Nasta Pino
Nasta Pino (1. heinäkuuta 1934 Mikitamäe, Setumaa – 15. joulukuuta 2017[1]) oli virolainen kirjailija, toimittaja ja historioitsija.
| Nasta Pino | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. heinäkuuta 1934 Mikitamäe, Setumaa |
| Kuollut | 15. joulukuuta 2017 |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Pino syntyi vuonna 1934 Mikitamäen kunnassa yhdeksäntenä lapsena maanviljelijän perheeseen. Hän suoritti Tarton yliopistossa journalismin tutkinnon vuonna 1958 ja aloitti toimittajana Elvassa Uus Tee -nimisen maakuntalehden kirjallisuustoimittajana. Vuosina 1963–1983 hän työskenteli Edasi-sanomalehdessä asuinpaikkansa kirjeenvaihtajana.[1] Toimittajana Pino kirjoitti pääasiassa maaseudun elämää ja maataloutta koskevia raportteja. Vuodesta 1983 hän työskenteli vapaana kirjailijana Tartossa. Suurimman menestyksensä hän sai romaanilla Igal õhtul Solenzaras, joka voitti vuoden 1985 kansallisen romaanikilpailun.
Sen lisäksi hän on julkaissut romaanit Ja andke meile andeks meie võlad (1994), Vaikne on (2000) ja Suvekurbus (2003) sekä lyhytproosaa ja historiallisia kuvauksia. Hän sai Eduard Vilden kirjallisuuspalkinnon vuonna 2001. [1] Pino oli Viron kirjailijaliiton jäsen.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Suri ajakirjanik ja kirjanik Nasta Pino. Postimees 16.11.2017. Viitattu 12.4.2020.