Neuvostoliiton divisioonat talvisodassa
Talvisodan aikaiset puna-armeijan divisioonat esitellään tässä artikkelissa taulukkomuodossa niiden numeron, perustaneen sotilaspiirin, perustamispaikan, miehistön palvelussuhteen, suomalaisen tiedustelun ensimmäisen havainnon ja sijoituksen Suomen rintamalle suhteen. Lisäksi osasta divisioonia kerrotaan niiden aikaisempia vaiheita tai muuta niihin liittyvää.
Taulukko puna-armeijan divisioonista talvisodassa muokkaa
Taulukkoon on kerätty suomalaisen tiedustelun tietoonsa saamat neuvostoliittolaiset divisioonat Suomen rintamilla. Suomalaisen tiedustelun merkittävin tietolähde ennen sotaa oli radiotiedustelu. Sodan kuluessa muun muassa vankitiedot nousivat hyvin merkittävään asemaan yksiköitä tunnistettaessa.
Taulukossa:
- Kaad/Res viittaa koulutukselliseen asteeseen. Kaaderijoukot olivat reserviläisjoukkoja merkittävästi paremmin koulutettuja.
- Havaittu-sarakkeessa merkintätapa on kuukausi/vuosi
- Rintama-sarakkeessa
- Laat. viittaa Laatokan Karjalaan
- Kan. viittaa Karjalan kannakseen
- Pohj. viittaa Pohjois-Suomeen
- Jääm. viittaa Jäämeren alueeseen
Divisioonat ovat luettelossa siinä järjestyksessä kuin suomalainen tiedustelu ne havaitsi.
| Neuvostodivisioonat talvisodassa [1][2] | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| Divisioona | Perustanut sp | Perustamispaikka | Kaad/Res | Havaittu | Rintama | Muuta |
| 18. divisioona | Leningrad | Petroskoi-Nurmoila-Karhumäki | Kaad. | 9/39 | Laat. | 26.9.1939 mennessä Veskelys-Vitele |
| 43. divisioona | Leningrad | Toksova | Kaad.(os.) | 9/39 | Kann. | Oli paikallaan |
| 49. divisioona | Leningrad | Staraja Russa | Res. | 9/39 | Kann. | Kävi Latvian rajalla |
| 54. divisioona | Leningrad | Kantalahti | Kaad. | 9/39 | Pohj. | |
| 70. divisioona | Leningrad | Kannas-Leningrad | Kaad. | 9/39 | Kann. | |
| 90. divisioona | Leningrad | Borovitsi,Grusina.Lempaala | Kaad. | 9/39 | Kann. | |
| 14. divisioona | Leningrad | Murmansk | Res. | 9/39 | Jääm. | Murmanskin suojana |
| 104. divisioona | Leningrad | Vologda | Res. | 9/39 | Jääm. | Murmanskiin syyskuussa |
| 142. divisioona | Leningrad | Borovitsi,Selistsenki | Res. | 9/39 | Kann. | Syyskuun lopulla |
| 168. divisioona | Leningrad | Tserepovets-Selomovo | Res. | 9/39 | Laat. | |
| 24. divisioona | Leningrad | Leningrad | Kaad. | 10/39 | Kann. | |
| 56. divisioona | Leningrad | Pihkova | Res. | 10/39 | Laat. | Lokakuun lopulla |
| 123. divisioona | Kalinin | Vysnij Volotsek | Res. | 10/39 | Kann. | Lokakuun lopulla |
| 163. divisioona | Moskova | Belev | Res. | 11/39 | Pohj. | Suomussalmen suunta |
| 155. divisioona | Kalinin | Opotska | Res. | 11/39 | Laat. | |
| 138. divisioona | Kalinin | Rzev | Kaad.(os.) | 11/39 | Kann. | |
| 139. divisioona | Orel | Kozelsk | Res. | 11/39 | Laat. | |
