Wikipedia

Muurahaissinisiipi

perhoslaji

Muurahaissinisiipi (Glaucopsyche arion) on sinisävyinen, koko Euroopan unionin alueella rauhoitettu perhonen, yksi Suomen neljästä rauhoitetusta sinisiivestä[3] ja luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR)[4]. Se on Suomen kookkain sinisiipilaji ja myös yksi Euroopan suurimmista heimonsa edustajista. Laji tunnetaan toukan tavasta hankkiutua muurahaispesään syömään muurahaisten toukkia ja koteloita.

Muurahaissinisiipi
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Suomessa:

Äärimmäisen uhanalainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Sinisiipiset Lycaenidae
Suku: Glaucopsyche
Laji: arion
Kaksiosainen nimi

Glaucopsyche arion
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit
  • Maculinea arion
  • Phengaris arion
Katso myös

  Muurahaissinisiipi Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Muurahaissinisiiven siipien kärkiväli on 35–45 mm, ja se on siten suurimpia sinisiipilajejta ja Suomen kookkain sinisiipi.[5] Siiven yläpinta on keskeltä sininen, reunoilta harmahtava, ja uloimpana on ohut valkea reunus. Siiven yläpinnalla on isoja, selvästi erottuvia mustia täpliä. Siipien alapinnat ovat siniharmaat ja voimakkaasti mustapilkkuiset. Oranssia väriä ei ole. Koiraan tummat kuviot ovat järjestyneemmät kuin naaraan ja muodostavat siiven yläpinnallakin pitsimäisen reunuksen.[6][7][8][9]

  •  
    Phengaris arion ♂
  •  
    Phengaris arion ♂ △

Levinneisyys ja lentoaika muokkaa

Muurahaissinisiiven esiintymisalue ulottuu Keski-Espanjasta ja Englannista Euroopan ja Anatolian kautta Keski-Aasiaan, Pohjois-Kiinaan ja Amurjoelle. Euroopassa muurahaissinisiipi on hyvin harvinainen, minkä vuoksi se mainitaan Euroopan unionin luontodirektiivin liitteessä IV.[8]

Aikaisemmin useilla harjualueilla esiintynyttä muurahaissinisiipeä tavataan Suomessa enää kahdessa paikassa: Etelä-Karjalan Taipalsaarella ja Pohjois-Karjalan Liperissä.[10][11] Taipalsaaressa Maasotakoulun toimet ovat pitäneet maiseman sopivan avoimena.[10]

Aikuiset perhoset lentävät yhtenä sukupolvena heinäkuun alusta sen loppupuolelle.[12]tarvitaan parempi lähde

Elinympäristö ja elintavat muokkaa

Muurahaissinisiipi on paahdeympäristöjen, kuten hiekkaisten harjujen ja alvarien, laji ja suuresti harvinaistunut harjualueiden umpeenkasvun seurauksena. Laji edellyttää elinympäristökseen hyvin vettä läpäisevää ja aurinkoista maastoa, jossa ei kasva suuria puita, ja mieluiten osa maanpinnasta on kokonaan vapaana kasvillisuudesta.[8][13]

