Noppapelit ovat pelejä, joissa noppa eli arpakuutio on olennaisessa osassa pelin kulkua. Monissa peleissä heitetään noppaa ja liikutaan pelilaudalla nopan silmäluvun osoittama määrä, ja pelitapahtumat riippuvat siitä mihin kohti pelilautaa pelaaja pysähtyy (esimerkiksi Monopoly). Toisissa pelitapahtumat liittyvät itse nopan tai noppien silmälukuihin (esimerkiksi Yatzy).[1]

Katalonialaisen Simó Gómez Polon maalaus nopanpelaajista vuodelta 1874.

Yksinkertaisimmat noppapelit muodostuvat pelilaudasta, jolla edetään kotipesästä maaliin siirtyen kullakin vuorolla nopan silmäluvun osoittaman määrän. Käärmeet ja tikapuut -versioissa on oikopolkuja, joita pitkin voi päästä eteenpäin tai joutua taaksepäin. Yksinkertaisimillaan noppapeli voi olla esimerkiksi niin sanottu "varpunen", jossa pelaajat heittävät noppaa vuorotellen, ja joka saa ensin ykkösen, on voittaja.

Astetta kehittyneemmissä peleissä, esimerkiksi Afrikan tähdessä, pelaaja valitsee eri reittien ja toimintojen välillä.

Backgammon ja Yatzy ovat esimerkkejä peleistä, joissa tarvitaan sekä noppaa että taitoa.

Noppapeleillä on mahdollisuus myös huijata esimerkiksi käyttämällä painotettuja noppia, joissa tiettyä silmälukua tulee hieman useammin kuin muita. Tämä on mahdollista erityisesti rahalla pelattaessa.[2]

Historia muokkaa

Noppapeli saavutti palkkasoturien suosion keskiajan loppupuolella, ja se levisi myös yhteiskunnan yläluokkien keskuuteen.[3]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Noppapelit Lautapeliopas.
  2. Ruth Midgby ym.: Maailman pelit ja leikit, s. 170. Englanninkielinen alkuteos The Way to play. Suomentanut Leena ja Ilmo Kurki-Suonio. Helsinki: Sanoma Oy, 1976. ISBN 951-0133-2-6.
  3. Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 14. Aurinkokuninkaan aikakausi, s. 49. WSOY, 1982. ISBN 951-0-09742-x.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä peleihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.