Mustakurkkurautiainen
Mustakurkkurautiainen (Prunella atrogularis) on pieni rautiainen, jota tavataan mantereisessa Aasiassa.
| Mustakurkkurautiainen | |
|---|---|
_(15275386173).jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Rautiaiset Prunellidae |
| Suku: | Rautiaiset Prunella |
| Laji: | atrogularis |
| Kaksiosainen nimi | |
 |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Mustakurkkurautianen on 13,5–14 cm pituinen eli rautiaisen kokoinen. Myös olemukseltaan se muistuttaa rautiaista. Kesäpuvussa erottuvat selvästi musta kurkku ja poski, jotka syyspuvussa osittain peittyvät vaaleampien höyhentenkärkien alle. Selvästi havaittava valkoinen tai vaalea silmäkulmajuova. Alapuolelta se on vaaleampi kuin rautiainen. Sukupuolet ovat samannäköisiä.[2]
Esiintyminen muokkaa
Laji elää keskisessä Aasiassa Uralilta itään (alalaji huttoni) ja Luoteis-Venäjällä Uralin länsipuolella (nimialalaji atrogularis). Se on muuttolintu, joka talvehtii lähinnä Intiassa ja muualla Etelä-Aasiassa. Euroopassa mustakurkkurautiaista tavataan harvoin. Suomessa se on havaittu 6 kertaa vuoden 2006 loppuun mennessä. Ensi havainto tehtiin 19. lokakuuta 1987 Helsingissä[3].
Elinympäristö muokkaa
Laji elää lisääntymisaikana pensaikoissa ja tiheissä kuusikoissa, muuttomatkoilla ja talvehtimisseuduilla erilaisissa pensaikoissa ja myös kulttuuriympäristössä.
Lisääntyminen muokkaa
Kuppimainen pesä on tavallisesti matalalla nuoren kuusen tai katajan oksalla ja sinisiä munia on 3–5. Naaras hautoo noin 12 päivää. Molemmat emot huolehtivat poikasista, jotka lähtevät pesästä 11–14 päivän ikäisinä. Emot ruokkivat poikasia maastossa vielä noin viikon ajan. Tavallisesti kaksi, joskus kolme pesyettä kesän aikana.[4]
Ravinto muokkaa
Ravintona se käyttää etupäässä hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia. Etenkin talvella se syö myös siemeniä.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Prunella atrogularis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.
- ↑ Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.