Muurinsärkijä
Muurinsärkijä eli muurinmurtaja on asejärjestelmä, jota ennen tykkien yleistymistä käytettiin laajasti piiritettävien linnojen ja linnoitusten muurien ja porttien murtamiseen.[1]
Muurinmurtaja oli yksinkertaisimmillaan puunrunko, joka ripustettiin telineeseen ketjujen varaan. Yleensä puunrunko oli raudoitettu tai siinä oli ainakin metallipää. Usein muurinmurtaja sisälsi myös jonkinlaisen suojan sitä käyttäville sotilaille. Assyrialaiset kehittivät 800-luvulla eaa. tiettävästi ensimmäiset tehokkaat muurinmurtajat.[1]
Muurinmurtaja vietiin murrettavaan kohtaan, tavallisimmin portille. Murtajaa käsitteli riittävä määrä miehiä, jotka vetivät runkoa taaksepäin ja sitten sen annettiin liikevoimansa avulla iskeä. Menetelmä oli tehokas vahvojakin portteja vastaan, mutta sen torjuminenkin oli helppoa. Torjuntaan voitiin käyttää esimerkiksi kuumaa pien ja maaöljyn sekoitusta, jota kaadettiin muureilla olevista isoista padoista vihollisten päälle. Seos oli herkästi syttyvää. Esimerkiksi Raaseporin linnan muureissa on yhä jälkiä muurien huipulta kaadetusta pikiseoksesta.
Muurinmurtaja syrjäytyi lopullisesti 1700-luvulla, kun tykit ja erilaiset ruutiin perustuvat räjäytysmenetelmät olivat kehittyneet riittävästi.[1]
Lähteet muokkaa
- Estlander - Hietakari: Jokamiehen maailmanhistoria
- Malkki, Marjomaa, Raitasalo, Karasjärvi, Sipilä: Sodan historia, s. 237. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21885-2.