Mtsenskin kihlakunnan lady Macbeth (ooppera)
Mtsenskin kihlakunnan lady Macbeth (ven. Леди Макбет Мценского уезда, Ledi Makbet Mtsenskogo ujezda) Dmitri Šostakovitšin ooppera. Teos kantaesitettiin Leningradissa 22. tammikuuta 1934 ja Moskovassa kaksi päivää myöhemmin. Säveltäjän ja Aleksandr Preisin kirjoittama libretto perustuu Nikolai Leskovin vuonna 1865 ilmestyneeseen samannimiseen pienoisromaaniin. Tarina kertoo yksinäisestä naisesta, joka rakastuu iäkkään kauppiasmiehensä renkiin ja ajautuu murhaajaksi. Teoksessa on havaittavissa vaikutteita verismistä ja ekspressionismista.
Vastaanotto muokkaa
Teos sai ensi-illassa innostuneen vastaanoton, ja sitä kuvailtiin neuvostokulttuurin suursaavutukseksi. Se esitettiin Leningradissa 36 kertaa ensi-iltaa seuranneiden kahden vuoden aikana ja Moskovassa 94 kertaa.[1]
Käänne tapahtui, kun 26. tammikuuta 1936 Josif Stalin tuli Molotovin ja Ždanovin kanssa katsomaan esitystä.[2] Poliittisesti arkaluontoista teoksessa oli Solomon Volkovin mukaan etenkin kaikkialle tunkeutuneen poliisivaltion kuvaus.[1] 28. tammikuuta 1936 Pravdassa ilmestyi nimetön arvostelu, joka oli pöyristynyt oopperan modernistisesta sävelkielestä, seksuaalisesti värittyneistä kohtauksista ja individualismista.[3] Artikkeli "Sekasotkua musiikin asemesta" oli luultavasti lähtöisin Stalinin kynästä ja sen takia lajissaan lopullinen arvio:
Kuulijaa typerryttää oopperan ensimmäisestä hetkestä alkaen tarkoituksellisen tökerö ja sekava sointien virtailu. Melodian katkelmat ja musiikillisten fraasien sikiöt hukkuvat ja katoavat toinen toisensa jälkeen rysähdyksiin, kirskuntaan ja kirkunaan. Tämän musiikin seuraaminen on vaikeaa, muistaminen mahdotonta - - tämä on syvällisillä asioilla leikkimistä, joka saattaa päättyä erittäin huonosti.[1]
Šostakovitš täytti pienen matkalaukun, sillä NKVD haki uhrinsa tavallisesti yöllä. Säveltäjä masentui ja oli lähellä itsemurhaa. Hän ei nukkunut vaan makasi pimeässä ja kuulosteli. Pelko ei jättänyt häntä koskaan, ja Šostakovitš muuttui epäluuloiseksi myös länttä kohtaan, koska vankileirien saaristosta ei siellä tehty sen suurempaa numeroa.[1] Lady Macbethia esitettiin laajalti ulkomailla, mikä Neuvostoliitossa nähtiin lisätodisteeksi oopperan kelvottomuudesta.
Šostakovitšia ei vangittu, mutta tapaus aloitti Neuvostoliitossa mielivaltaisen kampanjan "formalismia" vastaan. Šostakovitš muokkasi vuosina 1955–1963 teoksesta uuden, erityisesti tekstiltään ja soitinnukseltaan muutetun version, lisäsi kaksi välisoittoa ja nimesi oopperan uudelleen päähenkilön mukaan Katerina Izmailovaksi. Uudistettu laitos palasi näyttämöille Neuvostoliitossa 27 vuoden tauon jälkeen 8. tammikuuta 1963.
Brittisäveltäjä Norman Kay on arvellut, että jos Stalin oli arvostelun taustalla, se ei johtunut musiikista, joka pitkälti täytti neuvostomusiikin vaatimukset, vaan siitä, että Šostakovitš oli luonut Katerina Izmailovasta myönteisen naishahmon, joka ei sopinut ajan maskuliiniseen henkeen. Stalin oli hänen tyttärensä Svetlanan mukaan innokas teatterin harrastaja, joten tuntuisi myös oudolta, että Stalin olisi nähnyt suositun oopperan vasta kahden vuoden kuluttua sen ensi-illasta. Kay uskoo, että vuosien 1934 ja 1936 välissä tapahtui ilmapiirin muutos, johon vaikutti vuonna 1933 alkanut toinen viisivuotissuunnitelma massiivisine teollistamishankkeineen.[4]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Bacon, Henry: Oopperan historia. Otava, 1995. ISBN 951-1-13273-3.
- Lebrecht, Norman: The Companion to 20th Century Music. Da Capo Press, 1996. ISBN 978-0306807343.
- Leskov, Nikolai: Mtsenskin kihlakunnan lady Macbeth. Suomentanut Juhani Konkka. Karisto, Hämeenlinna, 1980. ISBN 951-23-1682-X.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Volkov, Solomon: Dmitri Shostakovitshin muistelmat, s. 21-23. Otava, 1980.
- ↑ Koivisto, Juhani: Sankari ja kansanvihollinen. Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth, s. 14-15. Ooppera & Baletti, käsiohjelma, 2023.
- ↑ Lebrecht, s. 320.
- ↑ Kay, Norman: Shostakovich, s. 24-26. Oxfrod University Press, 1971.