Niklas Bäckström

Niklas Oskar Bäckström (s. 13. helmikuuta 1978 Helsinki) on suomalainen uransa lopettanut jääkiekkomaalivahti. Bäckström palkittiin NHL-urallaan William M. Jennings Trophylla sekä Roger Crozier Saving Grace Awardilla vuonna 2007. Hän pitää hallussaan Minnesota Wildin seuraennätystä peliajassa, nollapeleissä sekä voitto-otteluissa. Hän on nykyään NHL-seura Columbus Blue Jacketsin maalivahtivalmentaja.

Niklas Bäckström
Henkilötiedot
Syntynyt	13. helmikuuta 1978 Helsinki, Suomi
Kansalaisuus
Jääkiekkoilija
Lempinimi	Nikke, Bäcks
Pelipaikka	maalivahti
Hanska	vasen
Pituus	187 cm
Paino	87 kg
Pelinumero	32
Pelaajaura
Pääsarjaura	1996–2019
Seurat	PiTa (I-div.) HIFK (SML) Hermes (I-div.) FPS (I-div.) SaiPa (SML) AIK (SEL) Kärpät (SML) Minnesota Wild (NHL) Calgary Flames (NHL) Tappara (SML)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mitalit
Bäckström talviolympialaisissa 2010.
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympialaiset
Hopeaa	Torino 2006	jääkiekko
Pronssia	Vancouver 2010	jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa	Venäjä 2016	jääkiekko
Pronssia	Latvia 2006	jääkiekko
Pronssia	Kanada 2008	jääkiekko
Alle 20-v. MM-kilpailut
Kultaa	Suomi 1998	jääkiekko

Jääkiekon SM-liigassa Bäckström edusti kasvattajaseuransa HIFK:n lisäksi SaiPaa, Kärppiä ja Tapparaa. Kärpissä hän voitti kaksi SM-kultaa vuosina 2004 ja 2005. Kaudella 2000–2001 hän pelasi Ruotsin Elitserienissä AIK IF:n joukkueessa.

Suomen jääkiekkomaajoukkueen riveissä Bäckström pelasi useat arvokisat. Olympialaisissa Bäckström saavutti hopeamitalin vuonna 2006 ja pronssimitalin vuonna 2010. Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut ovat puolestaan tuottaneet Bäckströmille yhden hopeamitalin vuonna 2016 ja kaksi pronssimitalia vuosina 2006 ja 2008. Hän pelasi Leijonien maalilla myös vuoden 2005 MM-kilpailuissa, joissa Suomi jäi seitsemänneksi. Lisäksi Bäckström on alle 20-vuotiaiden maailmanmestari vuodelta 1998. Yhteensä Bäckström edusti Suomea 62 A-maaottelussa, 13 nuorten maaottelussa ja 9 poikien maaottelussa.

NHL:ssä Bäckström pelasi 413 runkosarja- ja 11 pudotuspeli-ottelua (kausina 2006–07, 2007–08 ja 2012–13). Bäckström saavutti NHL:ssä yhteensä 196 voittoa. Koko uran torjuntaprosentti NHL:ssä oli 91,4 %.

Pelityyli

Bäckström torjuu melko rauhallisella perhostyylillä, jossa hänen tekniikkansa on hiottu loppuun asti. Bäckström nojaakin tekniikkaansa hyvin pitkälti. Hänen vahvuuksiinsa voidaan lukea tasaisuus, kylmäpäisyys ja rauhallisuus, fyysiset ominaisuudet, kokemus, hyvät jalkatorjunnat ja refleksit, sekä nopea hanskakäsi. Bäckströmin sivuttaisliikettä tolpalta tolpalle on myös kehuttu, ja jääkiekkoanalyytikko Darren Pangin mukaan Bäckströmin sivuttaisliike on parhaita maailmassa.^lähde? Vaikka Bäckström nojaa useissa tilanteissa suuresti tekniikkaansa, tekee hän usein myös perinteisistä tyylistään poikkeavia huippupelastuksia esimerkiksi heittäytymisillä, tai mailalla. Bäckströmin heikkouksiin voidaan lukea rangaistuslaukaukset sekä loukkaantumisherkkyys.

Ura Euroopassa

Uran alku

Bäckström kertoi Ylen haastattelussa kiinnostuneensa jääkiekosta nuorena oltuaan isänsä kanssa useasti katsomassa Helsingin IFK:n SM-sarjaotteluja.^lähde? Bäckströmin mukaan myös hänen sukutaustallaan oli vaikutusta, sillä sekä hänen isänsä että isoisänsä olivat entisiä jääkiekkomaalivahteja, ja isoisä Tor Bäckström pelasi myös Suomen jääkiekkomaajoukkueessa. Bäckström aloitti jääkiekon varhain, ja halusi alusta lähtien olla maalivahti.^lähde? Bäckström on kertonut harrastaneensa nuorempana myös jalkapalloa, mutta sanoi jääkiekon olleen hänelle alusta lähtien ykköslaji ja se, mitä hän tulevaisuudessa haluaa tehdä.^lähde?

Varhainen ura IFK:ssa

Bäckström pelasi koko juniori-uransa IFK:ssa seuran eri ikäluokissa. Kaudella 1993–1994 hän pelasi C-nuorten SM-sarjaa. Kausina 1994–1996 Bäckström pelasi B-nuorissa. Kaudella 1996–1997 Bäckström pelasi A-nuorten SM-sarjan runkosarjassa 26 ottelua torjuntaprosentilla 91,4%. Hyvät otteet tekivät vaikutuksen seuran johtoportaassa ja IFK nosti Bäckströmin SM-liigaan kesken kauden. Bäckström teki SM-liigadebyyttinsä IFK:ssa jo samalla kaudella, mutta ehti pelata joukkueessa vain kaksi ottelua, ennen kuin seura siirsi hänet lainasopimuksella I-divisioonassa pelanneesseen Pitäjänmäen Tarmoon. Bäckström pelasi Tarmossa kahdeksan ottelua torjuntaprosentilla 87,5 ja palasi kauden jälkeen takaisin IFK:n organisaatioon.

Kaudella 1997–1998 Bäckström pelasi IFK:n A-nuorissa 14 A-nuorten SM-sarjaottelua, mutta sai myös tällä kaudella kokemusta aikuisten peleistä, kun hänet lainattiin loppukaudeksi I-divisioonajoukkue Kokkolan Hermekseen. Hermeksessä Bäckström pelasi yhdeksän ottelua torjuntaprosentilla 91,2, ja lainapesti sujui selvästi paremmin kuin Pitäjänmäen Tarmossa. Alkukaudesta Bäckström oli myös IFK:n SM-liigajoukkueen varamaalivahtina muutamissa otteluissa, muttei pelannut niissä lainkaan.

