Naurujooga

Naurujooga on intialaisen lääkäri Madan Katarian kehittämä menetelmä, jolla pyritään edistämään terveyttä nauramalla erilaisten harjoitusten avulla.

Naurujoogan kehittäjä, tohtori Madan Kataria antamassa opettajainkoulutusta Suomessa vuonna 2009.

Naurujooga sai alkunsa maaliskuussa 1995, kun Madan Kataria kirjoitti terveyslehteen naurun terveellisistä vaikutuksista. Hän innostui miettimään, miten voisi lisätä naurua omaan elämäänsä. Yöllä hän kehitti idean nauruklubista ja lähti aamulla puistoon kävelylle kysyen usealta sadalta ihmiseltä, lähtisivätkö he nauramaan hänen kanssaan. Vain viisi lähti sinä aamuna, mutta nauru tarttui ja pian puistossa oli nauramassa viitisenkymmentä ihmistä. Nykyään Intiassa nauravat sadat tuhannet aamuisin.

Aluksi naurujoogassa naurettiin vitseille, mutta pian huomattiin, että vitsit eivät toimineet kaikille ja osa ihmisistä koki jotkut niistä loukkaavina. Oli pakko keksiä metodi, jotta kaikki voisivat nauraa. Apu löytyi yllättävästä suunnasta. Menetelmän kannattajien mukaan nauraakseen ei nauru tarvitse syytä. Naurun voi aloittaa menetelmän kannattajien mukaan "tietoisesti", jolloin elimistö seuraa perässä ja nauraminen muuttuu pian "aidoksi". Tämän huomion jälkeen naurujoogan metodin kehittämistä jatkettiin. Pranayaman eli joogisten hengitysharjoitusten tuominen mukaan harjoituksiin yhdisti joogan nauruun. Katsekontakti lisää naurun määrää ja on tärkeä osa naurujoogaa. Niin myös harjoitusten tuoma liike, joka menetelmän kannattajien mukaan lisää tunnetta. Naurujoogan perusta on menetelmän kannattajien mukaan kuitenkin leikkimielisyys ja heittäytyminen.

Suomeen naurujooga tuli vuonna 2001. Ensimmäiset ohjaajat kävivät Ruotsissa kouluttautumassa. Vuonna 2003 Essi Tolonen oli ensimmäinen tri Madan Katarian kouluttama naurujoogaohjaaja sekä kouluttaja Suomessa. Vuonna 2009 kouluttajia oli parikymmentä ja naurujoogaohjaajia parisataa.