Nawaz Sharif

pakistanilainen poliitikko

Mian Muhammad Nawaz Sharif (urduksi; میاں محمد نواز شریف ; s. 25. joulukuuta 1949) on pakistanilainen Muslimiliitto (N):n poliitikko, joka toimi maansa pääministerinä vuosina 1990–1993, 1997–1999 ja 2013–2017. Vuonna 1999 hänet syrjäytettiin vallankaappauksessa, jonka turvin valtion johtoon nousi Pervez Musharraf. Sharif palasi maahan 2008 ja nousi uudelleen pääministeriksi 2013. Sharif syrjäytettiin pääministerin virasta korruptioepäilyjen jälkeen elokuussa 2017 ja seuraajaksi valittiin Shahid Khaqan Abbasi[1].

Nawaz Sharif
Pakistanin pääministeri
6. marraskuuta 1990 – 18. heinäkuuta 1993
17. helmikuuta 1997 – 12. lokakuuta 1999
5. kesäkuuta 2013 – 2017
Edeltäjä Benazir Bhutto
Raja Pervaiz Ashraf
Seuraaja Benazir Bhutto
Zafarullah Khan Jamali
Shahid Khaqan Abbasi
Henkilötiedot
Syntynyt25. joulukuuta 1949 (ikä 74)
Lahore, Pakistan
Ammatti lakimies
Puoliso Kalsoom Nawaz Sharif
Tiedot
Puolue Pakistanin Muslimiliitto (N)
Uskonto islam
Etnisyys kasmirin punjabi
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Pääministerinä muokkaa

Sharif aloitti ensimmäisellä kaudellaan uudistuskampanjan, jonka yhteydessä šaria liitettiin jälleen lainsäädäntöön. Hänen kaudellaan 1991 allekirjoitettiin myös kaksi turvallisuussopimusta Intian kanssa, joiden oli tarkoitus vähentää sodanuhkaa maiden välillä. Keskenään riidelleet Sharif ja presidentti Khan joutuivat eroamaan armeijan painostuksesta. Pakistanin kansanpuolue voitti vaalit ja Benazir Bhuttosta tuli jälleen pääministeri.

Sharif nousi pääministeriksi uudelleen 1997. PML-N sai yli 90 % äänistä, mikä sai opposition kyseenalaistamaan vaalin rehellisyyden. Hänen toinen kautensa muistetaan kansainvälisesti etenkin Pakistanin ensimmäisistä ydinkokeista 28. toukokuuta 1998 alkaen vastineeksi Intian viiden kokeen sarjalle. Ydinkokeet johtivat välittömiin sanktioihin ja hallitus julisti maan viiden päivän sisällä poikkeustilaan vähentääkseen kansainvälisen boikotin vaikutuksia. Touko–heinäkuussa 1999 käytiin Intian ja Pakistanin välillä ns. Kargilin sota tai konflikti Kargilin piirissä Kashmirissa. Pakistanin joukkojen ja sen tukemien militanttien tunkeutuminen Intian puolelle rajaa johti Intian voimakkaaseen vastaiskuun ja suuriin tappioihin. Pakistanilaiset joutuivat vetäytymään Yhdysvaltain painostuksen vuoksi, mikä näytti Pakistanin arvovaltatappiolta.

Sharif on aina väittänyt armeijan komentaja Pervez Musharrafin toimineen ilman valtuutusta ja sanoo katuvansa ettei toiminut häntä vastaan.[2] Armeijan tyytymättömyys johti huhuihin sotilasvallankaappauksesta. 12. lokakuuta 1999 Sharif erotti Musharrafin armeijan komentajan asemasta. Ulkomailla ollut Musharraf palasi maahan reittikoneella, mutta Sharif määräsi Karachin lentokentän suljettavaksi estääkseen laskeutumisen. Tuolloin Musharrafille uskolliset joukot poistivat Sharifin hallituksen vallasta ja Musharraf otti vallan.

Sharif sai vuonna 2000 elinkautisen syytettynä terrorismista ja lentokonekaappauksesta, joka kuitenkin muutettiin maanpaoksi Saudi-Arabiaan.

Sharif palasi Islamabadiin Pakistaniin 10. syyskuuta 2007 Lontoosta. Hänet pidätettiin välittömästi ja käännytettiin maasta. Hän sai palata kuitenkin Pakistaniin myöhemmin.

Sharifilta kiellettiin osallistuminen tammikuun 2008 parlamenttivaaleihin[3], mutta vaalien siirron jälkeen PML (N) voitti 90 paikkaa 332 paikasta Pakistanin parlamentissa ja muodosti kokoomushallituksen PPP:n kanssa. Sharif yritti uudelleen päästä ehdolle parlamentin täytevaaleihin kesäkuussa 2008, mutta hänen ehdokkuutensa hylättiin jälleen.[4]

Myös Musharrafin syrjäyttämisen jälkeen Nawaz Sharif jatkoi protesteja presidentti Asif Ali Zardaria ja hallitusta vastaan Musharrafin vuonna 2007 erottamien lakimiesten puolesta, joita uusikaan hallitus ei halunnut ottaa takaisin. Maaliskuussa 2009 hänet määrättiin kotiarestiin, jonka hän jätti huomiotta.[5]

Pakistanin korkein oikeus kumosi 2009 Sharifia vastaan nostetut syytteet terrorismista ja lentokonekaappauksesta sekä hänelle asetetun virkakiellon.[6]

Sharif sai heinäkuussa 2018 kymmenen vuoden vankeustuomion korruption vuoksi. Hän oli hankkinut Lontoosta arvoasuntoja, joiden hankintaa laillisin tuloin hän ei kyennyt näyttämään, vaan rahoja oli kierrätetty veroparatiisiyhtiöiden kautta, minkä Panaman paperit -tietovuoto paljasti.[7]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.