| 150. divisioona | Valko-Venäjä | ? | Res. | 11/39 | Kann. | |
| 122. divisioona | Valko-Venäjä | Mohilev,Tsausi | Res. | 12/39 | Pohj. | Saapui Puolasta kuun alussa |
| 75. divisioona | Leningrad | Ostrov | Kaad. | 12/39 | Kann. | Kuun puolivälissä |
| 10. divisioona | Leningrad | ? | Res. | 12/39 | Laat. | |
| 136. divisioona | Moskova | Gorki | Res. | 12/39 | Kann. | |
| 4. divisioona | Valko-Venäjä | ? | Kaad. | 12/39 | Kann. | |
| 164. divisioona | Valko-Venäjä | Orsa | Res. | 12/39 | Laat. | |
| 52. divisioona | Kiova | ? | Res. | 12/39 | Jääm. | |
| K. D | ? | ? | Kaad. | 12/39 | Jääm. | Numero jäi tuntemattomaksi |
| 44. divisioona | Kiova | Kaad. | 12/39 | Pohj. | Puolasta joulukuun lopulla | |
| 100. divisioona | Kiova | Res. | 12/39 | Kann. | Kuun lopulla | |
| 88. divisioona | Leningrad | Arkangel | Kaad. | 1/40 | Pohj. | Tammikuun alussa |
| 113. divisioona | Orel | Res. | 1/40 | Kann. | Tammikuun alussa | |
| 7. divisioona | Kiova | Res. | 1/40 | Kann. | Tammikuun puolessa välissä | |
| 11. divisioona | Leningrad | Kaad. | 1/40 | Laat. | Tammikuun lopulla | |
| 25. ratsuväkidivisioona | Leningrad | ? | 1/40 | Laat. | Ratsuväkidivisioona-moottoroitu | |
| 17. divisioona | Moskova | Kaad. | 1/40 | Kann. | ||
| 84. divisioona | Moskova | Res. | 1/40 | Kann. | ||
| 8. divisioona | Valko-Venäjä | Kaad. | 1/40 | Kann. | ||
| 50. divisioona | Valko-Venäjä | Res. | 1/40 | Kann. | ||
| 64. divisioona | Valko-Venäjä | Res. | 1/40 | Kann. | ||
| 60. divisioona | Kiova | Kaad. | 1/40 | Laat. | ||
| 62. divisioona | Kiova | Res. | 1/40 | Kann. | ||
| 51. divisioona | Odessa | Kaad. | 1/40 | Kann. | ||
| 80. divisioona | Harkova | Res. | 1/40 | Kann. | ||
| 93. divisioona | Siperia | ? | 2/40 | Laat. | Helmikuun alussa | |
| 72. divisioona | Kiova | Kaad. | 2/40 | Laat. | Helmikuun puolessa välissä | |
| 97. divisioona | Kiova | Kaad. | 2/40 | Kann. | Helmikuun lopussa | |
| 86. divisioona | Volga | Res. | 2/40 | Kann. | ||
| 37. divisioona | Siperia | Kaad. | 2/40 | Laat. | ||
| 128. divisioona | Siperia | ? | 2/40 | Laat. | ||
| 53. divisioona | Volga | Res. | 3/40 | Kann. | Maaliskuun alussa | |
Neuvostoliiton jatkuvien lisäkeskitysten taustatekijöitä muokkaa
Sodan alkutilanne muokkaa
Neuvostoliiton sodanjohto keskitti ennen talvisodan alkua Suomen vastaiselle rajalle yhteensä 18 divisioonaa, joka oli siis melko tarkasti (Huom. Sodan noin kahden ensimmäisen viikon aikana Suomen varusmiesvoimien vahvuus ei ollut kuin neljä divisioonaa, ennen kuin kenttäarmeija saatiin toimintakykyiseksi) kaksinkertainen suomalaisiin joukkoihin nähden. Lisäksi Suomen vastaiselle rintamalle siirtymiseen liittyvät käskyt olivat todennäköisesti annettu jopa 8–10 divisioonalle, joista kahden siirtomääräys liittyi osin myös mahdolliseen länsivaltojen sekaantumiseen käytävään sotaan.
