Naantalin vaakuna

Naantalin vaakuna on Naantalin kaupungin tunnus, joka on saanut aiheensa keskiaikaisesta sinetistä, joka puolestaan viittaa kunnan nimeen. Vaakunan selitys kuuluu: "Mustassa kentässä minuskelikirjaimet vg, joiden yläpuolella avonainen ritarikruunu, kaikki kultaa."

Naantalin vaakuna.

Vaakunan historiaa

Nykyisen Naantalin alueelle perustettiin 1440-luvulla birgittalaisluostari, Naantalin luostari, jonka nimi oli latinaksi Vallis Gratiae, ”armon laakso”, ruotsiksi nådens dal. Syntynyt kaupunki nimettiin luostarin mukaan. Latinankielisen nimen alkukirjaimet päätyivät kaupungin sinettiin, jossa ne kuvattiin luostarin kruunun suojelukseen viitaten avonaisen ritarikruunun alla. Myöhemmissä sineteissä kirjaimia koristivat myös laakerinlehdet.

Vuonna 1861 venäläinen heraldikko Bernhard von Köhne ehdotti kaupungille vaakunaa, jossa kirjaimet ja kruunu olivat kuvattuna punaisina kultaisella pohjalla, vihreiden laakerinlehtien ympäröiminä. Von Köhnen ehdotusta ei kuitenkaan otettu käyttöön. George Granfelt kuvasi vuoden 1892 Suomen kaupunginvaakunoita käsittelevässä teoksessaan Naantalin vaakunan nykyisessä muodossaan ilman aikaisempia laakerinlehtiä. Kyseinen malli vakiintuikin kaupungin käyttöön aina 1960-luvulle asti, jolloin heraldikko Olof Eriksson piirsi sen uudelleen. Naantalin kaupunginvaltuusto vahvisti Erikssonin mallin käyttöön 26. heinäkuuta 1966, sisäministeriön vahvistaessa sen 11. lokakuuta 1966.

• 
  Naantalin ensimmäinen sinetti.
• 
  Naantalin myöhempi sinetti.
• 
  Von Köhnen ehdotus Naantalin vaakunaksi vuodelta 1861. Kolkka viittaa kaupungin sijaintiin Turun ja Porin läänissä.
• 
  George Granfeltin malli Naantalin vaakunasta vuodelta 1892.

Lähteet

• Suomen kunnallisvaakunat. Suomen Kunnallisliitto, 1982. ISBN 951-773-085-3.
• Jussi Iltanen: Suomen kuntavaakunat, s. 25-26. Karttakeskus, 2013.
• A.W. Rancken, Kauko Pirinen: Suomen vaakunat ja kaupunginsinetit, s. 87-88. Werner Södeström oy, 1949.

Aiheesta muualla

Kirjallisuutta venäjäksi

• Бойко Дм. А. Геральдика Великого Княжества Финляндского. – Запорожье, 2013.