Niskavuoren naiset

Niskavuoren naiset on Hella Wuolijoen kolminäytöksinen näytelmä vuodelta 1933. Sen ensiesityksen Helsingin Kansanteatterissa 31. maaliskuuta 1936 ohjasi Eino Salmelainen, jonka merkitys Wuolijoen näytelmille oli keskeinen ja jonka ohjaustyöt viitoittivat näytelmien tulkinnan ja laskivat perustan Niskavuoren teatterimaisemalle vuosikymmeniksi. Näytelmä ilmestyi painettuna vuonna 1936 tekijänimellä Juhani Tervapää, ja kustantaja oli Gummerus. Wuolijoki paljastui tekijänimen takaa kuitenkin jo näytelmän ensi-illassa. Se on julkaistu uudestaan 2001 Hella Wuolijoen tekijänimellä.

Niskavuoren naiset
Kirjoittaja	Hella Wuolijoki
Alkuperäiskieli	suomi
Tyylilaji	draama
Aihe	avioliitto, aviorikos, sukupolvien väliset erot
Tapahtumapaikka ja -aika	hämäläinen maalaiskylä 1930-luvun alussa
Kantaesitys	31. maaliskuuta 1936
Kantaesityspaikka	Helsingin Kansanteatteri
Sarja	Niskavuori-sarja
Henkilöt
Henkilöt	Loviisa, Niskavuoren vanhaemäntä Aarne Niskavuori, agronomi Martta Niskavuori, hänen vaimonsa Anna-Liisa, Aarnen sisar Ilona Ahlgren rovasti ruustinna tohtori apteekkari Simolan isäntä opettaja Vainio telefuuni-Sandra Serafiina, Sandran sisar Salli, sisäkkö isäntiä, emäntiä, piikoja, renkejä
Infobox OK

Tarinassa Aarne Niskavuori ihastuu kylän uuteen opettajaan Ilona Ahlgreniin. Sisäinen kamppailu velvollisuuden (vaimonsa Martan ja Niskavuoren talon) ja intohimon (Ilonan) välillä päättyy siihen, että hän tunnustaa rakkautensa Ilonalle. Suhteen paljastuttua Martta järjestää kuulemistilaisuuden, jossa tilanne selviää kaikille. Vanhaemäntä Loviisa tyytyy tappioon ja hyvästelee poikansa, joka lähtee Ilonan kanssa kaupunkiin.

Juoni

Prologi

Niskavuoren rusthollin suuressa salissa vietetään Loviisan päivää, eli on elokuu. Paikalla on pitäjän herrasväki ja puhelinkeskuksen hoitaja Sandra, joka istuu niin kutsutun albumipöydän ääressä hieman herrasväestä erillään. Emännät ovat pukeutuneet toistensa kaltaisesti: mustat asut, silkkiliinat hartioilla, kultaiset vitjat ja rintaneulat. Isännänhuoneessa on vähemmän muodollista, sieltä kuuluu puheensorinaa. Kahvi tarjoillaan tarkkaan määrätyssä järjestyksessä, ensin ruustinalle ja rovastille, sitten emännille, Sandralle ja isännille.

Jutustelu salissa pyörii maanviljelyn ja käsitöiden ympärillä. Tapojen turmeluksestakin puhutaan. Niskavuoren navetan seitsemästä piiasta kuudella on jo lapsia. "Aivan oikein, yksi siellä on enää ilman. Mutta se onkin niin ruma, että lehmätkin sitä pelkäävät", talon vanhaemäntä Loviisa tokaisee. Naiskauneuden kautta juttu kiertyy kylän uuteen opettajattareen, Ilona Ahlgreniin. Ilona saapuu juhliin Simolan isännän mukana, Loviisan nuorin tytär Anna-Liisa esittelee hänet kylänväelle. Suhtautuminen Ilonaan jakaa kyläläisiä, toisten mielestä hän on pelkkä hepsankeikka, toiset sitä vastoin pitävät häntä raikkaana tuulahduksena. Aarne ja Ilona ovat rakastuneet toisiinsa jo ennen prologin tapahtumia, prologin lopussa Ilona kutsuu Aarnen asuntoonsa kansakoulun yläkertaan.

