Mustalais-suon arvoitus
Mustalais-suon arvoitus on vuonna 1931 ilmestynyt kirjailija Aarne Haapakosken esikoisromaani, joka on yksi Suomen ensimmäisistä dekkareista.[1] Myöhemmin salanimellä ”Outsider” tunnettu Haapakoski julkaisi teoksen omakustanteena ja sen jakelijana toimi Pekka Lönngrenin omistama viihdekirjallisuuteen erikoistunut Kustannusliike Minerva Oy.[2]
| Mustalais-suon arvoitus | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Aarne Haapakoski |
| Kieli | suomi |
| Genre | rikoskirjallisuus |
| Kustantaja | omakustanne |
| Julkaistu | 1931 |
| Sivumäärä | 190 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Yleistä muokkaa
Kirjan tarina sisältää viittauksia aikaisemmin samana vuonna paljastuneeseen Tattarisuon tapaukseen, jolloin Helsingin maalaiskunnan Malmilla sijaitsevasta lähteestä löytyi ruumiinosia. Mustalais-suon arvoitus on toinen Haapakosken omalla nimellään julkaisemasta kahdesta salapoliisikertomuksesta. Vuonna 1934 ilmestyi Madame Saahl’in salaisuus, joka pohjautuu kansainvälistä huomiota saaneeseen vakoilutapaukseen Pariisissa.[1] Molempien päähenkilönä on helsinkiläinen sanomalehtimies ja yksityisetsivä Martti Kyttä.[3]
Teos julkaistiin uudelleen Seaflower-kustannuksen näköispainoksena vuonna 1990.[2]
Tarina muokkaa
Teoksen päähenkilönä on sanomalehtimies ja yksityisetsivä Martti Kyttä, joka ratkoo salaperäisen K. CC Klubin arvoitusta.[4] Kyseessä on kansainvälinen salaseura, joka pitää esikuvanaan Friedrich Nietzscheä ja pyrkii kohti yli-ihmisyyttä. Sen jäsenet edustavat eri kansallisuuksia ja poliittisia suuntauksia, mutta yhteisen päämäärän vuoksi henkilökohtaisista näkemyksistä vaietaan. Lisäksi kirjassa mainitaan toinen salaseura Vihreänvyö ritarit, joka on vielä K. CC Klubiakin salaperäisempi. Haapakoski kertoo järjestöstä vain sen verran, että sen toiminta on keskittynyt Lontooseen ja Pariisiin. K. CC Klubi on aikakaudelleen tyypillinen karikatyyri vapaamuurareista. Haapakosken mukaan kerho on epäisänmaallinen, koska sitä johdetaan Suomen ulkopuolelta. Lisäksi sen upporikkaat jäsenet elävät yltäkylläisyydessä samaan aikaan, kun muu yhteiskunta kärsii laman aiheuttamasta niukkuudesta.[5]
Teoksessa esiintyy Tattarisuon löytöä muistuttava ruumislöytö ja lisäksi kirja sisältää muitakin viittauksia tapaukseen.[5] Haapakoski oli todennäköisesti lisännyt Tattarisuohon liittyvän sivujuonen marraskuussa ilmestyneeseen kirjaansa vasta kun se oli noussut Suomen ykkösuutiseksi syksyllä 1931. Kirjan luku ”Kammottava löytö Mustalais-suolta” on kopioitu lähes suoraan sanomalehtiuutisista, eikä se liity kirjan varsinaiseen juoneen mitenkään. Haapakosken tarkoituksenä lienee ollut vain lisätä teoksen kiinnostavuutta ajankohtaisella aiheella. Merkittävimmät sanomalehdet eivät siitä huolimatta huomioineet kirjaa lainkaan.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Hirvi, Harri: SUOMALAINEN SALAPOLIISIRJALLISUUS 1910-luvulta 1960-luvulle 12.5.2004. Jyväskylän yliopiston kirjasto. Arkistoitu 27.9.2016. Viitattu 15.6.2016.
- ↑ a b Mustalais-suon arvoitus Suomen kansallisbibliografia Fennica. Viitattu 15.6.2016. [vanhentunut linkki]
- ↑ Haiko, Kalevi: Kirjojen mies 18.3.1999. Mikkelin kaupunginkirjasto. Viitattu 15.6.2016.
- ↑ a b Ylikotila, Jaakko: Ruumiinsilpomista, vapaamuurareita ja politiikkaa: Tattarisuon juttuun liitetyt yhteiskunnalliset merkitykset kolmessa helsinkiläisessä sanomalehdessä 1930–1932, s. 33–34. Tampere: Tampereen yliopiston Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, 2013. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Waltari, Pyry: Kun kansa itse ratkaisee arvoituksen: Tattarisuon tapauksen määrittely käytännöllisessä diskurssissa, s. 10, 47–48. Helsinki: Helsingin yliopiston Valtiotieteellinen tiedekunta, 2011. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuitunen, Kalevi: Rikokset kansissa reunoja myöten Rikoskirjojen bibliografia on Simo Sjöblomin suurtyö 20.9.1990. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.6.2016.