Nokkoset
Nokkoset[1] eli aitonokkoset (Urtica) on nokkoskasveihin kuuluva, noin 30–45 lajia käsittävä kasvisuku.[2] Suvun edustajia esiintyy kaikilla mantereilla Etelämannerta lukuun ottamatta. Useimmat nokkoset ovat yksi- tai monivuotisia, ruohovartisia kasveja, mutta sukuun kuuluu myös muutamia pensaita.
| Nokkoset | |
|---|---|
 Isonokkonen (Urtica dioica) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Nokkoskasvit Urticaceae |
| Suku: |
Nokkoset Urtica L. |
| Katso myös | |
Nokkosille tyypillinen piirre ovat poltinkarvat, joiden myrkky sisältää tavallisesti muurahaishappoa, serotoniinia ja histamiinia. Tämä ei välttämättä ole yleispätevä koostumus, sillä ainakin Urtica thunbergiana -lajin myrkyssä on eniten oksaali- ja viinihappoa. Poltinkarvat toimivat siten, että kosketuksesta karvan kärki murtuu ja syntyvä veitsenterävä kärki tunkeutuu ihoon samalla kun karvan sisällä oleva myrkky ruiskuaa haavaan. Seurauksena on tavallisesti vain jonkin aikaa kutiava ja kirvelevä jälki. Uusiseelantilaisen Urtica ferox -lajin (ongaonga) tiedetään kuitenkin tappaneen ainakin yhden ihmisen sekä useita koiria ja hevosia.[3][4]
Suomessa esiintyy seuraavia nokkoslajeja: nokkonen eli isonokkonen eli viholainen (Urtica dioica) ja sen alalajit etelännokkonen (Urtica dioica subsp. dioica) ja pohjannokkonen (Urtica dioica subsp. sondenii) sekä rautanokkonen eli polttiainen (Urtica urens). Koristekasvina viljelty "värinokkonen" eli isokirjopeippi ei sen sijaan kuulu tähän sukuun.[2]
Lajeja muokkaa
- Urtica dioica – isonokkonen eli nokkonen[5]
- Urtica dioica subsp. dioica – etelännokkonen[6]
- Urtica dioica subsp. dioica var. dioica – rikkanokkonen eli kylänokkonen[7][8]
- Urtica dioica subsp. dioica var. holosericea – lehtonokkonen[9]
- Urtica dioica subsp. sondenii – pohjannokkonen[10] eli lapinnokkonen[11]
- Urtica dioica subsp. dioica – etelännokkonen[6]
- Urtica kioviensis – luhtanokkonen[12]
- Urtica massaica – lemmonnokkonen[13]
- Urtica membranacea – häntänokkonen[14]
- Urtica morifolia – mulperinokkonen[15]
- Urtica pilulifera – pallonokkonen[16]
- Urtica platyphylla – jättinokkonen
- Urtica portosanctana – madeirannokkonen[17]
- Urtica stachyoides – kanariankesänokkonen[18]
- Urtica urens – rautanokkonen[19]
Lähteet muokkaa
- ↑ Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Nokkoset (Urtica)
- ↑ a b Anderberg, A. & A.-L.: Den virtuella floran 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 23.7.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Trek Nature (englanniksi) (myös kuva)
- ↑ Urtica Ferox (Onga Onga) at Rewanui (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- ↑ Kassu – (Iso)nokkonen
- ↑ Kassu – Etelännokkonen
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Rikkanokkonen – Urtica dioica subsp. dioica var. dioica
- ↑ Kassu – Kylänokkonen
- ↑ Kassu – Lehtonokkonen
- ↑ Kassu – Pohjannokkonen
- ↑ Kassu – Lapinnokkonen
- ↑ Kassu – Luhtanokkonen
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Lemmonnokkonen – Urtica massaica
- ↑ Kassu – Häntänokkonen
- ↑ Kassu – Mulperinokkonen
- ↑ Kassu – Pallonokkonen
- ↑ Kassu – Madeirannokkonen
- ↑ Kassu – Kanariankesänokkonen
- ↑ Kassu – Rautanokkonen
Aiheesta muualla muokkaa
- Suomen Lajitietokeskus: Nokkoset (aitonokkoset) – Urtica
- Savela, M. Nokkoset (Urtica)
- Den virtuella floran: Urtica (ruotsiksi)
- ITIS: Urtica (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Urtica (englanniksi)
- Flora of China: Urtica (englanniksi)