Moto Guzzi Nevada
Moto Guzzi Nevada on italialainen moottoripyörämerkki ja mallisarja. Sitä valmistetaan Italiassa Mandello Del Lariossa Moto Guzzin tehtaassa. Nevada on tyypillinen jokaisen custom[1] moottoripyörä, joka on keskikokoinen (tyhjäpainoltaan n 184 kg), pelkistetty, pesoonallinen, helposti hallittava ja myös aloittelijoille sopiva.[2][3][4]
Mallit ja rakenne muokkaa
Nevada 750 Classic noudattaa tekniikalta, rakenteelta ja ulkonäöltä Moto Guzzin perinteitä[5]. Siinä on sovitettu suorituskyky ja kustannukset, tavoitteena kilpailla moottoripyörien laajoilla markkinoilla tekniikaltaan ja imagoltaan paljon kalliimpien pyörien rinnalla.[2]
Nevada 750 Aquila Nera on sisarusmallinsa kaltainen, mutta hinnaston edullisin. Erot ovat maalaukssessa ja muussa ulkonäössä.
Nevada 750 Anniversario, jota valmistettiin vain vuosina 2010 ja 2011, on silmää miellyttävä ja aikaansa seuraava. Siinäkin erot Classiciin verrattuna ovat lähinnä ulkonäössä. Se juhlistaa Mandellon keskikokoisten custom pyörien 20. juhlavuotta 2011[6], jolloin samalla Moto Guzzin tehdas (perustettu 1921) täytti 90 vuotta.
Perusrakenne ja suorituskyky on kaikilla kolmella edellä mainitulla samankaltainen. Rungon arkkitehtuuri perustuu yleisesti käytettyyn kaksoiskehto rakenteeseen. Pituus on 2166 mm, leveys 825 mm ja istuinkorkeus 760 mm. Pää ohjausrunkoputken kallistuskulma[7] on 27,8°. Pyörän ohjaustarkkuus on hyvä ja juuri ketteryys ja hyvä hallittavuus on tehnyt Nevadasta suositun myös aloittelijoille[4]. Ajoasento on custom pyörille tyypillinen leppoisa ja suoraselkäinen istuma-asento, jossa kuljettajan olkapäät ja jalkatapit ovat suunnilleen samalla pystyviivalla ja käsivarret suunnilleen vaakatasossa. Koska pyörän ja kuljettajan on tarkoitus muodostaa yhteensovitettu pari ei suurikokoinen (yli 180 cm) kuljettaja voi saavuttaa hyvää ajoasentoa. Pienemmälläkin kuljettajalla (160 cm) ylettävät jalat maahan liikennevaloissa. Nevada painaa täydellä 14 litran polttoainesäiliöllä n. 200 kg, joten pienellä kuljettajalla ei välttämättä riitä voimia sen työntämiseen pystyyn, jos sattuu kaatumaan.[3] Ulkonäköä hallitsee pitkittäin runkoon asennettu 90° V-2 "pikkulohko" moottori. Lempinimi tulee siitä, että 744 kuutiosenttimetrin moottori on nykyisistä Moto Guzzin moottoripyörämoottoreista pienin. Mikään pieni se ei silti ole ja jaksaa hyvin kuljettaa sekä kuljettajan, matkustajan, että matkatavaratkin. Suurin sallittu kokonaispaino on 401 kg. Kun istuinkorkeuskin on matala, ei ole ihme, että Nevada on myös naiskuljettajien suosiossa[4][8].
Nevada 750 Club on ollut tuotannossa 1998–2007. Se on hyvin samanlainen nykyisten kanssa. Suurin ero lienee polttoaineen syöttö, joka silloin vielä oli tehty kaasuttimella. 2005 mennessä oli jo otettu käyttöön elektronisesti ohjattu polttoaineen ruiskutus. Siihen asti oli rinnakkain myös kaasutinmalleja. Nevada 750, Club lisänimellä tai ilman alueesta riippuen, kehittyi vuosi vuodelta ja sai kasvavaa suosiota[9][3]. Myöhempi kehitys toi parannusta rakenteen geometriaan ja ajoasentoon, jota hiukan moitittiin[10].
Moto Guzzi 750 Nevada oli tuotannossa 1989–1997. Se oli ensimmäinen Nevada malli ja onkin oikeastaan malliston historian kuva. Se suunniteltiin tarpeeseen saada suuremman Moto Guzzi California mallin rinnalle pienempi malli. Esikuvina olivat Moto Guzzi V-65 Florida ja Moto Guzzi V-65 Targa. Ensimmäiset versiot olivat hiukan nykyisiä korkeampia, ja niiden ajoasento oli hiukan etukumarampi. 1991 julkaistiin ensimmäinen versio, josta alettiin käyttää nimeä custom. 750 Nevadan saaman suosion vuoksi kehitettiin uusia malleja[11]. Nevada onkin ollut yksi Moto Guzzin suosituimpia mallisarjoja.