Ensimmäinen näytös

On talvi ja Sandra on kutsuttu Niskavuorelle. Hän selvittää Loviisalle tietonsa suksenjäljistä, jotka alkavat opettajattaren luota ja päättyvät Niskavuorelle. Loviisa ymmärtää kyseessä olevan Aarnen. Myös Martta on kuullut opettajattaren miesvieraista: "Eikö Sandra kertonut teille, mikä Havaijin kukka pitäjään on tuotu?", hän kysyy tuohtuneena anopiltaan. Loviisa on päättänyt hoitaa Aarnen syrjähypyn Niskavuoren malliin. Hän kutsuu Ilonan kylään, ja tekee tälle selväksi, että tästä ei voi tulla emäntää Niskavuorelle, joka on pysynyt pystyssä miniöiden rahoilla. Ilona painottaa yksilöiden onnea ja vapautta, mitä Loviisa taasen pitää joutavanaikaisena. Aarne pelmahtaa paikalle Simolan isännän kanssa. Loviisa esittää puoliksi leikillään, että Ilonasta tulisi sopiva emäntä Simolaan, mistä Simola ei ole lainkaan pahoillaan. Aarne taasen ei pidä siitä, että Loviisa sekaantuu hänen naisasioihinsa.

Toinen näytös

Ensimmäinen kuvaelma

Aarne on ollut Ilonan luona koko illan, ja hänen täytyy lähteä. Ilona kertoo Aarnelle olevansa raskaana. Aarne haluaisi häipyä Niskavuorelta Ilonan mukana, mutta hänellä ei riitä rohkeutta. Ilona ei painosta Aarnea jättämään perhettään. Martta on saanut vihiä, että Aarne on Ilonan luona. Hän saapuu kansakoululle opettaja Vainion, Sandran ja Serafiinan kanssa. Aarne ehtii paeta ikkunasta. Myös Loviisa saapuu paikalle. Hän pyytää Marttaa poistumaan ja jää kahden Ilonan kanssa. Ilona selvittää Loviisalle suhteensa Aarneen ja kertoo raskaudestaan. Loviisan mielestä Aarnen ja Ilonan suhteen on loputtava, ja Ilonan täytynee muuttaa pois kylästä.

Toinen kuvaelma

Edellisestä osasta on kulunut puoli tuntia. Martta ja Aarne riitelevät vanhanemännän kamarissa. Aarne kieltää olleensa Ilonan luona. "Tämä on sitä kirottua avioliittokeskustelua. Hävetkäämme, Martta", Aarne summaa heidän riitansa, joka laajenee käsittelemään Martan ja Aarnen avioliiton todellista syytä: Martan isän rahoja, jotka tarvittiin Niskavuoren pelastamiseen. Martta heittäytyy melodramaattiseksi, ja teeskentelee tukehtuvansa. Loviisa saapuu paikalle, minkä jälkeen Martta rauhoittuu. Aarne saa Martan uskomaan, että heidän avioliittonsa voi jatkua.

Kolmas näytös

Seuraavana päivänä Niskavuoren salissa Martta on jälleen levoton. Hän kertoo Loviisalle kutsuneensa koulun johtokunnan ja Ilonan Niskavuorelle: Ilonan on tehtävä selkoa yöllisistä vieraistaan. Loviisa suostuu kokouksen järjestämiseen vastentahtoisesti. Aarne suuttuu Martan aikeista. Loviisa toivoo Aarnen noudattavan Niskavuoren perinteitä, ja jäävän kaikesta huolimatta Niskavuorelle. Hän torjuu jyrkästi Aarnen ajatuksen Niskavuoren jakamisesta useiksi pientiloiksi. Aarnen haaveissa siintää elämä pienviljelijänä, eräänlainen paluu aikaan "ennenkuin metsärahat ja rikkaat emännät ja pehtorit tuotiin taloon. Ennen kuin ryypättiin ja tehtiin pitkin kyliä äpäriä".