Kaudella 1998–1999 Bäckström nousi IFK:n SM-liigassa pelaavan edustusjoukkueen kakkosmaalivahdiksi. Hän pelasi SM-liigassa 16 runkosarjaottelua, joissa hänen torjuntaprosenttinsa oli 93,2% ja maalikeskiarvo 1,69. Kauden aikana Bäckström pelasi myös kahdeksan ottelua IFK:n A-nuorissa. Hän palasi edustusjoukkueen mukaan SM-liigan pudotuspeleihin, joissa Bäckström toimi joukkueen varamaalivahtina eikä pelannut pudotuspeleissä lainkaan. IFK voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa ja Bäckström saavutti näin ensimmäisen SM-mitalinsa.

Kaudella 1999–2000 Bäckström pelasi IFK:n SM-liigajoukkueessa vain neljä ottelua, joissa torjuntaprosentti oli heikko 78,5%. Bäckström pelasi huonosti ja peliaika oli vähäistä, joten IFK lainasi Bäckströmin I-divisioonaan, Forssan Palloseuraan. Forssassa Bäckström pelasi 22 runkosarjaottelua torjuntaprosentilla 92,8% ja auttoi FPS:n pudotuspeleihin, joissa hän pelasi kolme ottelua. Kauden jälkeen Bäckström jätti kasvattajaseuransa IFK:n.

SaiPa ja Tukholman AIK

Bäckströmin ja IFK:n yhteistyön päätyttyä Bäckström siirtyi vuonna 2000 Lappeenrannan SaiPaan. Bäckström oli joukkueen selvä ykkösvahti ja sai seurassa paljon peliaikaa. Hän torjui 49 SM-liigan runkosarjaottelua torjuntaprosentilla 92,4%. Bäckström oli läpi kauden SaiPan avainpelaajia ja pelasi hyvällä tasolla, vaikkei onnistunutkaan torjumaan joukkuettaan SM-liigan pudotuspeleihin. Hyvät otteet melko heikon SaiPan maalilla eivät kuitenkaan jääneet huomaamatta ja Ruotsin Elitserienissä pelannut Tukholman AIK tarjosikin Bäckströmille kauden jälkeen sopimusta.

Bäckström tarttui haasteeseen ja pelasi kauden 2001–2002 AIK:n joukkueessa. Hän oli joukkueen ykkösmaalivahti ja pelasi yhteensä 40 runkosarjaottelua maalikeskiarvolla 3,05 ja torjuntaprosentilla 88,9%.<re name=elite/> AIK sijoittui kauden lopuksi viimeisten joukkoon ja joutui Kvalserieniin, Ruotsin liigakarsintaan, karsimaan liigapaikastaan. Kvalserienissä Bäckström pelasi yhdeksän AIK:n otteluista torjuntaprosentilla 92,1% ja piti AIK:n korkeimmalla sarjatasolla. Kauden jälkeen Bäckström jätti Tukholman ja palasi takaisin Suomeen.

Menestysvuodet Oulun Kärpissä

Kaudella 2002–2003 Bäckströmin siirtyi Ruotsista palattuaan SM-liigaan Oulun Kärppiin. Päävalmentaja Kari Heikkilällä oli kaksi hyvää vaihtoehtoa ykkösmaalivahdiksi; Bäckström ja edelliskauden ykkösmaalivahti Markus Korhonen. Heikkilä luotti Bäckströmiin, joka pelasi loistavan runkosarjan Kärppien maalilla. Hän torjui 36 runkosarjaottelua torjuntaprosentilla 92,9%. Bäckströmin torjuntaprosentti oli SM-liigan maalivahdeista toiseksi paras.^lähde? Bäckströmin erinomainen vire jatkui myös pudotuspeleissä, jossa Kärpät pudotti pudotuspeleissä JYPin ja Helsingin Jokerit ja eteni SM-liigan finaaleihin asti. Joukkue kuitenkin hävisi finaalisarjan suoraan kolmessa ottelussa Tampereen Tapparalle ja saavutti SM-hopeaa ja Bäckström uransa toisen SM-mitalin.

Kaudella 2003–2004 Bäckström jatkoi Kärpissä. Hän pelasi runkosarjassa 43 ottelua maalikeskiarvolla 2,03 ja torjuntaprosentilla 93,6%. Torjuntaprosenttillaan Bäckström oli SM-liigan tilastoykkönen. Kärpät sijoittui runkosarjassa toiseksi ja voitti pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Kärpät Helsingin Jokerit ja toisella kierroksella HIFK:n. Finaaleissa Kärpät kohtasi runkosarjan voittajan TPS:n ja voitti finaalisarjan otteluvoitoin 3–1. Bäckströmille SM-kulta oli ensimmäinen. Hänet palkittiin kauden jälkeen SM-liigan kauden parhaana maalivahtina ja pudotuspelien parhaana pelaajana. Lisäksi Bäckström valittiin SM-liigan tähdistökentälliseen.

Kaudella 2004–2005 Kärppien päävalmentaja vaihtui Kari Jalosen korvatessa Heikkilän. Bäckström pysyi joukkueen ykkösvahtina ja pelasi jälleen erinomaisen runkosarjan torjuntaprosentilla 92,65%, ja johdatti Kärpät pudotuspeleihin runkosarjan voittajana. Pudotuspeleissä Kärpät voitti ensin Tapparan ja sitten Lukon ja selviytyi kolmannen kerran peräkkäin SM-liigan finaaleihin. Tasaisessa finaalisarjassa maalivahtipelin tärkeys korostui, ja Bäckström oli jälleen kerran loistava. Kärpät voitti mestaruuden voitoin 3–1 ja ratkaisevassa neljännessä finaaliottelussa Bäckström torjui nollapelin 2–0 päättyneessä ottelussa. Kärpät voitti mestaruuden toista kertaa peräkkäin ja Bäckström saavutti SM-kultamitalin lisäksi myös SM-liigan kauden parhaan maalivahdin palkinnon ja pudotuspelien parhaan pelaajan palkinnon. Hänet valittiin jälleen myös tähdistökenttään.

Kaudella 2005–2006 Bäckström pelasi tilastojen valossa uransa parhaan SM-liigakauden, sillä hän torjui runkosarjassa peräti 51 ottelua ja kirjautti erinomaisen torjuntaprosentin 94,0% ja SM-liigan parhaan maalikeskiarvon 1,68. Kärpät eteni jälleen pudotuspeleihin voitettuaan runkosarjan ylivoimaisesti. Pudotuspeleissä Bäckström kuitenkin loukkaantui törmäyksessä Bluesin hyökkääjä Erkki Rajamäen kanssa ja ehti pelata vain neljä ottelua. Kärppien päävalmentaja Kari Jalonen piti Bäckströmin telomista tarkoituksellisena ja harkittuna.^lähde? Kärpät voitti Bluesin ensimmäisellä pudotuspelikierroksella, mutta hävisi Ässille välierissä pelattuaan ilman Bäckströmiä. Bäckströmin loukkaantumista pidettiin suurimpana syynä Kärppien romahdukseen.^lähde? Joukkue kuitenkin voitti IFK:n pronssiottelussa 6–2 ja Bäckström sai uransa viidennen SM-mitalin. Kauden jälkeen Bäckström siirtyi NHL:ään.

