Nikolai Konstantin Hornborg
Nikolai Konstantin Hornborg (18. joulukuuta 1825 Valkeala – 19. joulukuuta 1902 Valkeala) oli suomalainen senaattori ja hovioikeudenneuvos.
Hornborgin vanhemmat olivat Valkealan kirkkoherra Johan Kristian Hornborg (1783–1864) ja Margareta Sofia Knorring. Hän kävi Haminan piirikoulua, pääsi ylioppilaaksi 1842 ja suoritti Helsingin yliopistossa tuomarintutkinnon 1847. Hornborg sai varatuomarin arvon 1851.
Hornborg oli Viipurin raastuvanoikeuden ja maistraatin notaarina 1853–1857 ja Viipurin hovioikeudessa kanslistina 1857–1859, kirjaajana 1859, ylimääräisenä viskaalina 1859–1861, notaarina 1861–1864, varakanneviskaalina 1864–1865, kanneviskaalina 1865–1868, asessorina 1868–1874 ja hovioikeudenneuvoksena 1874–1887. Hän oli Suomen senaatin oikeusosastolla senaattorina 1887–1899.
Hornborg omisti Oravalan kartanon Valkealassa. Hornborg oli naimisissa vuodesta 1871 Alexandrine Roedigerin (s. 1845) kanssa.[1][2] Metsänhoitaja Nils Hugo Hornborg (s. 1880) oli heidän poikansa,[3] samoin kuin asianajaja, urheiluvaikuttaja Lars Hornborg (s. 1890).[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Kotivuori, Yrjö: Nikolai Konstantin Hornborg. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Luettu 5.7.2015.
- ↑ Wikiaineisto : Kuka kukin oli 1961
- ↑ ”Hornborg, Nils Hugo”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1851–1931, s. 180. Mänttä: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1931.
- ↑ L. Arvi P. Poijärvi, Ilmari Havu, Mauno Jääskeläinen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950, s. 208. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1949.