Napolin kuningaskunta
Napolin kuningaskunta (lat. Regnum Neapolitanum, ital. Regno di Napoli, napoliksi Regno ’e Napule) oli 1200–1800-luvuilla Apenniinien niemimaan eteläosan ja ajoittain Sisilian käsittänyt valtakunta. Vuonna 1130 Roger II yhdisti Etelä-Italian normanneille kuuluneet alueet ja Sisilian yhdeksi kuningaskunnaksi. Rogerin suvun sammuttua Hohenstaufien keisarisuku hallitsi kuningaskuntaa vuodesta 1194 ja Anjou-sukuinen Kaarle I vuodesta 1266.[1]
| Napolin kuningaskunta Regnum Neapolitanum (latinaksi) Regno di Napoli (italiaksi) Regno ’e Napule (napoliksi) |
|||
|---|---|---|---|
1282–1816 |
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | absoluuttinen monarkia | ||
| Kuningas |
Ensimmäinen: Kaarle I (1282–1285) Viimeinen: Ferdinand IV (1815–1816) |
||
| Pääkaupunki | Napoli | ||
| Uskonnot | roomalaiskatolisuus | ||
| Viralliset kielet | napoli, latina, italia | ||
| Valuutta | dukaatti, liira | ||
| Edeltäjä |
 Sisilian kuningaskunta |
||
| Seuraaja |
.svg){kind=small} Molempain Sisiliain kuningaskunta |
||
Sisilia erosi kuningaskunnasta vuoden 1282 kapinassa ja joutui Aragonialle. Napoli jäi Anjou-suvulle vuoteen 1435, mutta käytti edelleen nimeä Sisilian kuningaskunta. Napoli oli yhdistettynä sekä Sisiliaan että Aragoniaan 1442–1495, oli sitten Ranskan hallussa, kuului Ferdinand Katolilaisen valloitettua sen Espanjaan varakuningaskuntana 1504–1713, joutui Espanjan perimyssodassa Itävallalle, mutta Puolan perimyssodan aikana 1734 sekä Napoli että Sisilia (joka oli liitetty siihen 1720) joutuivat espanjalaisen Bourbonin sukuhaaran hallintaan.
Ranskalaiset karkottivat 1799 kuningas Ferdinand IV:n Sisiliaan ja tekivät Napolista tasavallan. Se sortui jo muutaman kuukauden jälkeen kardinaali Ruffon johtamaan vastavallankumoukseen, jota tuki brittiamiraali Horatio Nelsonin merioperaatio.[1] Ferdinand palasi tämän jälkeen uudelleen koko valtakunnan hallitsijaksi vuosiksi 1801–1806, minkä jälkeen vallankumoukselliset saivat mantereen puoleisen osan itselleen ja sitä hallitsivat Joseph Bonaparte (1806–1808) ja Joachim Murat (1808–1815). Vuonna 1815 Ferdinand sai takaisin valtakuntansa ja julistautui Molempain Sisiliain kuninkaaksi. Hän ja hänen seuraajansa hallitsivat taantumuksellisen aatteen mukaisesti, kunnes Giuseppe Garibaldi vapautti Sisilian ja valloitti Napolin 1860, jolloin kuningaskunta liittyi yhtyneeseen Italiaan.[1]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 1002. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Napolin kuningaskunta Wikimedia Commonsissa
| Ranskan vasallit | Balkanilla | Illyrian provinssit | |||
| Saksassa | Cisrhenia • Danzig • Mainz | ||||
| Irlannissa | Connaught | ||||
| Italiassa | Alba • Ancona • Bergamo • Bologna • Brescia • Cisalppinia • Cispadania • Crema • Etruria • Italia • Liguria • Parthenopaea • Pescara • Rooma • Subalppinia • Tiberina • Transpadania | ||||
| Alankomaissa | Batavia • Bouillon | ||||
| Sveitsissä | Helvetia • Lemania • Raurakia • Rhodania • Sveitsin konfederaatio | ||||
| Muut Napoleonin luomat valtiot | Saksassa | Reinin liitto • Berg • Frankfurt • Leyen • Westfalen • Würzburg | |||
| Italiassa | Etruria • Italia • Napoli | ||||
| Alankomaissa | Hollanti | ||||
| Puolassa | Varsova | ||||
Tämä artikkeli perustuu Pienen tietosanakirjan (1925–1928) sisältöön. Pienen tietosanakirjan tekijänoikeudellinen tilanne on tulkinnanvarainen. Sieltä ei tule tuoda uutta aineistoa Wikipediaan. Voit auttaa Wikipediaa korvaamalla Pienen tietosanakirjan aineiston uudella.