NHL-ura

Siirto Minnesota Wildiin ja loistava debyyttikausi NHL:ssä, 2006–2007

Bäckström siirtyi kaudeksi 2006–2007 NHL:ään Minnesota Wildin joukkueeseen, vaikka hänellä oli vielä sopimus Kärppien kanssa kesken. Hän siirtyi NHL:ään varaamattomana ja varsin kokeneena pelaajana. Bäckström sai välittömästi paikan Wildin NHL-joukkueesta. Ennakkoasetelmissa hän oli seuran kakkosmaalivahti, Manny Fernandezin takana. Bäckström pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa 6. lokakuuta 2006 torjuessaan Wildille 6–5 voiton Nashville Predatorsista. Tämä oli samalla hänen uransa ensimmäinen NHL-voitto.

Ensimmäisen nollapelinsä Pohjois-Amerikassa Bäckström pelasi 24. lokakuuta 2006 Wildin voitettua Phoenix Coyotesin 4–0. Bäckström nousi joukkueen ykkösvahdiksi ohi vammoista kärsineen Fernandezin. Tulokaskaudellaan hän torjui 41 runkosarjaottelua ja 23 voittoa. Runkosarjan päätteeksi Bäckström oli NHL:n tilastoykkönen päästettyjen maalien keskiarvon (1,97) suhteen. Hänellä oli myös NHL-maalivahtien paras torjuntaprosentti (92,9%). Bäckström voitti loistavasta kaudestaan palkintoina Roger Crozier Saving Grace Awardin NHL-runkosarjan parhaasta torjuntaprosentista, ja William M. Jennings Trophyn vähiten maaleja runkosarjassa päästäneen joukkueen maalivahtina. Jälkimmäisen palkinnon Bäckström jakoi Wildin toisen maalivahdin, Fernandezin, kanssa. Wild pääsi kaudella pudotuspeleihin, mutta putosi ensimmäisellä playoff-kierroksella. Bäckström pelasi Wildin viisi pudotuspeliottelua torjuntaprosentilla 92,4%, ja vakiinnutti Wildin ykkösmaalivahdin paikan itselleen. Bäckström oli myös viimeinen Roger Crozier Saving Grace Awardin voittaja, sillä palkintoa ei jaettu enää kauden 2007 jälkeen.

Toinen kausi Minnesotassa ja nousu seuran selväksi ykkösmaalivahdiksi, 2007–2008

Pelattuaan erinomaisen debyyttikauden NHL:ssä 2006–2007, Wildin toimitusjohtaja Doug Risebrough tarjosi odotetusti Bäckströmille jatkosopimusta seuraan. Lisäksi Wild osoitti luottoa Bäckströmiin myymällä edelliskauden kakkosvahdin Manny Fernandezin Boston Bruinsiin. Wildin uudeksi kakkosvahdiksi nostettiin farmiseura Houston Aerosista melko kokematon Josh Harding. Bäckström aloitti toisen kautensa näin Wildin selvänä ykkösvahtina, Hardingin ollessa vain Bäckströmin kakkosmies ja tuuraaja, kun taas edelliskaudella Bäckström taisteli läpi kauden ykkösmaalivahdin paikasta Fernandezin kanssa. Bäckström pelasi myös toisen kautensa maailman parhaassa jääkiekkoliigassa erittäin tasokkaasti. Hän torjui Wildille 33 runkosarjavoittoa, ja pelasi 58 ottelua. Bäckström kirjautti kaudesta torjuntaprosentin 92,0%, mikä oli NHL:n parhaimmistoa. Wild pääsi jälleen pudotuspeleihin, jossa se kuitenkin putosi taas ensimmäisellä kierroksella, hävittyään ottelusarjan Colorado Avalanchea vastaan voitoin 4–2. Pudotuspeleissä Bäckström ei pystynyt parhaimpaansa, ja torjuntaprosentti oli ainoastaan 90,0%.

Loistava kausi 2008-2009; Vezina-Trophy ehdokkuus & NHL:n tähdistö-ottelu

Kaudella 2008–09 Bäckström oli jälleen loistovireessä Wildin tolppien välissä. Hän teki Wildin seuraennätyksen, eniten nollapelejä kaudessa, jättäen vastustajan nollille kahdeksan kertaa. Helmikuussa 2009 Bäckström valittiin NHL:n tähdistö-otteluun pelaamaan Lännen konferenssin tähdistöjoukkueeseen. Bäckström pelasi Lännen tähdistöjoukkueen maalilla tähdistö-ottelussa, ottelun toisen erän, päästäen neljä maalia. Ottelu päättyi Idän konferenssin voittoon 12–11, rangaistuslaukauksilla. "Bäcks" torjui Wildin maalilla yhteensä 71 ottelussa, mikä oli eniten kaikista NHL:n maalivahdeista. Torjuntaprosentti oli jälleen erinomainen: 92,3%. Wild ei kuitenkaan menestynyt erityisen hyvin Bäckströmin pelastuksista huolimatta, ja seura jäi ulos NHL:n pudotuspeleistä. Kauden päätteeksi Bäckström nimettiin ehdokkaaksi parhaan maalivahdin Vezina Trophyyn, jonka kuitenkin voitti Boston Bruinsin Tim Thomas. Bäckström sijoittui valintatilastossa toiseksi. Kauden jälkeen konkarivalmentaja Jacques Lemaire, joka oli ollut Wildin valmentaja koko sen ajan kun Bäckström oli ollut joukkueessa, erosi ja tilalle tuli keltanokka Todd Richards, jolle pesti oli ensimmäinen päävalmentajana.

Vaikeammat ajat, kaudet 2009–2010 ja 2010–2011

Kauden 2008–2009 jälkeen Bäckström sai myös uuden jatkosopimuksen, jonka kesto oli aina vuoteen 2013. Palkkaa Niklas Bäckström sai 6 miljoonaa dollaria kaudelta, mikä teki hänestä yhden maailman parhaiten palkatuista jääkiekkomaalivahdeista.

Kausi 2009–2010 oli päävalmentajan vaihdoksen takia vaikea sekä Wildille että Bäckströmille. Taktiikka muuttui Todd Richardsin alaisuudessa hyökkäävämmäksi, jolloin Wildin puolustuspeli heikkeni ja samalla putosivat Bäckströmin torjuntatilastot. Maalikeskiarvo nousi 2.73:een ja torjuntaprosentti laski 90,3 %:iin. Kauden aikana vaivasivat myös nivuset sekä olkapää, jotka rokottivat Bäckströmin pelivirettä. Bäckström pelasi kaudella 61 ottelua, ja joutui olemaan useista otteluista sivussa.

Kaudella 2010–2011 Bäckström pelasi tilastollisesti jälleen todella hyvän kauden ja palasi NHL:n maalivahtieliittiin, vaikka pelasikin ainoastaan 51 ottelua loukkaantumisten takia. Hänen torjuntaprosenttinsa oli huomattavasti edelliskautta parempi, sillä kiekot pysähtyivät torjuntaprosentilla 91,6. Pudotuspelit jäivät kuitenkin jälleen vain haaveeksi, kuten myös kausilla 2008–2009 ja 2009–2010, mikä oli jälleen suurpettymys Minnesotan faneille ja seurajohdolle. Niinpä GM Chuck Fletcher antoi kauden jälkeen Richardsille potkut.

