Naisten luettelo
Naisten luettelo (m.kreik. Γυναικῶν κατάλογος, Gynaikōn katalogos) on muinaiskreikkalainen runoelma, joka on mytologinen luettelo niistä kuolevaisista naisista, jotka olivat saaneet jälkeläisiä jumalten kanssa, sekä näiden liittojen seurauksena syntyneistä jälkeläisistä. Runoelma on säilynyt katkelmallisena.
| Naisten luettelo | |
|---|---|
| Γυναικῶν κατάλογος | |
 Papyruskatkelma runoelmasta. P.Lit.Lond. 32 (fr. 73.1–7), 200-luku eaa. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Hesiodos (?) |
| Kieli | muinaiskreikka (homeerinen) |
| Genre | eeppinen runous |
| Julkaistu | 700–400-luku eaa. |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Teos on usein pantu Hesiodoksen nimiin. Se sisältää kuitenkin viittauksia Hesiodosta myöhäisempiin tapahtumiin ja asioihin. Niistä voidaan päätellä, että teos on jonkun toisen henkilön kirjoittama, tai ainakin siihen on tehty myöhempiä lisäyksiä. Koska runon ajoitus on yksi suurimpia siihen liittyviä ongelmia, sen kirjoittajaa ei näin voida tietää varmuudella.
Historia muokkaa
Richard Janko on eeppistä kieltä käsittelevässä monumentaalisessa tutkielmassaan ehdottanut, että Naisten luettelo on hyvin varhainen, ja että se on mahdollisesti kirjoitettu samoihin aikoihin kuin Hesiodoksen Jumalten synty, toisin sanoen noin vuonna 700 eaa.[1] Myös muita ajoituksia on ehdotettu: Jacques Schwartzin mukaan runo sai nykyisen muotonsa vuosien 506 ja 476 eaa. välillä.[2] M. L. West puolestaan on ajoittanut sen vuosien 580 ja 520 eaa. välille. Suurin syy myöhäisemmille ajoituksille on viittaus Kyrenen kaupunkiin (frr. 215 ja 216 M-W), joka perustettiin vuonna 631 eaa. Toisaalta West on ajoittanut joitakin runon osia niinkin varhaisille vuosille kuin 776 eaa.
Runoelma muistuttaa monissa kohden Homeroksen teoksia. Tämä osoittaa niiden edustavan samaa lajityyppiä: Naisten luettelo ei syntynyt eristyksissä, vaan edusti sukuluetteloita sisältävän runouden perinnettä. Kuten aina sellaisten tekstien tapauksessa, jotka ovat saaneet alkunsa suullisesta perinteestä (kuten Homeroksen eepokset), on vaikeaa erottaa, mikä osa aineistosta on peräisin miltäkin ajalta, sekä määrittää, milloin teksti sai lopullisen muotonsa. Lisäksi jos runo on peräisin vuoden 700 eaa. tienoilta, mutta se on kirjoitettu ylös vasta vuoden 550 eaa. tienoilla, se on todennäköisesti muuttunut väliaikana jollain tavoin.
Antiikin aikana tunnettiin myös runo nimeltä Ehoiai (Ἠοῖαι tai Ἤοιαι), muodosta ē hoiē (ἢ οἵη), ”tai kuten hän joka...”. Nämä sanat esiintyvät runossa jokaisen uuden jakson alussa. Tämä runoelma on mahdollisesti sama kuin tämä Naisten luettelo, paitsi mikäli oli olemassa kaksi erillistä samantyylistä runoa.[3] Lisäksi tunnetaan nimike Megalai ehoiai (Suuri ehoiai), joka saattoi olla laajennettu versio jommastakummasta edellisestä.
Sisältö muokkaa
Runosta on säilynyt noin 1 000 säettä, mikä on paljon enemmän kuin useimmista muista antiikin aikaisista ”kadonneista” teoksista. Alun perin runo käsitti viisi kirjaa säkeitä daktyylisellä heksametrillä, ja jokainen kirja on voinut käsittää jopa 1 000 riviä. Runomitta on sama, jota Homeros käytti, ja luettelo muistuttaa jossain määrin Iliaksen kirjan II laivaluetteloa.
Runo kuvaa kreikkalaisen mytologian tunnetut naishahmot sekä heidän jumalten ja ihmisten kanssa saamansa jälkeläiset. Päätasolla se oli jaettu muutamiin sukuluetteloihin, mutta jaon yksityiskohdat eivät ole tiedossa. Merkittäviin sukuluetteloihin kuuluivat Deukalionin ja Pyrrhan lapset: Hellen ja Pandora, joista Hellen sai Orseiksen ja Pandora Zeuksen kanssa helleenien kantaisät: Graikos, Makedon, Magnetas, Doros, Aiolos ja Ksuthos (sekä tämän kaksi poikaa Akhaios ja Ionas). Muita merkittäviä sukuluetteloita ovat aiolidit, inakhidit, pelasgidit ja atlantidit, eli Aioloksen, Inakhoksen, Pelasgoksen ja Atlaksen jälkeläiset.
