Nadat eli pikkunadat (Festuca) on heinäkasvisuku, johon kuuluu monivuotisia lajeja. Niiden tähkylät ovat 3–10-kukkaisia ja liereäselkäisiä.[1]

Nadat
Lampaannata (Festuca ovina) vasemmalla ja punanata (Festuca rubra) oikealla.
Lampaannata (Festuca ovina) vasemmalla ja
punanata (Festuca rubra) oikealla.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Alaheimo: Pooideae
Suku: Nadat Festuca
L.
Katso myös

  Nadat Wikispeciesissä
  Nadat Commonsissa

Nadat on aiemmin jaettu myös kahdeksi suvuksi: isonadat (Schedonorus) ja pikkunadat (Festuca s.str.). Suomessa esiintyvistä lajeista isonatoihin ovat kuuluneet nurminata, ruokonata ja lehtonata[2], jotka on sittemmin siirretty edelleen raiheiniin (Lolium)[3].

Nadat myös risteytyvät sukurajan yli raiheinien kanssa. Risteymäsuku on rainadatFestulolium).[4]

Lajeja muokkaa

Suomessa kasvavat lajit ja alalajit muokkaa

Suomessa on kasvanut kaksitoista natalajia[1][5]. Uusimman luokituksen mukaan Suomessa esiintyvistä heinälajeista neljä häntänatojen (Vulpia) lajia yhdistetään pikkunatoihin ja kolme aiempaa natalajia on siirretty raiheiniin (Lolium).[6][7]

Tunturinataa (Festuca richardsonii) on aikaisemmin pidetty omana lajinaan, mutta se on sisällytetty pohjanpunanataan.[8][1]

Muita lajeja muokkaa

Muualla kasvavia natalajeja ja -alalajeja:

Lähteet muokkaa

  1. a b c Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8166-0.
  2. Kasviatlas 2018: Isonadat (Schedonorus) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 20.9.2019.
  3. Laji.fi: Raiheinät (Lolium) Laji.fi. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 13.10.2023.
  4. Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
  5. Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  6. Pikkunadat (Festuca) Laji.fi. 2023. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 4.12.2023.
  7. Suomen putkilokasvien luettelo. Lisäyksiä ja muutoksia perusteluineen 1–2. 2020 & 2021.
  8. Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. & Väre, H., 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21: 41–85.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.