Puna-armeijan laatimien suunnitelmien mukaan neuvostojoukkojen olisi pitänyt helposti lyödä Suomen heikosti varustettu armeija. Koko sodan arvioitiin ennakkoon kestävän vain muutaman viikon ajan (muun muassa Helsinki oli tarkoitus vallata noin kahdessa viikossa).
Neuvostoliiton sodanjohdon suunnitelmien epärealistisuuden taustalla oli ilmeisesti ainakin osin sikäläisten tiedustelupalvelujen (GRU ja KGB) lähes täydellinen epäonnistuminen suomalaisten taistelutahdon arvioinnissa. Tästä eräänä merkittävänä osoituksena oli ns. Terijoen hallituksen perustaminen sodan toisena päivänä. Kyseisen ”nukkehallituksen” puolustusministerin alaisuuteen oli suunniteltu kokonaista armeijakuntaa, joka koostuisi osin Neuvostoliittoon 1920- ja 1930-luvuilla loikanneista suomalaisista ja ennen kaikkea sodan aikana rintamalinjan yli siirtyneistä vapaaehtoisista. Tätähän ei sodan aikana käytännössä juuri tapahtunut aivan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Joulukuun tapahtumat muokkaa
Sodan alkuvaiheessa, jolloin suomalaiset joukot vielä ”harjoittelivat” sodankäyntiä tosioloissa, puna-armeijan eteneminen näytti lähtevän liikkeelle toivotulla tavalla. Etenemisvauhtihan oli jopa luokkaa kymmenen kilometriä vuorokauden aikana (Huom. Alkusodassa varusmiesdivisioonien tarkoitus olikin juuri viivytystaistelu, jotta kenttäarmeija kerittäisiin järjestämään toimintakykyiseksi. Suomen sodanjohdon suunnitelma oli vetäytyä viivyttäen väliasemien kautta pääpuolustusasemaan) . Tässä vaiheessa tosin alkoi Neuvostoliiton sodanjohdon tietoon todennäköisesti tulla myös tapahtumia, jotka eivät tukeneetkaan kaikkia ennakko-odotuksia.
Neuvostoliiton sodanjohdolle on todennäköisesti jo hyvin pian talvisodan alkamisen jälkeen selvinnyt se tosiasia, että suomalaisten laajat "loikkaukset" puna-armeijan puolelle eivät ennakko-odotuksista huolimatta toteutuneetkaan.
Suomen itsenäisyyspäivään (6. joulukuuta) mennessä puna-armeija oli saavuttanut Karjalankannaksella lähes kaikilta osiltaan suomalaisten pääpuolustuslinjan eli Mannerheim-linjan. Muun muassa Summan ja Taipaleen lohkoilla pyrkivät neuvostojoukot ensin murtamaan puolustuksen ns. suoraan liikkeestä, mutta mihinkään merkittävään menestykseen taistelut eivät johtaneet suomalaisten puolustuksen tiivistymisen vuoksi.
Nopeasti neuvostojoukot kehittivät Karjalankannaksella hyökkäyksensä läpimurtoyritykseksi ennen joulua, mutta tulivat torjutuiksi.
Samaan aikaan Laatokan pohjoispuolella puna-armeijan yksiköt olivat joutuneet alati kasvaviin vaikeuksiin ja olivatpa suomalaisjoukot onnistuneet Tolvajärven ja Ägläjärven alueella suorittamaan menestyksekkäitä vastahyökkäyksiäkin. Kuun loppua kohden tuli Neuvostoliiton sodanjohdolle lisää huonoja uutisia muun muassa Suomussalmen alueelta, jossa suomalaiset alkoivat merkittävästi ahdistaa yhtä puna-armeijan divisioonaa, eikä Laatokan Karjalassa vaikuttanut menevän yhtään sen paremmin.
