Näkki
Näkki on suomalaisen kansanuskon makean veden haltija. Näkin kerrotaan houkuttelevan lapsia ja nuoria veteen, missä se hukuttaa heidät.[1]
2.jpg)
Näkki on Skandinaviasta Suomeen tullutta kansanperinnettä. Ruotsissa ja Norjassa sitä vastaa näcken, jonka juurten arvellaan olevan germaanisen kansanperinteen vedenhengissä nixeissä. Suomessa näkistä tuli tunnettu etenkin Länsi-Suomessa, kun taas Itä-Suomessa vetehinen on sitä tunnetumpi vedenhaltija.[1]
Skandinaavinen näcken on miespuolinen, mutta Suomen näkki yleensä naispuolinen. Näkki on muodonmuuttaja, joka esiintyy yleensä ihmis- tai eläinhahmossa, joskus kivenä, hakona tai tukkina. Norjalaisessa ja ruotsalaisessa perinteessä näkki soittaa usein viulua ja opettaa soittamista, mutta Suomessa tämä on yleensä ollut pirun tehtävä.[1]
Uimaan meneviä lapsia on neuvottu sanomaan varotoimenpiteenä ”näkki maalle, minä veteen” ja vedestä nousevia toisin päin. Joissain tarinoissa vain veteen menevän näkin selässä viimeisenä istuva lapsi voi pelastua hukkumiselta huutamalla näkkiin liittyvän vertauksen. Jos uimari istahtaa luonnonelementiksi naamioituneen näkin selkään, hän voi pelastautua mainitsemalla sen nimen.[1]
Näkistä varoitteleminen on ollut tehokas tapa pitää lapset varovaisina vesistöjen ja virtapaikkojen kohdalla. Joskus näkillä on peloteltu lapset käymään kirkossa kertomalla näkin ilmestyneen sellaisille lapsille ja nuorille, jotka ovat menneet uimaan sunnuntaina tai kirkonmenojen aikaan. Myös näkin pilkkaamisen ja leikillään paikalle kutsumisen on kerrottu voivan aiheuttaa sen hyökkäyksen.[1]
Näkiltä on suojauduttu taioilla ja loitsuilla. Koska näkki pelkää erityisesti teräaseita, Pihtiputaalla neuvottiin vuonna 1885 paiskaamaan näkin hyökätessä järveen rauta ja sanomaan: ”Hyi! Näkki huoran poika, ompa mulla rautoo.”[1]
Suomalaisessa paikannimistössä on monta Näkki-alkuista nimeä.[1]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa