Nathan Viisas
Nathan Viisas tai Viisas Nathan (saks. Nathan der Weise) on saksalaisen Gotthold Ephraim Lessingin ristiretkiaikaan sijoittuva runomuotoinen näytelmä, joka julkaistiin vuonna 1779. Aateromaania muistuttava teos on voimallinen kehotus uskonnolliseen suvaitsevaisuuteen. Kirkko kielsi sen esittämisen Lessingin omana elinaikana. Näytelmä oli kielletty myös Kansallissosialistisessa Saksassa. Suomeksi tekstin on kääntänyt Juhani Siljo, J. Enlund sekä Vesa-Tapio Valo/Matti Rossi.
Tarina sijoittuu kolmannen ristiretken aikaiseen Jerusalemiin ja kertoo, kuinka juutalainen kauppias nimeltä Nathan, valistunut muslimisulttaani Saladin sekä tarinan ensi vaiheissa nimettömänä pysyvä kristitty temppeliritari rakentavat sillan uskojensa välille.
Kolmen uskonnon kohtaaminen valottuu tarinan keskiössä olevan sormus-vertauksen kautta. Saladin kysyy Nathanilta, mikä uskonto on totta. Nathan vastaa kertomalla perintösormuksesta, jolla on maaginen ominaisuus, joka saa sen kantajan näyttämään Jumalan ja ihmiskunnan silmissä hyvältä. Sormus on kulkenut perintönä siirtyen aina isältä tämän rakkaimmalle pojalle. Kerran sormuksen haltijalla oli kolme poikaa, joita hän rakasti jokaista yhtä paljon. Heikkona hetkenä hän lupasi hurskauttaan sormuksen vuorollaan jokaiselle pojistaan. Etsiessään keinoa, jolla voisi täyttää lupauksensa, hän valmistutti sormuksesta kaksi jäljennöstä, jotka olivat ulkonäöltään täysin samanlaisia kuin aito sormus. Hän antoi kuolinvuoteellaan sormuksen kullekin kolmesta pojastaan. Pojat ajautuivat riitaan siitä, kenellä aito sormus oli. Viisas tuomari kehotti heitä elämään siten, että heidän sormuksensa voima osoittaisi itsensä. Nathan vertaa sormusta uskontoon sanoen, että kaikki meistä elävät sen uskon mukaan, jonka olemme saaneet kunnioittamiltamme ihmisiltä.
Nathanin hahmo perustuu pitkälti Lessingin ystävään, filosofi Moses Mendelssohniin. Kuten tarinan Nathan Viisas ja Saladin, myös Lessing ja Mendelssohn viihtyivät shakkipelin parissa.