Kaikki nämä syyt johtivat Neuvostoliiton sodanjohdossa ratkaisuihin, joiden tuloksena Suomen vastaiselle rintamalle päätettiin siirtää jopa 16 uutta divisioonaa sodan nopeaksi ratkaisemiseksi. Neuvostoliiton johdolla alkoi olla jo kiire sodan loppuunsaattamisessa, koska Kansainliitto oli erottanut sen jäsenyydestään Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen johdosta ja vaara muiden valtioiden sekaantumisesta konfliktiin alkoi koko ajan kasvaa. Länsimaista muun muassa Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska alkoivat olla enenevässä määrin kiinnostuneita tapahtumista pohjoisessa Euroopassa. Tosin mainittujen valtioiden motiivi läsnäololleen Pohjois-Euroopassa liittyi ensisijaisesti Pohjois-Ruotsin rautamalmiesiintymiin.
Tammikuun tapahtumat muokkaa
Tammikuun aikana Neuvostoliitto suoritti joukkojensa siirtoja Karjalankannakselle valmistautuessaan uuteen (sittemmin menestyneeseen) läpimurtohyökkäykseen suomalaisten pääasemaa eli Mannerheim-linjaa vastaan.
Laatokan ja Jäämeren väliselle alueelle puna-armeijan johto joutui keskittämään uusia joukkoja suomalaisten saavuttamien merkittävien voittojen johdosta muun muassa jo aiemmin mainituilla alueilla. Lisäksi suomalaisjoukot olivat onnistuneet saartamaan ja aloittamaan mottitaistelut Laatokan Karjalassa kahta divisioonaa ja yhtä panssariprikaatia vastaan. Näiden joukkojen tukemiseksi alueelle keskitettiin merkittävä määrä uusia joukkoja.
Suomalaisten onnistui aiheuttaa uusillekin joukoille merkittäviä tappioita muun muassa Suomussalmella jossa käytiin Raatteen tien taistelu.
Tammikuun jälkeen aivan pohjoisille rintamille ei enää keskitetty uusia joukkoja (pl. Laatokan Karjala).
Helmikuun tapahtumat muokkaa
Neuvostojoukkojen saavutettua läpimurron Karjalankannaksella suomalaisten pääasemaan ja päästyä näin etenemään keskitettiin mainitulle alueelle vielä hieman lisäjoukkoja. Lisäjoukkojen keskittämisen taustalla oli mitä ilmeisimmin puna-armeijan sodanjohdon tavoite levittää rintamalinjaa kannakselle niin leveälle, että suomalaisilta kerta kaikkiaan loppuisivat taistelukykyiset joukot. Tähän tavoitteeseen pyrittiin muun muassa ylittämällä Viipurinlahti usean divisioonan voimin tappioista käytännössä piittaamatta (hyökkäyshän tapahtui täysin avoimen jäälakeuden läpi).
Laatokan Karjalassa puna-armeija keskittyi avustamaan saarroksiin joutuneita divisiooniaan samaan aikaan kun se pyrki läpimurtoon Kollaanjoen alueella. Ennen sodan loppua Neuvostoliiton joukot onnistuivat palauttamaan yhteyden yhden saarretun divisioonan pääosien kanssa, mutta läpimurto jäi toteutumatta.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Sotatieteen laitos: Talvisodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1991. ISBN 951-0-17565-X.
- Jorma Järventaus jne.: Suomi sodassa. Helsinki: Valitut Palat, 1983. ISBN 951-9078-94-0.
- Suluissa olevat Huom.-kohdat:*Harald Öhquist: Talvisota. {{{Julkaisija}}}.
Kirjan kirjoittaja oli II AK:n komentaja talvisodassa.