Myötävaikutus vahinkoon

Myötävaikutus vahinkoon tarkoittaa, että vahingon kärsinyt henkilö on omilla toimillaan edistänyt vahingon syntyä tai ei ole huolehtinut varotoimista estääkseen vahingon tai pienentääkseen sitä. Vahingonkorvauslain (412/1974, 6:1) mukaan vahingonkorvausta voidaan pienentää tai evätä kokonaan, jos vahingon kärsinyt tai hänen puoleltaan on myötävaikutettu vahinkoon. Säännön tavoitteena on jakaa taloudelliset menetykset syyllisyyden perusteella. Henkilövahingot muodostavat kuitenkin poikkeuksen sääntöön. Liikennevakuutuslain (279/1959, 7 §) ja potilasvahinkolain (585/1986, 3 §) mukaan korvausta alennetaan tai se evätään vasta, kun henkilön myötävaikuttaminen on ollut törkeää. Myötävaikuttamisen arvioinnissa perustana on sellainen huolellisuus, jota ihmiseltä voidaan vaatia. Myötävaikuttamista on vahingon kärsineen oma tahallisuus tai tuottamus ja myös se, että hän on vastannut vahinkoon vaikuttaneista olosuhteista ankaran vastuun perusteella. Lisäksi myötävaikuttamisena pidetään varotoimien laiminlyöntiä ja vaaraan antautumista.