Kausi 2011–2012, Wildin hyvä alkukausi ja heikko loppukausi

Kaudella 2011–2012 Bäckström oli alkuvuoteen 2012 mennessä pelannut 39 ottelua erinomaisella torjuntaprosentilla 92,4, ja torjunut neljä nollapeliä. Bäckström oli alkukaudella huikeassa vireessä Wildin maalilla ja torjui kiekot yli 93,5 prosentin varmuudella ja samalla Wild nousi sarjataulukossa sekä johti jopa välillä koko liigaa. Hän oli useita otteluita sivussa kauden puolivälissä flunssan ja lapsensa syntymän takia, jolloin Wild putosi sarjataulukossa. Kun kapteeni Mikko Koivukin joutui olemaan osittain samaan aikaan Bäckströmin kanssa sivussa, pelasi Wild ilman kahta tärkeintä pelaajaansa lähes katastrofaalisesti. Tosin välillä Wildin kakkosvahti Josh Harding pelasi hyviä otteluita maalilla, ja oli jo nousta Wildin ykkösvahdiksi, mutta Bäckström piti lopulta paikkansa. Kokenut Bäckström pelasi lopulta kaudella 2011–2012 kaikkiaan 46 ottelua torjuntaprosentilla 91,9. Loistavan kauden aloituksen jälkeen Wild lopulta romahti kauas pudotuspeleistä.

Pian kauden 2011–2012 päätyttyä Los Angeles Kingsin Stanley-Cup voittoon, ilmoitti Wild panostavansa lujasti tulevaisuuteen ja asettavansa tavoitteet tulevina vuosina korkealle. Kesällä ilmoitettiin niin huippuhyökkääjä Zach Parisen kuin NHL:n parhaisiin puolustajiin luokeutuvan Ryan Suterin siirroista Minnesota Wildiin. Myöhemmin myös nuori keskushyökkääjä, superlupaus ja maailmanmestari Mikael Granlund siirtyi Wildiin Helsingin IFK:sta.

Työsulun lyhentämä kausi 2012–2013 ja Wildin paluu pudotuspeleihin

Kun NHL:ssä alkoi työsulku, lokakuussa 2012 Bäckströmin uutisoitiin tehneen sopimuksen KHL-seura Dinamo Minskiin. Sopimus kuitenkin purkautui, sillä Bäckströmin oli mentävä lokakuussa pieneen polvileikkaukseen. Bäckströmin kieltäydyttyä tulemasta Minskiin myöhemminkään, KHL-seura pestasi maalilleen Pekka Rinteen työsulun ajaksi Nashville Predatorsista.

NHL-kausi 2012–13 päästiin aloittamaan vasta tammikuussa 2013, jonka Wild aloitti vierasottelulla Colorado Avalanchea vastaan. Bäckström oli Wildin maalilla ja aloitti kauden loistavasti torjuttuaan 4–2-voiton Coloradosta.

22. tammikuuta 2013 pelatussa ottelussa Bäckström teki itselleen harvinaisen virheen ottelussa Nashville Predatorsia vastaan, kun hän tuli maaliltaan vastaan ja syötti kiekon suoraan Predatorsin tšekkihyökkääjä Martin Eratille, joka ampui kiekon maalin ja Wild kärsi kauden ensimmäisen tappionsa. Wild aloitti vuoden 2013 helmikuun tappiolla Anaheim Ducksille 3–1, mutta Bäckström pelasi Wildin maalilla hyvän ottelun tappiosta huolimatta, torjuen 28 laukausta, joukossa huippupelastuksia. Bäckström oli helmikuuhun mennessä pelannut Wildin maalilla kuusi ottelua, torjuntaprosentilla 90,9 % ja voittanut pelaamistaan otteluista kolme, lisäksi Wild sai yhden pisteen jatkoaika-tappiosta St. Louis Bluesia vastaan, jolloin Bäckström oli maalilla.

Niklas Bäckström valittiin ottelun ykköstähdeksi ottelussa Nashville Predatorsia vastaan, 10. helmikuuta pelatussa ottelussa. Bäckström teki ottelussa yhden upean huipputorjunnan ja torjui yhteensä 25 laukausta, Wildin 2–1 voitossa.

Bäckström torjui sunnuntaina 24. maaliskuuta 2013 neljännen voittonsa peräjälkeen, kun Minnesota Wild voitti San Jose Sharksin 2–0. Bäckström torjui ottelussa nollapelin 33 torjunnallaan, ja kauden torjuntaprosentti kohosi 92,1 %:iin. Samaisella voitolla Bäckström nousi NHL:n maalivahtitilaston kärkeen 16 voitollaan, Wildin ollessa menossa vahvasti pudotuspeleihin ensi kertaa sitten vuoden 2008.

Minnesotan pudotuspelipaikka varmistui lopulta vasta kauden viimeisessä ottelussa, kun Bäckström torjui 29 laukausta Wildin maalilla, 3–1 voitossa Colorado Avalanchea vastaan. Wild sijoittui NHL:n läntisessä konferenssissa kahdeksanneksi, ja saa näin ollen vastaansa pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Chicago Blackhawksin. Bäckström myös torjui Wildille tynkäkaudella 24 voittoa, mikä oli NHL:n tilastokärki. Samaan lukemaan pääsi tosin myös toinen suomalaisvahti, San Jose Sharksin Antti Niemi.

Pudotuspeleissä, ennen Wildin ensimmäistä ottelua Chicago Blackhawksia vastaan, Bäckström loukkaantui ja hänet talutettiin pois jäältä, Bäckström ei enää pystynyt pelaamaan kaudella 2012–2013, mikä oli osasyy, Wildin putoamiseen jo ensimmäisellä kierroksella.

Uusi jatkosopimus Wildiin ja loukkaantumisten täyttämä kausi 2013–2014

Lähes saman tien kauden 2012–2013 päätyttyä, Bäckström istui Wildin seurajohdon kanssa neuvottelupöytään uudesta sopimuksesta, Wild teki Bäckströmille kolmen vuoden ja lähes yhdeksän miljoonan jatkosopimustarjouksen, jonka suomalaismaalivahti hyväksyi. Näin ollen Bäckströmin ura jatkuu Wildissä aina kauteen 2015–2016 asti. Sopimuksen synnyttyä, kumpikin osapuoli ilmoitti olevansa erittäin tyytyväinen uuteen sopimukseen ja yhteistyön jatkumiseen. Jääkiekkolehti Pro Hockeyn asiantuntijat uskoivat että Bäckström olisi saanut jostain muualta rahakaammankin sopimuksen, mutta koska halusi jäädä Wildiin missä on viihtynyt, hän antoi Wildille niin kutsuttua "kotiseura-alennusta", sillä Wild ei olisi pystynyt maksamaan Bäckströmille juuri suurempaa palkkaa, sillä muuten seura olisi ylittänyt NHL:n palkkakaton.

