Norjan geologia
Norjan geologia käsittää Norjan geologiaan, kuten kallioperään, maaperään ja niistä löytyviin luonnonvaroihin liittyviä seikkoja.
Kallioperä muokkaa
Norjan vanhin kallioperä on Lofoottien alueella, missä on 2 miljardia vuotta sitten syntyneitä syväkivilajeja, kuten graniittia ja syeniittiä.[1] Noin 1650 miljoonaa vuotta sitten Norjan läntiseen osaan muodostui gneissialue.[2] Noin 1050-920 miljoonaa vuotta sitten tapahtui Svekonorjalainen orogenia, joka vaikutti laajaan eteläisen Norjan kallioperän alueeseen. Tällöin tapahtui subduktio, jonka jäljiltä kallioperässä on rautamagmaattisia kivilajeja.[3] Sen myöhäisemmässä vaiheessa, 1200-850 miljoonaa vuotta sitten orogeninen vaikutus sijoittui enimmäkseen pohjoisesta etelään suuntautuneeseen vyöhykkeeseen, joka ulottui Oslon alueelta Göteborgin alueelle.[4]
Noin 420 miljoonaa vuotta sitten syntyivät Kaledonidit, kun muinaiset mantereet Baltica, Avalonia ja Laurentia törmäsivät ja yhtyivät toisiinsa. Kaledonien vuoristo ulottui aikoinaan nykyisen Skandinavian niemimaan ja Itä-Grönlannin alueelta nykyisten Skotlannin, Irlannin ja Pohjois-Amerikan alueelle. Nykyiset Skandit ovat osa siitä, mitä Kaledonidit olivat. Jurakaudella eteläisen Norjan alueella oli sedimenttikerrostumia, joita on säilynyt Stavangerin ja Bergenin murtovyöhykkeessä. Hardangeviddan ylätasanko syntyi Mioseenikaudella joen kulutuksen seurauksena. Nykyisin Hardangeviddan seudulla on useita vuonoja ja laaksoja.[5] Ylätasangon seudulla sijaitsee muun muassa Norjan toiseksi suurin vuono Hardangerfjorden.[6]
Kaivannaiset muokkaa
Norja on maailman johtavien öljyntuottajien joukossa. Ensimmäiset öljykentät löydettiin Ekofiskin alueelta 1969. Öljyntuotanto oli huipussaan 2001. Maakaasua on tuotettu lisääntyvässä määrin vuodesta 1993. Trollin kaasukenttä Bergenin edustalla on maailman suurimpia merenalaisia maakaasukenttiä. Huippuvuorilla on kivihiilikaivos.[7]
Norja on suunnitellut kaivosteollisuuden kehittämistä 2000-luvulla. Raudan ja nikkelin tuotanto on jäänyt aiemmin kaasu- ja öljyteollisuuden varjoon. Malmivaroissa on myös kultaa, hopeaa, kuparia ja sinkkiä.[8] Aiemmin merkittävä magnesiumintuotanto ei ole nykyisin kannattavaa. Euroopan suurin titaanimalmiesiintymä on Lounais-Norjassa.[7]
Norjassa louhitaan myös oliviinia ja muita teollisuusmineraaleja.[7] Norjan länsirannikolla Aheimissa on maailman suurin hyödynnetty oliviiniesiintymä. Sitä käytetään perinteisesti metalliteollisuudessa, mutta sille on kehitetty uuttta mahdollista käyttöä hiilidioksidin sidonnassa.[9]
Lähteet muokkaa
- ↑ Erik Bolstad: Lofoten 2023. Store norske leksikon. Viitattu 3.8.2023. (norjaksi)
- ↑ The Proterozoic Hustad igneous complex Prekambrian research. 18.10.2002. Elsevier. Viitattu 3.8.2023. [vanhentunut linkki]
- ↑ Terra Nova Wiley online library. 3.9.2012. Viitattu 3.8.2023.
- ↑ Svekonorwegian orogen Britannica. Viitattu 3.8.2023.
- ↑ Peter Japsen, James A. Chalmers: Geology Today Wiley onlinelibrary. Viitattu 3.8.2023.
- ↑ Norwegian fjords Fjord explorers. 2008. Arkistoitu 6.10.2008. Viitattu 3.8.2023.
- ↑ a b c Resources and power Encyclopedia Britannica. Viitattu 23.11.2023.
- ↑ Norjan kaivosteollisuudella satojen miljardien näkymät Kaleva. 2013. Viitattu 23.11.2023.
- ↑ Aheim Sibelco. Viitattu 23.11.2023.