Opettaja, apteekkari, rovasti, Penttilän isäntä ja Simolan isäntä saapuvat Niskavuorelle pitämään johtokunnan kokousta, johon niskavuorelaisista osallistuvat Aarne, Martta ja Loviisa. Simola noutaa Ilonan. Johtokunta kuulustelee Ilonaa, joka ei suostu kertomaan yöllisen vieraansa nimeä. Rovasti moittii Ilonaa siveettömyydestä. Martta tekee virheen hakiessaan kaksi lastaan saliin. "Tätä sinä tulet katumaan, Martta. Ehkäpä elämäsi loppuun asti", Loviisa toruu miniäänsä. Kaikkien yllätykseksi Simola väittää olleensa yöllinen miesvieras. Hän kutsuu Ilonaa morsiamekseen, ja pyytää johtokuntaa jättämään tämän rauhaan. Ilona muuttuu silmänräpäyksessä siveettömästä naisesta siveelliseksi. Ilona ei kuitenkaan lähde mukaan Simolan hämäysyritykseen, vaikka on kiitollinen tälle. Kun Ilona on lähdössä, Aarne tunnustaa kaiken. Ilona lupaa odottaa Aarnea. Loviisa lohduttaa Marttaa, ja sanoo, ettei Aarnella ole enää asiaa Niskavuorelle.

Esitykset

Niskavuoren naiset pelasti monen teatterin talouden vuonna 1936. Näytelmää esitettiin Kansanteatterin lisäksi muun muassa Tampereen Työväen Teatterissa, Turun Teatterissa ja Viipurin Kaupunginteatterissa. Kantaesityksessä Loviisana oli Elsa Rantalainen, Aarnena Kyösti Erämaa ja Marttana Aino Lohikoski. Ilonaa näytteli Martta Kontula. Näytelmä on menestynyt myös myöhempinä aikoina, vuonna 1997 se sai Tampereen Teatterissa yli 16 000 katsojaa.

Viipurissa Niskavuoren naiset sai ensi-iltansa 8. lokakuuta 1936 ohjaajanaan Arvi Tuomi. Näytelmä sai huomattavan paljon tunnustusta, ja muun muassa Kansan Työ ennusti sen muuttuvan suomalaisen näytelmäkirjallisuuden klassikoksi. Karjalan Viljo Kojo kirjoitti: "Tekijä on koettanut jakaa sympatiat melko tasaisesti molemmin puolin - alusta loppuun draamallinen, lujajännitteinen ja paikotellen varsinkin lopussa yllättäviin kohtauksiin huipentuva". Martta Suonion Loviisaa pidettiin yhtenä hänen suurimmista voitoistaan, Martta Kontulan Ilona oli voimakkaan nuori ja herätti myötätuntoa, Uno Wikström vakuutti Aarnen osassaan ja Aino-Inkeri Notkola Martan hankalassa osassaan. Kokonaisuus oli rakennettu vankasti ja huolellisesti.

Viipurin ensi-illassa Wuolijoki paljasti ensi kerran henkilöllisyytensä. Hän astui näyttämölle taputusten ja esiinhuutojen saattamana. Moni hämmästyi, sillä Wuolijoki tunnettiin suurliikenaisena ja vasemmistoradikaalina.

Filmatisoinnit

Näytelmän pohjalta on tehty kaksi elokuvaa Niskavuoren naiset vuodelta 1938 ja Niskavuoren naiset vuodelta 1958, jotka molemmat on ohjannut Valentin Vaala. Ilonan ja Aarnen tarinan kertovan Matti Kassilan ohjaaman elokuvan Niskavuori (1984) alkupuoli pohjautuu Niskavuoren naisiin.

Niskavuori-näytelmät tapahtumien aikajärjestyksessä

• Niskavuoren nuori emäntä
• Niskavuoren Heta
• Niskavuoren naiset
• Niskavuoren leipä
• Entäs nyt, Niskavuori?

Katso myös

• Niskavuori, koko sarjaa käsittelevä artikkeli

Lähteet

• Wuolijoki, Hella: Niskavuoren tarina. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1995. ISBN 951-1-13676-3.
• Wuolijoki, Erkki: Niskavuoren henki. Karisto, 2015. ISBN 978-951-23-5877-9.
• Veistäjä, Verneri: Viipurin ja muun Suomen teatteri. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1957.

Aiheesta muualla

• Kirjasampo: Niskavuoren naiset