Minnesota Wild aloitti runkosarjan 2013–2014, ottelulla Los Angeles Kingsiä vastaan. Bäckström torjui Wildin maalilla kauden avausottelussa ja torjui Wildille yhden pisteen, 2–1 rangaistuslaukaus-tappiossa. Bäckström torjui 16 laukausta ja kauden debyyttiottelun torjuntaprosentti oli 88,9%.

Kauden kolmannessa ottelussaan, 8. lokakuuta, Nashville Predatorsia vastaan Bäckström loukkaantui ottelun ensimmäisessä erässä, kun Wild-puolustaja Keith Ballard tönäisi Predators-hyökkääjä Eric Nystromin päin Bäckströmiä ja Bäckström kaatui jäähän ja hänen jalkansa vääntyi. Bäckström ehti torjua ottelussa 3 laukausta, ja päästää kaksi maalia. Wildin lääkärit tutkivat Bäckströmin tilannetta ja totesivat että vamma on melko lievä. Bäckström kuitenkin joutui pysymään sivussa Wildin kauden neljännestä ottelusta, jossa Josh Harding pelasi maalilla, mutta Wild kuitenkin tiedotti että Bäckström lienee pian pelikuntoinen.

Vamma pakotti Bäckströmin olemaan kuitenkin sivussa oletettua pitempään ja Wild joutui kutsumaan, farmiseurastaan, AHL-joukkue Iowa Wildistä varamaalivahdiksi Darcy Kuemper. Oltuaan sivussa useita viikkoja, Bäckström palasi lokakuun lopussa Wildin kokoonpanoon ja Kuemper lähetettiin takaisin Iowan vahvuuteen. "Bäcks" oli kuitenkin paluuottelussaan Wildin varamaalivahtina ja seurasi ottelun vaihtoaitiosta, Josh Hardingin torjuessa maalilla.

24. lokakuuta Wild kohtasi Carolina Hurricanesin. Wildin päävalmentaja Mike Yeo halusi vielä säästellä Bäckströmiä ja maalissa pelasi yhä Josh Harding. Kolmannessa erässä Bäckström kuitenkin vaihdettiin Minnesotan maalilla ja hän teki täydellisen paluun, torjuttuaan kaikki seitsemän kohtaamaansa laukausta ja seuransa voittoon. Kauden ensimmäisen voittonsa, pelattuaan koko ottelun, Bäckström torjui Wildin seuraavassa pelissä Chicago Blackhawksia vastaan, voittolukemin 6–3 ja torjui 33 laukausta. 13. marraskuuta ottelussa Toronto Maple Leafsia vastaan Bäckström aloitti Wildin maalilla, mutta joutui jättämään kentän loukkaantumisen vuoksi. Toronton hyökkääjä Nazem Kadri taklasi kovaotteisesti Bäckströmiä, joka lensi päin maalikehikkoa. Bäckströmillä todettiin olevan aivotärähdys, minkä kuitenkin ilmoitettiin olevan melko lievä. Bäckström oli sivussa noin viikon verran ja Kadri sai tilanteesta pelikieltoa.

Aivotärähdyksensä jälkeen Bäckström palasi Wildin pelaavaan kokoonpanoon 23. marraskuuta ja seuraavana päivänä Wild kohtasi Winnipeg Jetsin. Josh Hardingin oli tarkoitus pelata alun perin Wildin maalinsuulla, mutta hän loukkaantui ottelua edeltäneessä alkulämmittelyssä, minkä vuoksi Bäckström pääsi pelaamaan. Paluuottelussaan Bäckström oli vahva ja hän torjui ensin 37 kertaa vieden ottelun 2–2 tasatilanteessa rangaistuslaukaus-kilpailuun, jossa hän torjui joukkueelleen elintärkeän voiton. Bäckström torjui ottelussa seitsemän laukausta, pelkästään Jets-hyökkääjä Olli Jokiselta.

Joulukuun tienoilla vammoista kärsinyt Bäckström putosi lopullisesti Wildin kakkosmaalivahdiksi erinomaisesti pelanneen Josh Hardingin taakse. Päävalmentaja Mike Yeo kommentoi maalivahtitilannetta diplomaattisesti, mutta Harding sai kuitenkin enemmän peliaikaa. Harding loukkaantui kuitenkin melko pian, mikä nosti Bäckströmin takaisin ykkösmaalivahdiksi. Bäckström pelasi huomattavasti paremmin tilastollisesti ja auttoi myös Wildin useisiin tärkeisiin voittoihin. Harding palasi alkuvuodesta kokoonpanoon, mutta vahvasti esiintynyt Bäckström piti paikkansa. 9. joulukuuta Bäckström pelasi kenties kauden parhaan ottelunsa, torjuen 39 laukausta Minnesotan 4–1 voitossa Phoenix Coyotesia vastaan. Bäckströmin parantuneet peliesitykset tulivat kuitenkin maajoukkueen kannalta liian myöhään, sillä Suomen maajoukkueen päävalmentaja Erkka Westerlund jätti Bäckströmin valitsematta Leijonien olympiakokoonpanoon.

Kauden loppupuolella Bäckström kärsi taas pahoista loukkaantumisista, jotka pitivät hänet sivussa loppukauden ajan. Sekä Bäckströmin että Hardingin ollessa loukkaantuneena Wild hankki maalilleen Ilja Bryzgalovin Edmonton Oilersista. Wild eteni pudotuspeleihin ja voitti siellä avauskierroksella Colorado Avalanchen. Toisella kierroksella Wild kuitenkin putosi Chicago Blackhawksille. Vaikka kausi 2013–2014 oli Minnesotalle yksi sen seurahistorian parhaista, kausi oli Bäckströmille todella vaikea: jatkuvat loukkaantumiset piinasivat ja lisäksi hänen torjuntaprosenttinsa oli 89,9% ensi kertaa alle 90% hänen NHL-uransa aikana.

