; Directed ‘In the Heat of the Night’ and ‘Moonstruck’ The NYTimes.com. 22.1.2024. The New York Times Company. Viitattu 23.1.2024. (englanniksi)
  6. ↑ Sheila Whitaker: Norman Jewison obituary The Guardian. 23.1.2024. Guardian News & Media Limited. Viitattu 23.1.2024. (englanniksi)
  7. ↑ Norman Jewison Awards Database. Academy of Motion Picture Arts and Sciences. Viitattu 23.1.2024. (englanniksi)
  8. ↑ Norman Jewison Hollywood Walk of Fame. Viitattu 23.1.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Norman Jewison.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Norman_Jewison&oldid=22142466”