Naaras munii munat yksitellen ravintokasvien kukintoihin, ja toukat kuoriutuvat runsaan viikon kuluttua. Ne elävät elämänsä ensimmäiset 10–20 päivää syöden kukintoja, kunnes noin 3,5 mm pituisena toukan elintavoissa tapahtuu huomattava muutos. Iltapäivän tunteina toukka laskeutuu pois ravintokasvilta ja jää odottamaan paikalle sattuvaa muurahaista. Löydettyään toukan muurahainen erehtyy pitämään sitä muurahaistoukkana ja kantaa sen pesään. Toukat, joita muurahaiset eivät löydä, kuolevat, ja jo ravintokasvilla sinisiipitoukka saattaa syödä kasvin lisäksi lajitovereitaan, mikäli toukkia on samassa kasvissa useita. Muurahaispesässä sinisiiven toukka muuttuu pedoksi ja alkaa syödä muurahaisten toukkia ja koteloita. Sen tuottama makea erite pitää kuitenkin muurahaiset tyytyväisinä. Toukka on pesässä aktiivinen 4–6 viikkoa, kunnes se asettuu talvilevolle. Keväällä toukka elää pesässä vielä 6–7 viikon ajan ennen koteloitumistaan. Kevään aikana sen riski päätyä muurahaisten surmaamaksi on kuitenkin suurempi, sillä kookas perhostoukka saattaa vaikuttaa tulevan kuningattaren toukkavaiheelta, ja jos pesässä tuolloin on jo riittävästi kuningattaria, muurahaiset surmaavat tällaiset toukat. Muurahaissinisiipi on erikoistunut elämään kiekkosarviviholaisen (Myrmica sabuleti) pesissä, mutta Ruotsista on havaintoja, joiden mukaan laji saattaisi elää myös nyhäsarviviholaisen (Myrmica schencki) pesissä. Laji on lähisukulaistensa tapaan ravintokasvin suhteen monofagi sekä täysin riippuvainen muurahaisista, ja ympäristön muuttuminen ravintokasveille tai muurahaisille sopimattomaksi johtaa väistämättä myös perhosten katoamiseen. Kotelosta kuoriutuvat aikuinen perhonen kaivautuu ulos pesästä ja oikaisee siipensä vasta pesän ulkopuolella. Muurahaiset eivät kajoa perhoseen.[8][11][13]

Erikoinen elintapa ei suojaa toukkaa parasitoideilta, sillä Ichneumon- ja Neotypus-suvuissa on muurahaissinisiipeen erikoistuneita, muurahaispesissä eläviä loispistiäisiä. Nämä ovat isäntälajiaankin uhanalaisempia.[8][13]

Lisäksi on selitetty uhkatekijänä yllättävä muurahaispesien jäähtyminen ruohonkasvun lisääntymisen aiheuttaman varjostamisen takia, mikä taas johtuu ainakin osittain kaniinien myksomatoositaudista.[14]

Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 muurahaissinisiipi on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi,[4] Ruotsissa se on silmälläpidettävä[13]. Perhonen on rauhoitettu luontodirektiivillä koko Euroopan unionin alueella, mutta Suomessa se on ollut rauhoitettu jo vuodesta 1989 alkaen.[11][3][13] Yksittäisen perhosen korvausarvo on 1 177 euroa[15].

Ravintokasvi muokkaa

Toukan ravintokasvi on aluksi kangasajuruoho (Thymus serpyllum), nurmiajuruoho (Thymus pulegioides) tai joskus myös mäkimeirami (Origanum vulgare). Myöhemmin se elää pesäloisena kiekkosarviviholaisen (Myrmica sabuleti) muurahaispesässä.[8][13]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Gimenez Dixon, M.: Phengaris arion IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 1996. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.8.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Muurahaissinisiipi – Phengaris arion Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. ↑ a b Finlex: rauhoitetut eläinlajit (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ a b Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010
  5. ↑ Muurahaissinisiipi Keskisuomalainen. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 16.6.2011.
  6. ↑ British Butterflies (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  7. ↑ Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset, s. 271–274. Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.
  8. ↑ a b c d e f Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae, s. 202–203. ArtDatabanken, SLU, 2005. ISBN 91-88506-51-7.
  9. ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  10. ↑ a b Perhosharvinaisuus viihtyy sotaharjoitusalueella 16.6.2011. Yle Uutiset. Viitattu 16.6.2011.
  11. ↑ a b c Pertti Pakkanen: Muurahaissinisiipi. Suomen Perhostutkijain Seura.
  12. ↑ Glaucopsyche arion (Linnaeus, 1758). Perhoswiki. Arkistoitu 2.8.2014. Viitattu 4.11.2023.
  13. ↑ a b c d e f Phengaris_Arion, Artfaktablad (Archive.org) (ruotsiksi)
  14. ↑ 16.6.2009: Вымершие голубые бабочки воскресли благодаря муравьям lenta.ru. Viitattu 12.2.2022. (venäjäksi)
  15. ↑ Finlex: Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista, (Arkistoitu – Internet Archive) Finlex

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Muurahaissinisiipi&oldid=22218803”