Putoaminen Wildin kakkosvahdiksi, kausi 2014–2015

Kaudeksi 2014–2015 Minnesota Wild ei uusinut Bryzgalovin sopimusta, mutta seuralla oli silti riveissään kolme NHL-kaliiberin maalivahtia: Bäckström, Harding ja Kuemper. Lähtökohtaisesti Bäckströmin ja Hardingin uskottiin kamppailevan ykkösvahdin paikasta kauden alussa, mutta kun Wildin harjoitusleiri alkoi syyskuussa 2014, Harding saapui paikalle jalkavammaisena ja huonokuntoisena. Kävi ilmi, että Harding oli saanut jalkavamman tapeltuaan joukkuekaverinsa kanssa pukukopissa ja Wild pakottikin hänet palkattomalle vapaalle ja Harding joutui jättämään harjoitusleirin. Bäckströmin oletettiin aloittavan kauden Wildin ykkösvahtina, mutta toisin kävi. Darcy Kuemper vartoi Minnesotan maalia kauden avausottelussa Colorado Avalanchea vastaan ja torjui nollapelin 5–0 voitossa. Kuemper rikkoi kauden alussa myös Bäckströmin hallussa olleen seuraennätyksen ajassa ilman päästettyjä maaleja; putki kesti kaksi ottelua ja runsaat kaksi erää. Bäckström pelasi kauden ensimmäisen ottelunsa Los Angeles Kingsiä vastaan 19. lokakuuta ottelussa, jossa Bäckströmin 16 torjuntaa eivät riittäneet voittoon. Wild hävisi ottelun lukemin 1–2. Kuemper nousi Wildin selkeäksi ykkösvahdiksi ja Bäckström pääsi maalille seuraavan kerran yli viikon kuluttua edellisestä. Boston Bruinsia vastaan hän torjui kauden avausvoittonsa ja yhteensä 25 laukausta, Minnesotan voittaessa 4–3. Seuraavan ottelunsa Bäckström pelasi marraskuun puolella tappiollisessa ottelussa Ottawa Senatorsia vastaan, jossa Bäckström torjui vain 14 laukausta ja päästi taakseen kolme kiekkoa. Kolmen pelatun ottelun jälkeen Bäckströmin tilastot olivat murheelliset; maalikeskiarvo 2.68 ja torjuntaprosentti 86,9%, yksi NHL:n heikoimmista. Tämän jälkeen Bäckströmin kausi lähti kuitenkin selvästi parempaan liitoon, heti seuraavassa ottelussaan hän torjui Wildille voiton Buffalo Sabresista 25 torjunnalla ja antautumalla ainoastaan kerran. Kun Bäckström tämän jälkeen pääsi seuraavan kerran aloittamaan ottelun Wildin maalilla, 24. marraskuuta, oli Wild jälleen voitokas. Se kukisti Florida Panthersin ja Bäckström torjui 29 laukausta päästäen jälleen vain yhden maalin. Näillä otteilla Bäckström nousi Kuemperin rinnalle taistelemaan Wildin ykkösmaalivahdin paikasta. Bäckström pärjäsi ainakin tilastojen valossa kilpailussa paremmin: Kuemper oli epätasainen ja hänet vaihdettiin lyhyen ajan sisällä kahdessa ottelussa kesken pelin pois maalilta. Näissä molemmissa maalille vaihdettiin Bäckström, joka torjui molemmissa nollapelin. Kun joukkoon mahtui vielä Bäckströmin 24 torjunnan voitokas huippuottelu St. Louis Bluesia vastaan, alkoi kilpailu ykkösvahdin paikasta kääntyä Bäckströmin eduksi. Tässä vaiheessa Bäckströmin torjuntaprosentti oli jo noussut 91,6:een, joka mahtui 20 parhaan joukkoon koko NHL:ssä ja oli reilusti Kuemperin vastaavaa lukemaa parempi. Joulun 2014 alla Bäckström pelasi neljässä perättäisessä ottelussa, vaikka olikin kärsinyt vatsavaivoista. Noista viidestä ottelusta Wild keräsi kuusi pistettä, ja varsinaisella peliajalla se hävisi vain kerran. 9. joulukuuta pelattu voitokas ottelu New York Rangersia vastaan oli Bäckströmille juhlallinen, sillä kyseessä oli hänen 400. ottelunsa NHL:n runkosarjassa. Bäckström on Wildin seurahistorian ensimmäinen maalivahti, joka on saavuttanut näin suuren ottelumäärän pelatessaan organisaatiossa. Vuodenvaihteen 2015 jälkeen Minnesotalla ja Bäckströmillä alkoi kuitenkin todella vaikea jakso, jonka aikana Bäckström oli maalilla seitsemässä tappiollisessa ottelussa perättäin ja Minnesota romahti divisioonansa viimeiseksi. Vaikka Bäckström epäonnistui auttamaan joukkuettaan voittamaan, hän ei juurikaan saanut osakseen arvostelua, sillä Wildin puolustaminen oli todella heikkoa. Kun Minnesota oli hävinnyt jo kuusi perättäistä ottelua ja seuran maalivahtien yhteinen torjuntaprosentti oli koko NHL:n heikoin, päätti GM Chuck Fletcher vahvistaa joukkueen maalivahtiosastoa hankkimalla Arizona Coyotesista Devan Dubnykin varausvuoroa vastaan.

Takaisin Suomeen 2016–

Bäckström siirtyi takaisin Suomeen ja pelasi HIFK:ssa kaudet 2016–2018 ja Tapparassa kauden 2018–2019.

Maajoukkue

Bäckström edusti Suomea neljästi MM-kilpailuissa (2005, 2006, 2008 ja 2016) ja kahdesti olympialaisissa. Lisäksi Bäckström oli mukana vuonna 1998 nuorten MM-kultaa voittaneessa joukkueessa, yhdessä useiden muiden tulevien NHL-pelaajien, kuten Niklas Hagmanin, kanssa. Bäckströmiä kysyttiin myös vuosien 2009, 2010, 2011 ja 2012 MM-kisoihin, joista hän kuitenkin joutui kieltäytymään useimmiten loukkaantumisten vuoksi. Bäckström valittiin myös Suomen alustavaan olympiakokoonpanoon vuoden 2014 talviolympialaisiin.

Maajoukkueen päävalmentaja Erkka Westerlund valitsi Kärpissä vahvan kauden pelanneen Bäckströmin edustamaan Suomea Itävallan MM-kisoihin 2005. Bäckström kamppaili läpi turnauksen Suomen ykkösmaalivahdin paikasta kokeneemman Fredrik Norrenan kanssa. Lopulta Bäckström pelasi itsensä Leijonien ykkösmaalivahdiksi, muttei pystynyt auttamaan Suomea hyvään turnausmenestykseen. Nimivahva Leijonajoukkue sijoittui turnauksessa vasta seitsemänneksi. Bäckström pelasi turnauksessa yhteensä viisi ottelua torjuntaprosentilla 90,2% ja maalikeskiarvolla 2,32.

Vuonna 2006 Bäckström valittiin edustamaan Suomea Torinon olympialaisiin. Alun perin Suomen maalivahtikolmikon piti olla Calgary Flamesin Miikka Kiprusoff, Atlanta Thrashersin Kari Lehtonen ja Philadelphia Flyersin Antero Niittymäki. Kiprusoffin NHL-seura Calgary kuitenkin esti Kiprusoffin turnausmatkan ja Lehtonen loukkaantui, mikä nosti Niittymäen Leijonien ykkösmaalivahdiksi, ja Norrenan ja Bäckströmin Suomen olympiajoukkueen varamaalivahdeiksi. Bäckström ei kuitenkaan pelannut turnauksessa, sillä Niittymäki pelasi Suomen maalilla kaikki ottelut. Suomi selvisi turnauksessa finaaliin, jossa se hävisi Ruotsille 3–2. Suomi saavutti siis olympiahopeaa.

