Mundilfari
Mundilfari on yksi Saturnuksen lukuisista kuista. Se kuuluu viikinkiryhmään, jotka kiertävät Saturnusta retrogradisesti eli planeetan pyörimissuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan. Kuun löytämisestä kunnian saivat Brett J. Gladman, John J. Kavelaars, Jean-Marc Petit, Hans Scholl, Matthew J. Holman, Brian G. Marsden, Phillip D. Nicholson ja Joseph A. Burns. He käyttivät kanadalais-ranskalais-havaijilaista tähtikaukoputkea Mauna Keassa, Havaijiilla. He löysivät samalla myös seitsemän muuta Saturnuksen kuuta: Tarvosin, Ijiraqin, Thrymrin, Skathin, Siarnaqin, Erriapon ja Suttungrin.[1]
| Mundilfari | |
|---|---|
 |
|
| Löytäminen | |
| Löytäjät | useita |
| Löytöaika | 2000 |
| Kiertoradan ominaisuudet | |
| Planeetta | Saturnus |
| Eksentrisyys | 0,2051 |
| Kiertoaika | 952,83 d |
| Inklinaatio | 169,206° |
| Fyysiset ominaisuudet | |
| Päiväntasaajan halkaisija | ~7 km |
| Keskitiheys | 2,3 g/cm3 |
| Albedo | 0,06 |
Mundilfaria kutsuttiin aluksi nimellä S/2000 S9. Kuun nimi tulee skandinaavien mytologiasta, jossa Mundilfari on kahden kauniin lapsen isä. Pojan nimeksi tuli "Kuu" ja tytön nimeksi "Aurinko". Muut jumalat kuitenkin lähettivät lapset taivaalle.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Mundilfari : Overview solarsystem.nasa.gov. The Solar System Exploration. Arkistoitu 14.4.2013. Viitattu 28.3.2013. (englanniksi)
| Paimenkuut |
S/2009 S 1 | Pan | Daphnis | Atlas | Prometheus | Pandora |
|---|---|
| Samarataiset | |
| G-rengas | |
| Sisemmät suuret kuut |
Mimas | Enceladus | Tethys | Telesto | Calypso | Dione | Helene | Polydeuces |
| Alkyonidit | |
| Ulommat suuret kuut | |
| Inuiittiryhmä | |
| Viikinkiryhmä |
Phoebe | Skathi | S/2007 S 2 | Skoll | S/2004 S 13 | Greip | Hyrrokkin | Mundilfari | Jarnsaxa | S/2006 S 1 | S/2004 S 17 | Narvi | Bergelmir | Aegir | Suttungr | S/2004 S 12 | Bestla |
| Gallialaisryhmä | |
| Varmistamattomat |