Neuchâtel (saks. Neuenburg) on Neuchâtelin kantonin pääkaupunki Neuchâtelinjärven rannalla Luoteis-Sveitsissä. Kaupungissa on vajaat 34 000 asukasta, ja se on kantonin toiseksi väekkäin kaupunki La Chaux-de-Fonds’n jälkeen.

Neuchâtel
Neuchâtel sijaitsee Neuchâtelinjärven jyrkällä länsirannalla.
Neuchâtel sijaitsee Neuchâtelinjärven jyrkällä länsirannalla.
vaakuna
vaakuna

Neuchâtel

Koordinaatit: 47°0′N, 6°56′E

Valtio  Sveitsi
Kantoni Neuchâtel
Hallintoalue (Région) Littoralin alue
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 17,98[1] km²
Korkeus 429–1 171 m
Väkiluku (31.12.2017)  (vakinaiset asukkaat) 33 578[2]
 – Väestötiheys 1 868 as./km²









Kulttuuri ja nähtävyydet muokkaa

Kaupungin nähtävyyksiä ovat muun muassa Neuchâtelin linna, La Collégiale -luostari, Tour des Prisons -vankilatorni, Maison des Halles ja Hotel DuPeyrou -museo. Chaumontin vuorelle on rakennettu näköalatorni ja useita retkeily- ja patikointireittejä.

Musée d'ethnographie Neuchâtel on etnografian museo, jossa esitellään erityisesti Afrikan kulttuuria. Museo on perustettu vuonna 1904, ja sen kokoelmat perustuvat kenraali Charles Daniel de Meuronin Neuchâtelin kaupungille vuonna 1795 luovuttamaan aineistoon.[3]

Musée d'art et d'histoire on taiteen ja historian museo, jossa on esillä Neuchâtelin seutuun liittyvää historiaa ja taidetta.[4] Museon erikoisuus ovat Jaquet-Drozin suvun 1700-luvulla valmistamat mekaaniset automaattilaitteet, esimerkkinä kirjoittava nukke[5].

Centre Dürrenmatt Neuchâtel (CDN) on Friedrich Dürrenmattin tuotantoa esittelevä näyttely- ja tapahtumatila kaupungin länsipuolella paikalla, jossa Dürrenmatt asui valtaosan aktiivivuosistaan. Keskus on osa Sveitsin kansalliskirjaston toimintaa, ja rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Mario Botta.[6]

Historia muokkaa

Preussi hallitsi Neuchâtelia vuoteen 1848 asti.

Liikenne muokkaa

Moottoritie A5 kulkee Neuchâtelin kautta. Kaupungista on rautatieyhteys viiteen suuntaan: Berniin, Biel/Bienneen, Yverdon-les-Bains’n kautta Lausanneen, La Chaux-de-Fonds’hon sekä Pontarlieriin, Ranskaan[7].

Koulutus muokkaa

Vuonna 1838 kaupungissa avattiin Académie de Neuchâtel, josta vuonna 1909 tuli Neuchâtelin yliopisto.[8]

Tunnettuja neuchâtelilaisia muokkaa

Kuvia muokkaa

Lähteet muokkaa

  • National map: swisstopo (Sveitsin valtion julkinen karttapalvelu) map.geo.admin.ch. Wabern: Bundesamt für Landestopografie swisstopo. Viitattu 10.11.2013. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi), (retoromaaniksi) , (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. Arealstatistik Land Cover - Gemeinden nach 27 Grundkategorien (Excel) Arealstatistik 2004/09. 24.11.2016. Neuchâtel: Bundesamt für Statistik (BFS). Viitattu 16.2.2019. (saksaksi), (ranskaksi)
  2. Bilanz der ständigen Wohnbevölkerung nach Bezirken und Gemeinden, 1991-2017 (Excel) 31.8.2018. Neuchâtel: Bundesamt für Statistik (BFS). Viitattu 16.2.2019. (saksaksi)
  3. Musée d'ethnographie Neuchâtel, Historique (Museon historiaa verkkosivuillaan) men.ch. Viitattu 20.2.2019. (ranskaksi)
  4. Musée d'art et d'histoire, Collections (Museon kokoelmista verkkosivuillaan) mahn.ch. Arkistoitu 20.2.2019. Viitattu 20.2.2019. (ranskaksi)
  5. Tässäkö maailman vanhin tietokone? Karmiva mekaaninen poika kirjoittaa kirjeitä itsekseen (MTV3:n uutinen 19.6.2016) mtvuutiset.fi. Viitattu 20.2.2019.
  6. CDN, Centre Dürrenmatt Neuchâtel (Keskuksen verkkosivut) Schweizerische Nationalbibliothek NB. Viitattu 20.2.2019. (ranskaksi), (saksaksi), (italiaksi), (englanniksi)
  7. Schweers, Hans; Wall, Henning; et al.: Eisenbahnatlas Schweiz. Sveitsin rautatiekartasto, s. 16–17. Köln, Saksa: Verlag Schweers + Wall GmbH, 2012. ISBN 978-3-89494-130-7. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi), (englanniksi)
  8. Jelmini, Jean-Pierre et al.: Neuenburg (Gemeinde) (Sveitsin historiallisen tietosanakirjan artikkeli) Historisches Lexikon der Schweiz (HLS). 16.3.2017. Bern: Stiftung HLS. Viitattu 5.7.2020. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi)

Aiheesta muualla muokkaa

  • Jelmini, Jean-Pierre et al.: Neuenburg (Gemeinde) (Sveitsin historiallisen tietosanakirjan artikkeli) Historisches Lexikon der Schweiz (HLS). 16.3.2017. Bern: Stiftung HLS. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi)