Muutoksenhakulupa oli Suomessa vuoden 1979 loppuun saakka käytössä ollut osa muutoksenhakumenettelyä hovioikeudesta korkeimpaan oikeuteen. Kun asianosainen halusi hakea muutosta hovioikeuden tuomioon tai päätökseen, hänen oli pyydettävä siihen lupaa korkeimmalta oikeudelta.[1]

Muutoksenhakulupamenettelyä muutettiin vuoden 1980 alusta, jolloin otettiin käyttöön valituslupamenettely,[2] ja korkein oikeus muuttui entistä selvemmin prejudikaattituomioistuimeksi eli oikeudenkäyttöä ennakkopäätösten antamisella ohjaavaksi elimeksi.lähde?

Luvan myöntäminen muokkaa

Korkein oikeus voi myöntää muutoksenhakuluvan vain:lähde?

  1. jos aihetta ilmenee sen lopputuloksen muuttamiseen, johon hovioikeus on johtunut, tai jos asian laatuun katsoen muuten on syytä ottaa asia tutkittavaksi tai
  2. jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa on tärkeää saattaa asia korkeimman oikeuden tutkittavaksi tai jos asianosainen näyttää, että muutoksenhaulla on hänelle erittäin suuri merkitys muutoinkin kuin siinä asiassa, josta on kysymys.

Jos riita-asiassa oli kysymys vain rahasta tai sellaisesta, joka voidaan rahana arvioida, ei muutoksenhakulupaa voitu myöntää kohdassa 1 mainituilla perusteilla, ellei asianosaisen muutosvaatimus koskenut yli 2 000 markan määrää (vuonna 1973). Kohdassa 2 mainituilla perusteilla asianosainen ei voinut väittää, että hovioikeus oli arvioinut asiassa esitetyt todisteet väärin tai jättänyt jonkin todisteen huomioon ottamatta.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Nikkarinen, Lasse: ”Riitojen selvittely”, Kodin lakikirja, s. 974–975. Helsinki: Valitut Palat, 1973. ISBN 951-9078-03-7.
  2. a b Oikeudenkäymiskaari, muutosluettelo (2.2.1979/104) Finlex. Arkistoitu 11.10.2011. Viitattu 19.4.2012.

Aiheesta muualla muokkaa