Sukuluetteloiden tyyli muistuttaa Homeroksen eeposten sukuluetteloita, kuten Glaukoksen ja Aineiaan sukujen kuvauksia Iliaksen kirjoissa VI ja XXI sekä Theoklymenoksen suvun kuvausta Odysseian kirjassa XV. Joitakin henkilöitä kuvataan lyhyesti, joitakin puolestaan yksityiskohtaisesti ja heihin liitetään laajoja kertomuksia. Näin runo sisältää paljon tietoa kreikkalaisesta mytologiasta. Runo muistuttaa myös Odysseuksen manalassa näkemien sankaritarten luetteloa Odysseian kirjassa XI.
Kirja V poikkesi muista, ja se on saattanut olla alun perin erillinen runo. Se sisälsi lähes 200-rivisen luettelon Helenan kilpakosijoista.
Vaikutus ja tutkimus muokkaa
Naisten luettelolla oli suuri vaikutus hellenistisenä aikana. Pseudo-Apollodoroksen kreikkalaisen mytologian kirjasto Bibliotheke vaikuttaa käyttäneen luetteloa esikuvanaan suurelta osin, ja siitä voidaan tehdä päätelmiä luettelon rakenteesta. Teosta luettiin laajalti: arkeologit ovat löytäneet Egyptistä katkelmia yli 50 erillisestä luettelon kopiosta, mikä on enemmän kuin muista teoksista Homeroksen eeposten jälkeen. Teos vaikuttaa näin olleen yksi tuon ajan suosituimmista kirjallisista tuotoksista.
Luettelosta ei ole säilynyt yhtään kopiota keskiajan läpi, joten luettelolla ei ole suoria yhteyksiä keskiaikaisiin naisten luetteloihin, kuten Giovanni Boccaccion De mulieribus claris (1361) tai Christine de Pizanin Cité des dames (1405). Työ teoksen ennallistamiseksi, joka perustui antiikin aikaisilta kirjailijoilta säilyneisiin lainauksiin, alkoi 1800-luvulla, ja ensimmäinen laitos julkaistiin vuonna 1823 osana Thomas Gaisfordin kokoelmaa Poetae minores Graeci. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi Ludwig August Dindorfin Hesiod. Nykyään merkittävimmät laitokset ovat Aloisius Rzachin (1913), Reinhold Merkelbachin ja M. L. Westin (1967, 1990), sekä Martina Hirschbergerin (2004) laitokset.
Runoelmaan viitataan yleensä fragmentin numerolla jossain tietyssä tekstilaitoksessa, sekä rivinumerolla: esimerkiksi ”fr. 23(a).15 M-W” tarkoittaa fragmenttia numero 23(a) M(erkelbachin) ja W(estin) laitoksessa, rivi 15. Mainittu laitos (1967, 1990) sisältää 250 fragmenttia; uudemmassa laitoksessa (Hirschberger 2004) niiden määrä on eri syistä vähennetty 142:een.
Lähteet muokkaa
- ↑ Janko, Richard: Homer, Hesiod and the Hymns, s. 85-87. Cambridge, 1982. ISBN 0-521-23869-2.
- ↑ Schwartz, Jacques: Pseudo-Hesiodeia: recherches sur la composition, la diffusion et la disparition ancienne d'oeuvres attribuées à Hésiode. Leiden: E. J. Brill, 1960.
- ↑ Kuten M. L. West oletti; West, M. L.: The Hesiodic Catalogue: New Light on Apollo's Love-Life. Zeitschrift für Papyrologie und Epigraphik, 1985, 61. vsk, s. 1–7.
Kirjallisuutta muokkaa
- Evelyn-White, H. G.: Hesiod, the Homeric Hymns, and Homerica. Loeb Classical Library. Cambridge, Massachusetts, 1914, uusi painos 1936. ISBN 0-674-99063-3.
- Hirschberger, Martina: Gynaikōn katalogos und Megalai Ēhoiai. Munich, 2004. ISBN 3-598-77810-4.
- Hunter, R. (toim.): The Hesiodic Catalogue of Women: Constructions and Reconstructions. Cambridge, 2005. ISBN 0-521-83684-0.
- Merkelbach, R. & West, M. L. (toim.): Fragmenta Hesiodea. Oxford, 1967. ISBN 0-19-814171-8.
- Merkelbach, R. & West, M. L. (toim.): "Fragmenta selecta". Teoksessa Solmsen, Friedrich (toim.): Hesiodi Theogonia, Opera et Dies, Scutum. 3rd edition. Oxford, 1990. ISBN 0-19-814071-1.
- Rzach, A.: Hesiodus: Carmina. 3rd edition. Stuttgart, 1913. ISBN 3-598-71418-1.
- West, M. L.: The Hesiodic Catalogue of Women. Oxford, 1985. ISBN 0-19-814034-7.
Aiheesta muualla muokkaa
- Hesiod: The Catalogues of Women and Eoiae (fragments) (Arkistoitu – Internet Archive) Hesiod, the Homeric Hymns and Homerica. Käännös H. G. Evelyn. Online Medieval and Classical Library Release #8. (englanniksi)
- Hesiod: Hesiod, the Homeric Hymns and Homerica Käännös H. G. Evelyn. Project Gutenberg. (englanniksi)
