Noldor
Noldor (quenyankielinen monikko sanasta noldo) ovat Tolkienin fantasiamaailmassa haltiaheimo, jonka suurin ilo oli käsityössä ja sepäntaidoissa.
Herättyään Cuiviénenin järvellä haltiat jakautuivat kolmeen heimoon, joista noldor olivat yksi. He lähettivät Finwën käymään Valinorissa. Kun hän oli palannut, noldor lähtivät toisena joukkona matkalle Amaniin.
Amanissa noldor asuivat pääosin Tirionin kaupungissa, ja heidän kuninkaansa oli Finwë. Noldor kehittyivät käsitöissä ja olivat erityisen läheisissä väleissä Aulën kanssa. He olivat kiinnostuneita myös kielitieteestä ja kehittivätkin ensimmäisen kirjaimiston.
Noldorin kuninkaan Finwën ensimmäinen puoliso oli Míriel joka synnytti hänelle Fëanorin, joka loi myöhemmin silmarilit. Mutta Míriel väsyi elämään ja lähti lepäämään Lórieniin, jolloin Finwë otti toiseksi vaimokseen Indis Kultaisen, joka oli vanyaria ja sukua Ingwëlle, haltioiden Korkealle Kuninkaalle. Indis synnytti hänelle kaksi poikaa, Fingolfinin ja Finarfinin.
Fëanor osoittautui yhdeksi lahjakkaimmista noldorin joukossa, ja hän teki Silmarilit, joihin oli vangittu hiukan Valinorin puiden hohdetta. Samaan aikaan Morgoth, pahuuden hallitsija alkoi kateudella katsoa Valinorin valoa, ja pyysi avukseen Ungoliantin, pimeyden ahnaan olennon. Morgoth tuhosi Telperionin ja Laurelinin ja Valinor pimeni. Mennessään Morgoth vielä surmasi Finwën, noldorin kuninkaan. Myös silmarilit Morgoth otti mukaansa ja kiinnitti kruunuunsa.
Fëanor, jolle Silmarilit olivat käyneet liian rakkaiksi, vannoi poikiensa Maedhrosin, Maglorin, Celegormin, Caranthirinin, Curufinin, Amrodin ja Amraksen kanssa, ettei lepäisi ennen kuin jalokivet olisivat taas Tirionissa. Tuo suku kiihotti noldorin kapinaan ja pakenemaan Valinorista. Suurin osa heistä lähti Keski-Maahan, ja he asuivat siellä Beleriandissa ja sotivat Melkoria vastaan. Amaniin noldorin kuninkaaksi jäi Finarfin; Keski-Maassa noldorin korkeina kuninkaina, mikä oli varsin nimellinen titteli, olivat Fëanor, hänen poikansa Maedhros, Finwën toinen poika Fingolfin, Fingon, Turgon ja Ereinion Gil-galad.
Moni noldor-sukuinen haltia palasi Melkorin tappion jälkeen Amaniin, ja viimeisetkin Sauronin toisen kukistumisen jälkeen.
Noldor puhuivat quenyaa, joka kävi läpi erinäisiä muutoksia Keski-Maassa. Sana noldo oli itse asiassa varhemmin ñoldo (ñ on tässä ng-äänne), joka oli perua muinaisen haltiakielen sanasta ñgolodô. Sen lähtökohtana oli kanta ñgol-, joka liittyi tietoon. Ñ-äännettä käytettiin Tolkienin mytologisessa historiassa ennen Kolmatta Aikaa. Muinainen sana tuotti myös sindarin sanan golodh (mon. gelydh). Keski-Maassa useimmat noldot alkoivat puhua sindaria, kun taas quenya jäi kuninkaiden ja ylimystön keskinäiseksi kieleksi.