Myrskykeiju
Myrskykeiju (Hydrobates leucorhoa) on pieni avomerellä elävä lintu, entiseltä nimeltään myrskypääsky. Vieillot nimesi lajin brittiläisen eläintieteilijän William Elford Leachin kunniaksi.
| Myrskykeiju | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Ulappalinnut Procellariiformes |
| Heimo: | Ulappakeijut Hydrobatidae |
| Suku: | Ulappakeijut Hydrobates |
| Laji: | leucorhoa |
| Kaksiosainen nimi | |
 |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Myrskykeiju on 18–21 cm pitkä, siipien kärkiväli 43–48 cm ja paino 45 g. Sillä on valkeaa yläperää lukuun ottamatta musta höyhenpeite.
Vanhin eurooppalainen rengastettu myrskykeiju on ollut vähintään 22 vuotta 10 kuukautta vanha brittiläinen lintu.
Levinneisyys muokkaa
Myrskykeiju pesii Pohjois-Atlantin ja Tyynenmeren pohjoisosien luoksepääsemättömillä pikkusaarilla. Euroopassa pesii arviolta 100 000-220 000 paria, joista Britteinsaarilla 10 000-100 000 ja Islannissa 80 000-150 000 paria. Maailman populaation koko on noin 8 miljoonaa yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Maailman suurin yhdyskunta, noin 3 miljoonaa paria, on itäisessä Kanadassa Baccalieu Islandilla. Se talvehtii etelämpänä, ja joskus muuttoreitin tuulet ajavat myrskykeijuja Eurooppaankin, jolloin sitä tavataan myös Suomessa. Se on tavattu Suomessa 10 kertaa vuoteen 2006 mennessä, useimmat kuolleina tai nääntyneinä.[2]
Elinympäristö muokkaa
Valtamerien saaret.
Elintavat muokkaa
Välttääkseen lokkeja, kihuja ja muita petoja myrskykeiju liikkuu maissa vain yöaikaan. Se on huono kävelemään. Sanotaan, että se pimeässä löytää pesänsä hajuaistinsa avulla.
Lisääntyminen muokkaa
Myrskykeiju pesii yhdyskunnissa kallioilla ja myös hienojakoisemmilla mailla, ja tekee yhden valkoisen munan. Haudonta-aika on 6 viikkoa, pesäpoikasaika 63-70 päivää. Se voi kaivaa lähes 2 metriä pitkän pesäkäytävän rantatörmään. Pesä sijaitsee usein myös kivikossa. Sukukypsä 5-vuotiaana.
Ravinto muokkaa
Myrskykeiju kauhoo nokkaansa planktonia merenpinnasta. Syö myös pieniä kaloja ja mustekaloja. Usein se seurailee valas- tai delfiiniparvia.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Hydrobates leucorhoa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla muokkaa
- Laine, Hannu 1987: Myrskypääsky Oceanodroma leucorrhoa Hangossa*. - Lintumies 1.1987 s. 38. LYL.