Tekniikka muokkaa
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Pikkulohko moottorin kehitys alkoi jo 1977 ja sitä on pidetty luotettavana[12][3]. Se on 4-tahtinen ja ilmajäähdytteinen. Sylinterit ja männät ovat alumiinia. Sylinterien yhteinen iskuntilavuus on 744 kuutiosenttimetriä. Molemmissa sylinterikansissa on kaksi alapuolisella nokka-akselilla, työntötangoilla ja keinuvivuilla ohjattua venttiiliä. Nokka akseli on yhteinen kummallekin venttiilikoneistolle ja sitä pyörittää jakopään ketju. Polttoaineen syöttö tapahtuu kumpaankin sylinteriin erikseen elektronisesti ohjatulla ruiskutuksella. Ensimmäinen elektronisesti ohjattu ruiskutus oli pikkulohkossa prototyyppiasteella 2002[13]. Moottorin paras vääntömomentti on 58,2 Nm kierrosnopeudella 3600 rpm. Maksimi teho on n. 35,5 kW (48,3 hp) kierrosnopeudella 6800 rpm. Huippunopeus on n. 150 km/h, jopa 170 km/h[4][14]
Kytkin on mekaanisesti kaapelilla ohjattava yksilevyinen kuivakytkin.[4][15][14]
Vaihteisto on 5-nopeuksinen. Ensiövaihde ennen kytkintä on vältyssuhteeltaan 1:1,3125. Vaihdelaatikon välityssuhteet: 1 = 1:2,3636, 2 = 1:1,6429, 3 = 1:1,2778, 4 = 1:1,0556, 5 = 1:0,9000. [4][15]
Toisiovoimansiirto on toteutettu kardaaniakselilla ja kulmavaihteella. Sen välityssuhde on 1:3,875. [4][15][14]
Jousitus ja iskunvaimennus on edessä ja takana kahdella teleskooppisella heilahduksenvaimentimella ja kierrejousilla toteutettu[14]. Etuteleskoopit ovat, Carlo Guzzin alkuperäisen suunnittelun mukaisesti, "nurinpäin käännetty", eli teleskooppien paksummat päät alaspäin. Ratkaisua oli suunniteltu 1950 alkaen ja monet 1960 luvun mallit, kuten Lodola, jo saivat sen.[16]
Jarrut ovat erilliset (eivät integraaliset). Edessä on yksi 320 mm:n kelluva levyjarru neljämäntäisellä puristimella. Takana yksi 260 mm:n levyjarru kaksimäntäisellä puristimella.
Pinnapyörät ovat aina kuuluneet Nevadan tyyliin. Ne ovat edessä 18 tuumaa ja takana 17 tuumaa. Niihin on tarkoitettu korkeaprofiiliset renkaat.
Äänenvaimennus on hyvä. Pakoputkistoja on kaksi, yksi kummallakin puolella, ja ne on yhdistetty toisiinsa ns. H-putkella, jossa on lambda-anturi. Molemmissa äänenvaimentimissa on katalysaattori[4]. Putket ovat kohtalaisen korkealla ja antavat hyvän maavaran kallistukseenkin.[15]
Lisälaitteet. Nevada on mahdollista varustaa matkavarustuksella ja monin lisälaittein. Tavallisimpia ovat kaatumasuojaraudat, tuulenohjain/tuulilasi, sivulaukut ja takalaukku (kaikki kolme laukkua yhteensä n. 100 litraa tavaratilaa) sekä matkustajan selkänoja/tavarateline. Ajo-opettelua varten on saatavana myös tehonalennussarja.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Aktuelle Moto Guzzi Modelle - Nevada Classic 750 Guzzisti. guzzisti.de. Viitattu 30.1.2013. Saksa
- ↑ a b Kevin Ash: Happy days are here again The Telegraph. 11. syyskuuta 2004. Viitattu 27.1.2013. Englanti
- ↑ a b c d e Moto Guzzi Nevada Smart Cycle Shopper. 20. joulukuuta 2005. Viitattu 30.1.2013. Englanti
- ↑ a b c d e f g h 750 Nevada Classic i.e. (2004-...) La Belle Histoire Moto Guzzi. Arkistoitu 23.7.2014. Viitattu 4.7.2014. ranskaksi
- ↑ Moto Guzzi Nevada 750 Motorrad. Arkistoitu 1.8.2013. Viitattu 30.1.2013. Saksa
- ↑ Aktuelle Moto Guzzi Modelle - Nevada 750 Anniversario Guzzisti. guzzisti.de. Viitattu 30.1.2013. Saksa
- ↑ Santtu Ahonen, Janne Tervola, Risto Kaivola, Antti Kortesuo: Miksi ja miten moottoripyörä kääntyy? Bajahillnet. 9. elokuuta 1999. bajahill.net. Viitattu 2.3.2014. suomeksi
- ↑ Maxx Biker: 2009 Moto Guzzi Nevada Classic 750 Review Top Speed. 28. heinäkuuta 2009. Viitattu 27.1.2013. Englanti
- ↑ 750 Nevada Club (1998-2007) La Belle Histoire Moto Guzzi. Arkistoitu 27.7.2014. Viitattu 29.1.2013. Ranska
- ↑ Moto Guzzi Nevada 750 test Motors TV. Arkistoitu 9.2.2013. Viitattu 30.1.2013. Englanti
- ↑ 750 Nevada (1989-1997) La Belle Histoire Moto Guzzi. Arkistoitu 27.7.2014. Viitattu 29.1.2013. Ranska
- ↑ Petit bloc La Belle Histoire Moto Guzzi. Arkistoitu 15.7.2014. Viitattu 29.1.2013. Ranska
- ↑ 750 injection - prototype (2002) La Belle Histoire Moto Guzzi. Arkistoitu 27.7.2014. Viitattu 29.1.2013. Ranska
- ↑ a b c d Moto Guzzi Nevada Motorrad. Viitattu 30.1.2013. Saksa
- ↑ a b c d Moto Guzzi 750 Nevada 2012 La Belle Histoire Moto Guzzi. Arkistoitu 7.2.2013. Viitattu 30.1.2013. Ranska
- ↑ Lodola Regolarita (1958-1966) La Belle Histoire Moto Guzzi. Viitattu 30.1.2013. Ranska[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Moto Guzzi Nevada Wikimedia Commonsissa
