Nino D’Angelo
Gaetano D'Angelo (s. 21. kesäkuuta 1957 Napoli) on italialainen kevyen musiikin laulaja-lauluntekijä ja näyttelijä. Hän on julkaissut yli 40 musiikkialbumia ja työskennellyt Teatro Trianon Vivianin taiteellisena johtajana.[2]
| Nino D'Angelo | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. kesäkuuta 1957[1] Napoli, Italia |
| Ammatti | laulaja |
| Muusikko | |
| Laulukielet | italia |
| Aktiivisena | 1975– |
| Tyylilajit | pop |
| Levy-yhtiöt | Sony BMG Music Entertainment |
| Aiheesta muualla | |
| www.ninodangelo.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Ura muokkaa
Nino D'Angelo sai jalansijaa Campanian alueen musiikkimaailmassa esikoisalbumillaan 'A storia mia (1976). Italianlaajuiseen tietoisuuteen hän nousi 1982. Tuolloin hän näytteli roolin elokuvassa Tradimento e giuramento ja julkaisi musiikkikappaleen "‘Nu jeans e ‘na maglietta". Kappale nosti D'Angelon yhdeksi neomelodisen musiikin suurista nimistä. Läpimurron jälkeen D'Angelon ura sekä näyttelijänä että muusikkona ampaisi nousuun, ja hänet on palkittu useaan kertaan.[2]
1990-luvulla D'Angelo alkoi tehdä musiikkia jokapäiväisestä elämästä romanttisten rakkaustarinoiden sijaan. Seurauksena oli parempi kriitikkovastaanotto mutta heikompi kaupallinen suosio. Vuonna 2000 D'Angelo ohjasi elokuvan Aitanic, joka parodioi huippusuosittua Titanic-elokuvaa.[1]
D'Angelo on osallistunut viidesti San Remon musiikkifestivaaleihin.[1]
D'Angelo esittää laulunsa yleensä napolin murteella. Hän on todennut: ”Ci sono cantanti napoletani e cantanti di Napoli, io sono un cantante napoletano!” ("On napolilaisia laulajia ja on laulajia Napolista, minä olen napolilainen laulaja.")[1]