Myrskysukeltaja
Myrskysukeltaja (Pelecanoides urinatrix) on yksi neljästä myrskysukeltajien heimon lintulajista. Ne kuuluvat kaikki samaan sukuun (Pelecanoides). Myrskysukeltaja elää eteläisen pallonpuoliskon valtamerillä.
| Myrskysukeltaja | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Ulappalinnut Procellariiformes |
| Heimo: | Myrskysukeltajat Pelecanoididae |
| Suku: | Myrskysukeltajat Pelecanoides |
| Laji: | urinatrix |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pelecanoides urinatrix |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Myrskysukeltaja on ulkonäöltään lunnimainen ja sen ruumiinrakenne on tanakka. Täysikasvuisen linnun pituus on 23 cm. Sukupuolet ovat samannäköiset. Väritykseltään selkäpuoli on tummanharmaa, siipien takaosat vaaleamman harmaat ja vatsapuoli vaalea.[2]
Levinneisyys muokkaa
Myrskysukeltajaa tavataan Etelä-Afrikassa ja Intian valtameren saarilla sekä myös eteläisellä Atlantilla, Australian kaakkoisrannikolla ja Uuden-Seelannin ympäristössä.[2] Maailman populaation koko on noin 14 miljoonaa yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1]
Elinympäristö muokkaa
Lintu viihtyy merellä ja se on hyvä lentäjä ja sukeltaja.[2]
Lisääntyminen muokkaa
Myrskysukeltaja pesii onkaloissa luodoilla ja saarilla sekä rannikolla, muodostaen yhdyskuntia.[2] Naaras munii yhden munan ja molemmat puolisot hautovat sitä yhteensä kahdeksan viikkoa.[3]
Ravinto muokkaa
Ravinto koostuu erilaisista vedenelävistä.[2] Ruokaa etsiessään se sukeltaa tavallisesti 30–35 metrin syvyyteen ääriarvojen ollessa 8 ja 64 metriä. Tärkeimmät ravintoeläimet olivat äyriäisiä ja hankajalkaisia.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Pelecanoides urinatrix IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.6.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Colin Harrison ja Alan Greensmith: Koko maailman linnut. Helsinki: Helsinki Media, 1995. ISBN 951-875-637-6.
- ↑ Diving Petrels Animalsjrank
- ↑ Pierrick Bocher, Bruno Labidoire ja Yves Cherel: Maximum dive depths of common diving petrels (Pelecanoides urinatrix) during the annual cycle at Mayes Island, Kerguelen. Journal of Zoology, 2000, 4. vsk, nro 251, s. 517-524. The Zoological Society of London. Tiivistelmä. Viitattu 24.5.2009. (englanniksi)