Norjan vastarintaliike
Norjan vastarintaliike on yhteisnimitys niille monille vapaaehtoisten sissien ja partisaanien ryhmille, jotka taistelivat natsi-Saksan miehitysjoukkoja ja Vidkun Quislingin johtamaa natsimielistä Norjan hallitusta vastaan toisen maailmansodan aikana. Vastarinta alkoi Norjan miehityksen jälkeen keväällä 1940 ja jatkui aina Saksan antautumiseen 8. toukokuuta 1945 asti.[1]
Yli kaksituhatta vastarintaliikkeen jäsentä sai surmansa liikkeen iskuissa, teloituksissa tai keskitysleireillä.[2][1]
Vastarintaliikkeeseen kuuluivat muun muassa organisaatiot nimeltä Milorg, Osvaldgruppen, 2A, Oslogjengen, Pellegruppen ja SOE. Vastarintaliike auttoi Norjan laillista hallitusta siirtymään maanpakoon Isoon-Britanniaan, teki sabotaasi-iskuja Saksan armeijaa vastaan ja surmasi norjalaisia natsihallinnon tukijoita.
Norjan vastarintaliikkeellä oli osuus siihen, että natsit eivät saaneet valmistettua ydinasetta, koska vastarintaliike upotti aluksen, joka kuljetti deuteriumia Saksaan (operaatio Gunnerside helmikuussa 1944).[1]
1980-luvulla paljastui, että Ruotsi oli salaa auttanut Norjan vastarintaliikettä kouluttamalla Ruotsin puolella lähellä Norjan rajaa 7 000–8 000 taistelijaa ja antamalla heille varusteita. Vastarintataistelijoiden koulutusleirit oli naamioitu Ruotsin poliisin koulutusleireiksi.[1]
| Taisteluissa kuolleita | 500 |
| Saksalaisten teloittamia | 400 |
| Saksaan viedyt juutalaiset | 900 (joista 700 kuoli) |
| Saksaan vietyjen kokonaismäärä | 8 000 (joista 2 000 kuoli) |
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Norjan vastarintaliike Wikimedia Commonsissa
