Neues Leben
Neues Leben oli Moskovassa vuodesta 1957 lähtien ilmestynyt saksankielinen sanomalehti, joka Neuvostoliiton hajottua muuttui venäjänkieliseksi saksalaisen kulttuuriautonomian lehdeksi.
Toisen maailmansodan aikana karkotettujen neuvostoliitonsaksalaisten olojen parantamisen taustalla olivat puoluejohtaja Nikita Hruštšovin ja Länsi-Saksan liittokanslerin Konrad Adenauerin 1950-luvulla käymät neuvottelut. Saksankielisen toiminnan elvyttäminen alkoi lehdistöstä, jonka ensimmäinen edustaja oli Barnauliin vuonna 1955 perustettu sanomalehti Arbeit. Vappuna 1957 Moskovassa alkoi ilmestyä valtakunnallinen Neues Leben, jota voidaan tavallaan pitää ennen sotaa lakkautetun Deutsche Zentral-Zeitungin jatkajana.[1]
Neues Leben toimi suoraan Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean alaisuudessa, vaikka se virallisesti oli sanomalehti Pravdan julkaisu. Lehti oli tarkoitettu erityisesti Neuvostoliiton saksalaiselle väestölle, mutta sen ”saksalaisuus” rajoittui alkuvuosina etupäässä kieleen.[1]
Lehti ilmestyi aluksi kolmesti ja vuodesta 1958 lähtien kahdesti viikossa, kunnes siitä vuonna 1962 tuli 16-sivuinen viikkolehti. Ensimmäiset päätoimittajat olivat Neuvostoliiton miehitysalueella Saksassa työskennelleitä venäläisiä, ja monet muutkin toimittajat olivat palvelleet armeijassa. Henkilökuntaa saatiin myös korkeakouluista valmistuneista saksan kielen taitajista, sotaa edeltäneiden lehtien toimittajista ja maaseudulta kutsutuista saksalaisnuorista.[1]
Neues Lebenin aiheita olivat koti- ja ulkomaan tapahtumat, talous, kulttuuri ja urheilu. Se sisälsi myös lapsille ja nuorille tarkoitettua aineistoa sekä viihdettä. Lehti kirjoitti saksankielisestä kulttuuritoiminnasta ja saksan kielen opetuksesta sekä julkaisi saksankielisten kirjailijoiden teoksia, mutta vaikeni täysin neuvostoliitonsaksalaisten historiasta tai yhteyksistä Saksaan. Sen toimitus muodosti yhteydenpitokanavan NKP:n keskuskomiteaan ja osallistui työhön neuvostoliitonsaksalaisten rehabilitoimiseksi ja heidän kulttuuritoimintansa laajentamiseksi. Vuonna 1981 Neues Lebenin yhteyteen perustettiin aikakauskirja Heimatliche Weiten.[1]
Lehden levikki nousi aluksi nopeasti ja oli 218 000 kappaletta vuonna 1966. Levikki alkoi sitten laskea ja oli enää 93 000 vuonna 1983. Lukijakunnan vähenemisen taustalla oli rehabilitointiin liittyneiden toiveiden haihtuminen, neuvostoliitonsaksalaisten muutto Länsi-Saksaan ja saksan kielen taidon väheneminen. Vaikeiden asioiden välttelyyn tottunut lehti myöhästyi perestroikan myötä alkaneesta keskustelusta ja käänsi venäjänkielisiä kirjoituksiaan saksaksi. 1980-luvun lopulla aineistoa alettiin julkaista myös venäjäksi.[1]
Neues Leben sai vuonna 1990 ensimmäisen kansallisuudeltaan saksalaisen päätoimittajan, joka irroitti lehden NKP:stä ja Pravdasta. Puolueettomuuteen pyrkinyt lehti menetti asemiaan uusien kulttuuriseurojen äänenkannattajille ja joutui rahoituksen ja lukijoiden puutteessa supistamaan toimintaansa. 2000-luvun vaihteessa Neues Leben siirtyi virallisen venäjänsaksalaisen kulttuuriautonomian alaisuuteen[1] ja se lakkasi venäjänkielisenä 2010-luvulla[2].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Ilarionovna, T. S.: ””Neues Leben” i jejo rol v formirovanii natsionalnogo samosoznanija rossijskih nemntsev”, Nemetskoje naselenije v poststalinskom SSSR, v stranah SNG i Baltii (1956–2000 gg.), s. 61–74. Moskva: Meždunarodnyi sojuz nemetskoi kultury, 2003. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Neues Leben RusDeutsch. Viitattu 17.11.2023.