Bäckström oli myös osa Suomen MM-joukkuetta Latvian MM-kisoissa 2006, jossa hän oli jälleen Suomen kolmosmaalivahti, eikä pelannut turnauksessa. Suomi saavutti turnauksesta MM-pronssia.

Kanadan MM-kilpailuissa vuonna 2008 Bäckström oli Suomen ykkösmaalivahti, Minnesota Wildin pudottua ensimmäisellä pudotuspelikierroksella ja Bäckströmin vapauduttua maajoukkueen käyttöön. Bäckström suoriutui kisoissa vahvasti, ja torjui Suomen maalilla kaikissa otteluissa, lukuun ottamatta alkusarjan ottelua Norjaa vastaan. Välierissä supertähtiä täynnä ollut Venäjä kuitenkin ohitti Bäckströmin neljästi, ja eteni MM-finaaliin 4–0 voittonumeroin. Suomi kohtasi pronssiottelussa Ruotsin. Ruotsi hallitsi ottelua, mutta Bäckström torjui kaikki 37 laukausta ja oli voiton takuumies, Leijonien varmistaessa MM-pronssin maalein 4–0. Bäckström palkittiin kisoissa Suomen toiseksi parhaana pelaajana, hyökkääjä Antti Pihlströmin jälkeen. Bäckström pelasi Suomen maalilla turnauksessa kahdeksan ottelua, torjuntaprosentilla 92,2% ja maalikeskiarvolla 2,11.

Vuonna 2010 Suomen päävalmentaja Jukka Jalonen valitsi Bäckströmin maajoukkueeseen Kanadassa pelattuihin Vancouverin olympialaisiin. Bäckström oli Suomen kakkosvahti NHL-konkari Miikka Kiprusoffin toimiessa Leijonien ykkösvalinta. Kiprusoff pelasi Leijonien ensimmäisen ottelun, jossa Suomi voitti Valko-Venäjän 5–1. Bäckström pelasi uransa ensimmäisen olympiaottelun Suomen toisessa ottelussa Saksaa vastaan. Bäckström torjui 27 laukausta ja pelasi nollapelin, kun Suomi voitti 5–0. Bäckström seurasi vaihtoaitiosta Leijonien viimeisen lohko-ottelun, jossa Suomi hävisi Ruotsille 3–0 sekä ensimmäisen pudotuspeliottelun, jossa Suomi kaatoi Tšekin 2–0. Välierissä Leijonajoukkue kohtasi Yhdysvallat. Kiprusoff aloitti jälleen maalilla, mutta ottelu alkoi katastrofaalisesti Ryan Malonen iskettyä avausmaalin ajassa 2.32 Kiprusoffin virheen johdosta. Tämän jälkeen Paul Stastny, Zach Parise ja Patrick Kane lisäsivät USA:n johdon kymmenessä minuutissa jo 4–0:aan, jolloin Jalonen vaihtoi Bäckströmin maalille. Bäckström torjui ottelussa 18 kertaa ja antautui kahdesti, Suomi taipui ottelussa lopulta numeroin 6–1. Suomi selviytyi kisoissa pronssiotteluun, jonka Kiprusoff pelasi Leijonien maalilla. Suomi oli ottelussa jo 3–1 tappiolla, mutta käänsi lopulta pelin voitokseen Niklas Hagmanin yhdellä, Olli Jokisen kahdella ja Valtteri Filppulan yhdellä maalilla, numeroin 5–3. Niinpä Suomen joukkue saavutti kisoista olympiapronssia. Bäckströmille pronssi oli toinen olympiamitali.

Bäckström oli ehdokaslistassa alustavassa kokoonpanossa vuoden 2014 talviolympialaisiin, mutta päävalmentaja Erkka Westerlund ei kuitenkaan valinnut Bäckströmiä lopulliseen 25 pelaajan kisakokoonpanoon, vaan hänen edelleen olympiajoukkueeseen valittiin myös NHL:ssä pelanneet Tuukka Rask, Antti Niemi ja Kari Lehtonen.

Maailmanmestaruuskilpailuissa 2016 Bäckström oli Suomen kolmosmaalivahti, eikä pelannut yhdessäkään ottelussa.

Saavutukset

• Olympiahopeaa 2006
• Olympiapronssia 2010
• MM-hopeaa 2016
• MM-pronssia 2006 ja 2008
• SM-kultaa 2004 ja 2005
• SM-hopeaa 1999 ja 2003
• SM-pronssia 2018 ja 2019
• William M. Jennings Trophy 2007 (yhdessä Manny Fernandezin kanssa) 
• Roger Crozier Saving Grace Award 2007
• 28 nollapeliä NHL:n runkosarjassa (tilanne 24.11.2013)
• Minnesota Wildin seuraennätys voitoissa 114 (12.1.2010 vs. Vancouver Canucks)
• Minnesota Wildin seuraennätys voittoja kaudessa 37 (2008–09)
• Minnesota Wildin seuraennätys nollapelejä kaudessa 8 (2008–2009)
• 10 nollapeliä yhdellä SM-liigakaudella (2005–2006).
• Valittiin Euroopan mestareiden cupin loppuottelun parhaaksi pelaajaksi tammikuussa 2005.
• Pelasi 35 A-maaottelua.

Seurat

1996–2000 HIFK 1996–1997 PiTa (lainalla) 1997–1998 Hermes (lainalla) 1999–2000 FPS (lainalla) 2000–2001 SaiPa 2001–2002 AIK 2002–2006 Kärpät 2006–2016 Minnesota Wild 2016 Calgary Flames 2016–2018 HIFK 2018–2019 Tappara

