Nana Sahib
Nana Sahib (n. 1820 – 1859?, joskus muodossa Nana Saheb) oli intialainen hinduylimys ja yksi sepoy-kapinan johtohahmoista. Intiaa hallinneisiin britteihin pettynyt Nana Sahib liittyi kapinoiviin intialaisiin sotilaisiin eli sepoyhin vallaten Cawnporen eli nykyisen Kanpurin. Kanpurissa sepoyt toteuttivat antautuneiden brittien joukkomurhan. Lopulta britit valtasivat kaupungin takaisin ja Nana Sahib pakeni. Hänen myöhempiä vaiheitaan ei tunneta varmasti, mutta mahdollisesti hän kuoli vuonna 1859 paettuaan Nepaliin.
| Nana Sahib | |
|---|---|
| Dhondu Pant | |
 Piirustuksessa vuodelta 1900. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 1820 |
| Kuollut | ehkä 1859 Nepal |
| Arvonimi | peshwa |
| Vanhemmat | Baji Rao II (adoptoitu) |
Elämäkerta muokkaa
.jpg)
Nuoruus muokkaa
Nana Sahib syntyi vuoden 1820 paikkeilla.[1] Hänen oikea nimensä oli Dhondu Pant.[2] Vuonna 1827 hänet oli adoptoitu Marathivaltakunnan viimeisen hallitsijan eli peshwa Baji Rao II:n perheeseen ja hän sai tyypillisen hinduylimyksen koulutuksen.[1] Baji Rao oli menettänyt valtaistuimensa briteille, mutta sai heiltä noin 80 000 punnan vuotuisen eläkkeen.[2] Baji Rao kuoli vuonna 1852. Hän oli yrittänyt saada britit ulottamaan eläkkeensä myös hänen adoptoidulle pojalleen, mutta tuolloinen Intian kenraalikuvernööri James Dalhousie ei ollut tähän suostunut.[1] Nana Sahib yritti vedota britteihin myös itse eläkkeen saamiseksi. Hänen avustajansa Azimullah Khan lähti hänen puolestaan Lontooseen vetoamaan Nana Sahibin puolesta. Lontoossakaan vaatimuksiin ei taivuttu, mutta Azimullah kertoi palatessaan Nana Sahibille brittien heikoksi jääneestä sotamenestyksestä Krimin sodan aikana.[1]
Sepoy-kapina muokkaa
Intialaisten sotilaiden eli sepoyden brittien vastainen niin sanottu sepoy-kapina alkoi alkuvuodesta 1857. Kapinan puhjetessa Nana Sahib oli matkustanut Lucknow'in tapaamaan brittiviranomaisia edelleen isänsä eläkettä koskien. Britit kieltäytyivät jälleen eläkkeen maksamisesta. Nana Sahib ilmoitti tällöin yllättäen, että hänen tuli palata Bithuriin Cawnporessa (nyk. Kanpur) syttyneen kapinoinnin takia. Britit suhtautuivat tähän epäillen, mutta Nana Sahib lähti joka tapauksessa Lucknow'sta omien asejoukkojensa kanssa. Hän saapui Cawnporeen, jossa hän tarjosi apuaan paikallisille briteille. Nana Sahib joukkoineen asetettiin vartioimaan Cawnporen rahastoa. Yöllä 5. kesäkuuta 1857 joukko Cawnporessa kapinoivia sepoyta tunkeutui rahastoon saaden apua Nana Sahibin miehiltä. Eräs kapinoitsijoista pyysi Nana Sahibia asettumaan kapinoitsijoiden johtoon.[2] Turhautuneena isänsä eläkkeen tilanteeseen, sekä vakuuttuneena brittien kyvyttömyydestä Azimullahin kertomuksen perusteella Nana Sahib päätti liittyä kapinoitsijoihin.[1]
6. kesäkuuta Nana Sahib johti kapinallisjoukkoja näiden hyökätessä Cawnporen brittiläistä varuskuntaa vastaan.[2] Varuskuntaa johti Hugh Wheeler, jota Nana Sahib oli varoittanut vanhana tuttavanaan hyökkäyksestä etukäteen.[1] Britit olivat pahasti alivoimaisia ja he päätyivät antautumaan neuvottelujen jälkeen 27. kesäkuuta.[2] Antautujille oli luvattu turvallinen mahdollisuus poistua Cawnporesta.[1] Tarkoitus oli evakuoida britit jokea pitkin veneillä. Kun britit olivat nousseet veneihinsä heitä vastaan avattiin kuitenkin tuli joen rannalta. Tulituksen lakatessa selviytyneet otettiin vangiksi. Kaikki vangiksi jääneet miehet teloitettiin. Noin 200 naista ja lasta teljettiin Bibighar-nimiseen rakennukseen.[2]
Kukistuminen muokkaa
,_opposite_336_-_BL.jpg)
Nana Sahib oli julistettu peshwaksi Gwaliorin valtauksen jälkeen heinäkuussa 1857. Koska hänellä itsellään ei ollut varsinaisesti kokemusta sotajoukkojen komennosta, hänen pääasiallinen sotilaskomentajansa oli Tantia Tope.[1] Britit olivat tällä välin lähettäneet Cawnporea auttamaan prikaatinkenraali Henry Havelockin johtaman apujoukon. Hänen lähestyessään Cawnporea Nana Sahib päätti teloituttaa kaikki ottamansa brittivangit. Tapetut heitettiin kaivoon. Havelockin joukot voittivat Cawnporen kapinalliset 16. heinäkuuta. Nana Sahib pakeni hevosellaan joidenkin tietojen mukaan Bithuriin.[2] Ennen pakoaan hän ohjeisti poikaansa Rao Sahibia johtamaan Tantia Topea.[1] Nana Sahib lavasti itsemurhansa hukuttautumalla Gangesiin, mutta todellisuudessa hän pakeni edelleen. Nana Sahibin myöhempiä vaiheitaan ei tunneta varmuudella, eikä hänestä enää kuultu. Hän oli saattanut paeta Nepaliin, jossa hän mahdollisesti kuoli kuumetautiin vuonna 1859.[2]