Nissan Almera
Nissan Almera on Nissanin vuosina 1995–2006 Euroopan markkinoille valmistama alemman keskiluokan automalli, joka korvasi Nissan Sunnyn. Japanissa ja Australaasiassa samaa mallia myytiin nimellä Nissan Pulsar. Euroopassa mallin seuraajaksi tuli vuonna 2007 Nissan Tiida, jota oli myyty jo aiemmin Aasian markkinoilla. Aasiassa Almeran valmistus jatkui vuoden 2006 jälkeen, mutta autoa ei enää tuoda Eurooppaan.
Nissan Almera N15 (1995–2000) muokkaa
| Nissan Almera N15 | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Japani |
| Valmistaja | Nissan |
| Valmistusvuodet | 1995–2000 |
| Muut nimet |
Nissan Lucino Nissan Pulsar |
| Korimalli |
3-ovinen hatchback 4-ovinen sedan 5-ovinen hatchback |
| Luokka | C-segmentti |
| Edeltäjä | Nissan Sunny (N14) |
| Seuraaja | Nissan Almera (N16) |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1,4–2,0 l |
| Teho | 75–143 hv |
| Polttoaine |
bensiini diesel |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto |
5-vaihteinen manuaali 4-vaihteinen automaatti |
Ensimmäisen sukupolven Almera esiteltiin vuonna 1995 korvaamaan vanhentunut Nissan Sunny. Auton ulkonäkö muistutti suuresti edeltäjäänsä, mutta muotoilu oli aavistuksen verran muhkeampaa. Korimalleina olivat kolmi- ja viisioviset hatchbackit sekä neliovinen sedan. Farmarimallia ei kuitenkaan Sunnyn tavoin tullut tarjolle. Japanissa hatchbackeja myytiin nimellä Nissan Lucino.
Moottorivaihtoehtoina olivat 1,4- (87 hv) ja 1,6-litraiset (100 hv) bensiinimoottorit sekä 2,0-litrainen (75 hv) dieselmoottori. GTi-mallissa oli 2,0-litrainen, myös Nissan Silvia -urheiluautossa käytetty 143-hevosvoimainen bensiinimoottori. Kaikki moottorit dieseliä lukuun ottamatta olivat 16-venttiilisiä.
Vuoden 1999 Euro NCAP -kolaritestistä Almera sai tulokseksi yksi ja puoli tähteä viidestä.[1] Turvallisuuden osalta Almera ei siis yltänyt kilpailijoidensa tasolle, sillä esimerkiksi samaa luokkaa edustava Toyota Corolla oli saanut vuotta aiemmin kolme tähteä.[2]
Almeran varustelu oli aikanaan melko hyvä. Vakiona kaikissa malleissa oli muun muassa kuljettajan turvatyyny, ohjaustehostin, sähköpeilit ja stereot. GTi:n varustuksessa oli myös aina ilmastointi, takaspoileri ja etusumuvalot.
.jpg)
Almera koki vuonna 1998 pienen kasvojenkohotuksen, jonka huomattavimmat uudistukset olivat uudet puskurit ja etusäleikkö sekä takavaloihin tehdyt muutokset.
Nissan Almera N16 (2000–2007) muokkaa
| Nissan Almera N16 | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Etelä-Afrikka Filippiinit Iso-Britannia Japani Kiina Malesia Taiwan Thaimaa |
| Valmistaja | Nissan |
| Valmistusvuodet | 2000–2007 |
| Muut nimet |
Nissan Bluebird Sylphy Nissan Pulsar Nissan Sentra |
| Tuotantomäärä | 639 000 kpl |
| Korimalli |
3-ovinen hatchback 4-ovinen sedan 5-ovinen hatchback |
| Luokka | C-segmentti |
| Edeltäjä | Nissan Almera (N15) |
| Seuraaja | Nissan Tiida (C11) |
| Teknisesti samankaltaisia |
Nissan Almera Tino Nissan Primera (P12) Nissan Serena (C24) Nissan Wingroad (Y11) Nissan X-Trail (T30) Renault Samsung SM3 |
| Tekniset tiedot | |
| Pohjalevy | Nissan MS |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1,5–2,2 l |
| Teho | 90–136 hv |
| Polttoaine |
bensiini diesel |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto |
5-vaihteinen manuaali 4-vaihteinen automaatti |
Vuoden 1999 lopussa esiteltiin toisen sukupolven Almera, jonka ulkonäössä ja muotoilussa oli jonkin verran uudistuksia. Pituus oli kasvanut kuusi senttimetriä ja korkeus 5,5 senttimetriä, mutta akseliväli pysyi samana kuin edeltäjässä. Suurta askelta mitoissa ei siis otettu. Kaikissa pyörissä oli nyt levyjarrut ja hätäjarruassistentti kuului järjestelmään. Mallia kehuttiin edeltäjäänsä paremmasta ajomukavuudesta ja hatchbackin suuresta 355-litraisesta tavaratilasta. Moitteet sen sijaan kohdistuivat ahtaisiin takaistuintiloihin ja melutasoon[3]. Almeran N16:n alustalle ja tekniikkaan perustui myös tila-auto Nissan Almera Tino.[4]
Turvallisuudessa oli tapahtunut merkittävää edistystä, sillä Almera sai vuoden 2001 Euro NCAP -kolaritestistä tulokseksi neljä tähteä viidestä.[5]
