Neilikat
Neilikat eli tuoksuneilikat (Dianthus) on suku kohokkikasvien (Caryophyllaceae) heimossa. Sukuun kuuluu noin 300 lajia, jotka kasvavat luonnonvaraisina pääasiassa Euroopassa, lähinnä Välimeren alueella ja Aasiassa. Pohjois-Amerikassa esiintyy yksi laji ja Afrikassa parikymmentä.[2]
| Neilikat | |
|---|---|
 Sulkaneilikka (Dianthus plumarius) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Suku: |
Neilikat Dianthus L.[1] |
| Katso myös | |
Neilikoihin kuuluu sekä yksi- että monivuotisia lajeja: ne ovat ruohovartisia, paljaita tai ohuen nukan peittämiä haarautuvia tai haarautumattomia kasveja. Kukat ovat punaiset, valkoiset tai vaaleanpunaiset.[3]
Tarhaneilikka (Dianthus caryophyllus) on se kerrottukukkainen laji, jota kukkakaupassa myydään nimellä neilikka. Mausteneilikka ei sen sijaan nimestään huolimatta kuulu neilikoihin.[3]
Lajeja muokkaa
Pohjoismaissa luonnonvaraisina tai villiintyneenä tavattuja neilikkalajeja:[4][5][6]
- harjaneilikka (Dianthus barbatus)
- hietaneilikka (Dianthus arenarius)
- etelänhietaneilikka (Dianthus arenarius subsp. arenarius)
- idänhietaneilikka (Dianthus arenarius subsp. borussicus), rauhoitettu koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta.
- hurmeneilikka (Dianthus cruentus)
- ketoneilikka (Dianthus deltoides)
- lapinneilikka (Dianthus × courtoisii) (harjaneilikan ja pulskaneilikan risteymä)
- munkkineilikka (Dianthus carthusianorum)
- mykeröneilikka (Dianthus armeria)
- pulskaneilikka (Dianthus superbus), rauhoitettu Suomessa Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien eteläpuolella.
- sulkaneilikka (Dianthus plumarius)
Muualla tavattavia neilikkalajeja:
- alppineilikka (Dianthus alpinus)
- amurinneilikka (Dianthus amurensis)
- balkaninneilikka (Dianthus petraeus)
- jääneilikka (Dianthus glacialis)
- keräneilikka (Dianthus capitatus)
- ukrainankeräneilikka (D. capitatus subsp. andrzejowskianus)
- kiinanneilikka (Dianthus chinensis)
- kirjoneilikka (Dianthus microlepis)
- kääpiöneilikka (Dianthus subacaulis)
- metsäneilikka (Dianthus sylvestris)
- moldovanneilikka (Dianthus bessarabicus)
- montpellierinneilikka (Dianthus monspessulanus)
- myrttineilikka (Dianthus myrtinervius)
- pensasneilikka (Dianthus fruticosus)
- kykladienpensasneilikka (D. fruticosus subsp. fruticosus)
- rodoksenpensasneilikka (D. fruticosus subsp. rhodius)
- purppuraneilikka (Dianthus pavonius)
- ratasneilikka (Dianthus seguieri)
- riippaneilikka (Dianthus ×semperflorens)
- rikkineilikka (Dianthus knappii)
- sukkulaneilikka (Dianthus monadelphus)
- vaaleasukkulaneilikka (D. monadelphus subsp. pallens)
- syyrianneilikka (Dianthus strictus)
- tankineilikka (Dianthus rigidus)
- tarhaneilikka (Dianthus caryophyllus)
- tataarineilikka (Dianthus squarrosus)
- vuorineilikka eli helluntaineilikka (Dianthus gratianopolitanus)
- vuoripulskaneilikka (D. superbus subsp. alpestris) [7][8][9]
- Dianthus cinnamomeus
Mytologia muokkaa
Antiikin Kreikassa tunnettiin taru neilikoiden synnystä. Sen mukaan metsästyksen jumalatar Artemis rakastui paimeneen. Kerran oikukas jumalatar kuitenkin raivon puuskassa repi paimenen silmät irti ja heitti ne maahan. Näistä silmistä kasvoivat tarun mukaan ensimmäiset neilikat.[10]
Saksassa neilikkaa kutsuttiin hedelmiensä muodon vuoksi aikoinaan naulakukaksi (Nägelein, nykyään Nelke). Sitä pidettiin Kristuksen ristiinnaulitsemisen symbolina. Mariaa ja Jeesus-lasta esittävissä madonnamaalauksissa esiintyy usein karmiininpunainen neilikka. Valkoinen neilikka symboloi Marian neitsyyttä. Renessanssiaikana kukka oli mukana kihlajaiskuvissa. Ranskassa punainen neilikka oli rojalistien tunnus, myöhemmin sosiaalidemokraattien monissa maissa - ja valkoinen neilikka Saksan kristillisdemokraateilla. Turkissa ja Kaukaasiassa neilikoita pidetään onnen symboleina, joita on kuvattu esimerkiksi matoissa.[11]
Lähteet muokkaa
- Itäisen Välimeren kasviopas. Toim. Perttula, Pentti & Perttula, Heli & Fragman-Sapir, Ori. Multikustannus Oy, Helsinki 2008.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet muokkaa
- ↑ ITIS: Dianthus Viitattu 27.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Dianthus zeyheri Plantz Africa. Viitattu 27.12.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Dianthus – Nejlikor Den virtuella floran. Viitattu 16.9.2012. (ruotsiksi)
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 123–124.
- ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 154–156.
- ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2022: Kasviatlas 2021: Hakusana 'Dianthus'. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 30.10.2022.
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliiton julkaisuja nro 363. Helsinki 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
- ↑ Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Neilikat (Dianthus)
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Neilikat (tuoksuneilikat) – Dianthus Viitattu 30.10.2022.
- ↑ Itäisen Välimeren kasviopas 2008, s. 103.
- ↑ Suuri symbolikirja. Toimittanut Pentti Lempiäinen. WSOY 1993, ISBN 951-0-18537-X.
Aiheesta muualla muokkaa
- Funet: Neilikat (Dianthus)
- United States Department of Agriculture (USDA): Dianthus (englanniksi)
- Flora of China: Dianthus (englanniksi)
- Pherobase: Floral volatiles of Genus Dianthus (englanniksi)