Bäckström Minnesota Wildissa

Tilastot

				Runkosarja											Pudotuspelit										Palkinnot
Kausi	Joukkue	Liiga		O	V	H	T	NP	PM	Torj.	PMK	T%	MIN		O	V	H	NP	PM	Torj.	PMK	T%	MIN
1996–97	HIFK	SM-liiga		2					3	14	5,85	82,4	30
1997–98	HIFK	SM-liiga
1998–99	HIFK	SM-liiga		16	9	5	1	1	26	291	1,69	93,2	923
1999–00	HIFK	SM-liiga		4					23		6,58	78,5	154
2000–01	SaiPa	SM-liiga		49	21	24	3	2	120	1454	2,55	92,4	2826
2001–02	AIK	Elitserien		40				1	111	1073	3,05	89,7	2186
2002–03	Kärpät	SM-liiga		36	16	8	9	4	77	1080	2,16	92,9	2136		15	7	8	1	33	506	2,00	93,9	990
2003–04	Kärpät	SM-liiga		43	24	8	8	7	87	1353	2,03	93,6	2572		15	9	5	1	36	443	2,33	92,5	927
2004–05	Kärpät	SM-liiga		47	27	10	10	7	102	1387	2,17	92,7	2819		12	10	2	3	15	283	1,25	95,0	720
2005–06	Kärpät	SM-liiga		51	32	9	9	10	86	1422	1,68	94,0	3077		4	3	1	0	6	52	1,85	89,7	195
2006–07	Minnesota Wild	NHL		41	23	8	6	5	73	1028	1,97	92,9	2227		5	1	4	0	11	145	2,22	92,4	297
2007–08	Minnesota Wild	NHL		58	33	13	8	4	131	1629	2,31	92,0	3408		6	2	4	0	17	170	2,83	90,0	361
2008–09	Minnesota Wild	NHL		71	37	24	8	8	159	2059	2,33	92,3	4088
2009–10	Minnesota Wild	NHL		60	26	23	8	2	158	1632	2,72	90,3	3489
2010–11	Minnesota Wild	NHL		51	22	23	5	3	132	1566	2,66	91,6	2978
2011–12	Minnesota Wild	NHL		46	19	18	7	4	105	1299	2,43	91,9	2590
2012–13	Minnesota Wild	NHL		42	24	15	3	2	98	1072	2,48	90,9	2368
2013–14	Minnesota Wild	NHL		21	5	11	2	0	55	546	3,02	89,9	1094
2014–15	Minnesota Wild	NHL		19	5	7	3	0	51	452	3,04	88,7	1005
2015–16	Calgary Flames	NHL		4	3	2	0	0	13	109	3,35	88,1	233
2016–17	HIFK	SM-liiga
2017–18	HIFK	SM-liiga
2018–19	Tappara	SM-liiga
NHL Yhteensä				413	196	144	50	28	975	11392	2,49	91,4	23480		11	3	8	0	28	315	2,55	91,1	658

Lähteet

• Ilta-sanomien NHL-opas 2008-2009, 2010-2011, 2011-2012, 2013-2014
• Jääkiekkokirja 2013
• Bäckströmin haastattelu, Urheilukatu 2
• Niklas Bäckström NHL.com

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Niklas Bäckström Wikimedia Commonsissa

• Niklas Bäckström Jatkoaika-sivustolla
• Niklas Bäckström - nhlfinns.com

Edeltäjä: Esa Pirnes

Jari Kurri -palkinnon voittaja 2004 2005

Seuraaja: Miika Wiikman

Edeltäjä: Kari Lehtonen

Urpo Ylönen -palkinnon voittaja 2004 2005

Seuraaja: Juuso Riksman

Edeltäjä: Miikka Kiprusoff

William M. Jennings Trophyn voittaja 2007 (yhdessä Manny Fernandezin kanssa)

Seuraaja: Dominik Hašek & Chris Osgood

Edeltäjä: Cristobal Huet

Roger Crozier Saving Grace Awardin voittaja 2007

Seuraaja: Ei enää jaettu.

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2005

2 Kukkonen | 3 Nummelin | 4 Timonen (A) | 5 Saravo | 6 Väänänen | 7 Niemi | 8 Jokinen | 10 Karalahti | 12 Jokinen (A) | 14 Hagman | 16 Peltonen (C) | 20 Pakaslahti | 22 Eloranta | 23 Hahl | 24 Viuhkola | 25 Hentunen | 26 Söderholm | 27 Pärssinen | 28 Rita | 30 Norrena | 31 Nurminen | 32 Bäckström | 37 Ruutu | 39 Kapanen | 71 Kallio | Valmentaja Erkka Westerlund

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2006

3 Nummelin (A) | 5 Kukkonen | 6 Saravo | 7 Berg | 9 Luoma | 10 Bergenheim | 12 O. Jokinen | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen (C) | 18 Mäntylä | 20 Miettinen | 21 Koivu | 22 Santala | 23 Hahl | 24 Viuhkola | 25 Hentunen | 28 Rita | 30 Norrena | 31 Niittymäki | 32 Bäckström | 33 Lehtonen | 36 J. Jokinen | 37 J. Ruutu (A) | 55 Pirnes | 71 Kallio | Valmentaja Erkka Westerlund

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2008

4 Koistinen | 6 Väänänen | 7 Niemi | 8 Selänne | 9 M. Koivu (A) | 10 Pirnes | 11 S. Koivu | 12 O. Jokinen (A) | 15 Ruutu | 16 Peltonen (C) | 18 Hyvönen | 19 Luoma | 20 Bergenheim | 21 Niskala | 23 Hahl | 27 Jokela | 31 Rämö | 32 Bäckström | 33 Salmela | 35 Vehanen | 36 J. Jokinen | 37 Pyörälä | 38 Pihlström | 39 Kapanen | 40 Lepistö | Valmentaja Doug Shedden

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2016

1 Saros | 2 Pokka | 4 Kivistö | 5 Kukkonen (A) | 6 Jaakola | 7 Lindell | 9 Koivu (C) | 19 Koskinen | 20 Aho | 24 Lajunen | 28 Salmela | 29 Laine | 32 Bäckström | 36 Jokinen (A) | 37 Pyörälä | 38 Hietanen | 40 Koskiranta | 41 Pihlström | 51 Sallinen | 55 Ohtamaa | 56 Pulkkinen | 61 Barkov | 64 Granlund | 71 Komarov | 96 Rantanen | Valmentaja Kari Jalonen

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2006

3 Nummelin | 4 Timonen (A) | 5 Kukkonen | 6 Salo | 7 Berg | 8 Selänne | 10 Nieminen | 11 S. Koivu (C) | 12 O. Jokinen | 14 Hagman | 16 Peltonen | 21 M. Koivu | 24 Laaksonen | 25 Hentunen | 26 Lehtinen | 27 Numminen (A) | 30 Norrena | 31 Niittymäki | 32 Lydman | 33 Bäckström | 36 J. Jokinen | 37 Ruutu | 39 Kapanen | 77 Niemi | Valmentaja Erkka Westerlund

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2010

5 Kukkonen | 6 Salo | 8 Selänne (A) | 9 M. Koivu | 10 Hagman | 11 S. Koivu (C) | 12 Jokinen | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen | 18 Lepistö | 20 Miettinen | 21 Niskala | 25 Pitkänen | 26 Lehtinen | 30 Niittymäki | 32 Kiprusoff | 32 Lydman | 33 Bäckström | 37 J. Ruutu | 39 Kapanen | 44 Timonen (A) | 51 Filppula | 62 Immonen | Valmentaja Jukka Jalonen

Tappara – SM-liiga

1 Heikkinen | 4 Witkowski | 9 Matson | 11 Camper (A) | 13 Kemiläinen (A) | 14 Nykänen | 15 Somppi | 17 Halloran | 20 Keskinen | 22 Luoto | 23 Kohonen | 26 Kulonummi | 27 Tanus | 28 Leskinen | 30 Heljanko | 33 Vittasmäki (A) | 34 Randelin | 42 Rauhala (C) | 43 Ahlroth | 44 Juolevi | 50 Ekberg | 63 Tuulola | 70 Saari | 72 Kontiola | 73 Baptiste | 76 Levtchi | 78 Rautiainen | 86 Granath | 89 Tammela | 90 Liedes | 91 Puhakka | 95 Savinainen
Valmentajat Grönborg – Juujärvi – Puistola – Karjalainen – Näykki – Haverinen – Konttinen