Almerasta oli saatavilla ensimmäisen sukupolven tavoin kolmi- ja viisioviset hatchbackit sekä neliovinen sedan, jota valmistettiin Japanissa vuoteen 2001 saakka, jolloin tuotanto siirtyi Englannin Sunderlandiin. Moottorivaihtoehdot olivat 1,5- (90 hv) ja 1,8-litraiset (114 hv) bensiinimoottorit sekä 2,2-litrainen (110 hv) dieselmoottori. Vaihteistona oli viisivaihteinen manuaali, mutta 1,8-litraiseen oli saatavilla myös neliportainen automaattivaihteisto.[4]
Perusvarustetaso Comfortissa oli kaksi turvatyynyä, ABS-jarrut hätäjarruassistentilla, sähköikkunat edessä, lämmitettävät sähköpeilit ja kauko-ohjattu keskuslukitus.[4]
Vain sedanina oli saatavilla säästömalli Family, josta oli karsittu ulkolämpömittari, sähköikkunat, keskuslukituksen kauko-ohjaus, matkustajan turvatyyny, takaistuimen keskipaikan kolmipisteturvavyö ja etuturvavöiden voimanrajoittimet.[4]
Malliston huipulla oli Luxury, jossa oli sivuturvatyynyt (yht. neljä turvatyynyä), plyysiverhoilu, ilmastointi ja sähköikkunat takana.[4]
GTi jäi N16:ssa pois valikoimasta, ja sen tilalle tuli Sport, jossa oli perusmalli Comfortin lisäksi vakiona etusumuvalot, takaspoileri, aktiiviset pääntuet, sivuturvatyynyt, nahkaverhoiltu ohjauspyörä, kojelaudan alumiinikoristeet ja lukuvalot edessä. Sport oli saatavana kolmi- tai viisiovisena. Moottorivaihtoehdot olivat samat kuin muissa malleissa.[4]
Kesän 2001 erikoismalli oli Allstar, jossa oli vakiona Comfort-varustelun lisäksi ilmastointi, Pioneer-radio/CD-soitin, kevytmetallivanteet sekä 1,8-litraisessa myös etusumuvalot ja takaspoileri (hatchback). Vuoden 2002 kesämalli oli Sensation, johon kuului samat varusteet, mutta ilman 1,8-litraisen lisäyksiä.[4]
Vuoden 2003 kasvojenkohotuksen näkyvimpiä muutoksia olivat mustapohjaiset projektoriajovalot ja keulan uudistettu ilme. Puskurit olivat uudenmalliset, eikä niissä enää ollut suojalistoja. Etusumuvalot muuttuivat pyöreiksi. Sisustuksessa oli uusi verhoilukangas, ohjauspyörä ja mittaristo. 1,5-litraisen teho nousi 98 hevosvoimaan. Värivalikoima oli täysin uusi.[4]
Koko mallistossa oli nyt vakiovarusteina neljä turvatyynyä, aktiiviset pääntuet ja turvavöiden voimanrajoittimet. Comfortin tilalle uudeksi perusmalliksi tuli Visia. Sen yläpuolella olivat Visia+, Acenta ja Tekna.[4]
Visia+:ssa oli perusvarustuksen lisäksi integroitu radio/CD-soitin ja manuaali-ilmastointi.[4]
Acentassa ja Teknassa puolestaan oli automaatti-ilmastointi ja viisituumainen ajotietokoneen näyttöruutu kojelaudan keskiosassa. Tekna oli myös lievästi urheilullinen; siinä oli 16 tuuman kevytmetallivanteet, takaspoileri (hatchback) ja etusumuvalot. Kesän 2003 erikoismalli oli jälleen Sensation, jossa oli ilmastointi, kevytmetallivanteet ja radio/CD-soitin, joka oli nyt integroitu alkuperäislaite.[4]
Keväällä 2004 mallistoon lisättiin uudet Cool- ja Luxury-varustetasot. Cool-varusteluun kuului metalliväri, kevytmetallivanteet ja kromattu pakoputken pää. Cool+ sisälsi vielä ajotietokoneen, takaistuimen keskikyynärnojan, nahkaverhoillun ohjauspyörän, takaspoilerin (hatchback) ja etusumuvalot. Luxuryssa oli Cool+:n lisäksi kojelaudan alumiinikoristeet, kromatut ovenkahvat, korinväriset kylkilistat ja sähköikkunat myös takana. Samana kesänä tulivat myös uudet 2,2-litraiset yhteispaineruiskutteiset dieselmoottorit tehoiltaan 112 ja 136 hevosvoimaa. Mallivuodelle 2006 Almera-mallistoon jäivät vain 1,5-litraiset Visia ja Acenta. Visiaan lisättiin radio/CD-soitin vakioksi.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Nissan Almera 1999 Euro NCAP. Viitattu 28.6.2015. (englanniksi)
- ↑ Toyota Corolla 1998 Euro NCAP. Viitattu 28.6.2015. (englanniksi)
- ↑ Tutustumisajossa Nissan Almera 1.8 SportDeck Sport Helsingin Sanomat. 13.5.2000. Viitattu 27.7.2015.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Nissan Almera N16 ja Almera Tino V10 (2000–2007) Ajovalo.net. Viitattu 28.6.2015.
- ↑ Nissan Almera 2001 Euro NCAP. Viitattu 28.6.2015. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nissan Almera Wikimedia Commonsissa
