Monacon Grand Prix 2013

Monacon Grand Prix 2013 (virallisesti Formula 1 Grand Prix de Monaco 2013) oli Formula 1 -kauden 2013 kuudes osakilpailu, joka ajettiin 26. toukokuuta Monacon katuradalla Monacossa.

Monaco Monacon Grand Prix 2013
6. osakilpailu 19 osakilpailusta kaudella 2013.
Päivämäärä 26. toukokuuta 2013
Sijainti Circuit de Monaco, Monte Carlo, Monaco
Ratatyyppi Katurata
Radan pituus 3,340 km
Kilpailun pituus 78 kierrosta, 260,520 km
Sää Aurinkoinen
Paalupaikka
Kuljettaja Saksa Nico Rosberg
(Mercedes)
Paaluaika 1.13,876
Palkintokoroke
Voittaja Saksa Nico Rosberg
(Mercedes)
Toinen Saksa Sebastian Vettel
(Red Bull)
Kolmas Australia Mark Webber
(Red Bull)
Nopein kierros
Kuljettaja Saksa Sebastian Vettel
(Red Bull)
Kierrosaika 1.16,577 (kierroksella 77)
Kilpailun voittaja Nico Rosberg.

Kilpailun voitti Nico Rosberg, jonka isä Keke Rosberg voitti kilpailun myös vuonna 1983.[1] Kilpailu keskeytettiin hetkellisesti kierroksella 44 Pastor Maldonadon, Max Chiltonin ja Jules Bianchin rajun kolarin vuoksi.[2][3] Nico Rosbergin voitto oli hänen uransa toinen.

Viikonlopun aikataulu ja sää muokkaa

Päivä Aikataulu Sessio Sää Ilma Rata Kosteus
Paik.  
23. toukokuuta 10:00–11:30 11:00–12:30 1. vapaat harjoitukset   Aurinkoinen 21–23 °C 30–34 °C 22–29 %
14:00–15:30 15:00–16:30 2. vapaat harjoitukset   Aurinkoinen 22 °C 42–45 °C 33–43 %
25. toukokuuta 11:00–12:00 12:00–13:00 3. vapaat harjoitukset   Pilvinen 18 °C 26–29 °C 30–35 %
14:00–15:00 15:00–16:00 Aika-ajot   Pilvinen 16–17 °C 19–21 °C 43–49 %
26. toukokuuta 14:00–16:00 15:00–17:00 Kilpailu   Aurinkoinen 19 °C 38–43 °C 34–39 %
Lähde:[4]

Kilpailu muokkaa

Kilpailun lähdössä Mercedeksen Nico Rosberg ja Lewis Hamilton pystyivät pitämään kärkisijoituksensa ja heidän ensisijaisena tavoitteenaan oli säästää renkaitaan kilpailun aikana.[2] Kilpailun ajettujen kierrosten määrän lähestyessä kolmeakymmentä radalle otettiin turva-auto, koska Ferrarin Felipe Massa keskeytti ulosajon seurauksena.[2] Tämän seurauksena Mercedes joutui muuttamaan kilpailutaktiikkaansa ottamalla molemmat kuljettajansa renkaanvaihtoon, jolloin Hamilton menetti aikaa odottaessaan omaa vuoroansa.[2] Hamilton joutui renkaanvaihtonsa jälkeen taistelemaan sijoituksista Red Bullin Mark Webberiä vastaan.[2]

Kierroksella 45 Williamsin Pastor Maldonado ja Marussian Max Chilton kolaroivat keskenään, joista Maldonado joutui keskeyttämään kilpailunsa, ja kolarivaurioiden vuoksi kilpailu keskeytettiin punaisilla lipuilla.[2][3] Uusintalähdössä Force Indian Adrian Sutil ohitti Fernando Alonson ja Jenson Buttonin Loews-mutkassa ja hän sijoittui viidenneksi.[2][5]

Kymmenen kierrosta ennen maaliin ajamistaan Lotuksen Kimi Räikkönen kolaroi McLarenin Sergio Pérezin kanssa, minkä vuoksi hän joutui tekemään ylimääräisen varikkopysähdyksen, mutta hän onnistui vielä nousemaan viimeiselle pistesijoitukselle.[2][6] Rosberg voitti kilpailun, Red Bullin Sebastian Vettel oli toinen ja Red Bullin Webber kolmas.[7]

Tulokset muokkaa

Aika-ajo muokkaa

Sija Nro Kuljettaja Talli Aika (1 .erä) Aika (2 .erä) Aika (3 .erä) Lähtöruutu
1 9   Nico Rosberg Mercedes 1.24,620 1.16,135 1.13,876 1
2 10   Lewis Hamilton Mercedes 1.23,779 1.16,265 1.13,967 2
3 1   Sebastian Vettel Red Bull-Renault 1.24,243 1.15,988 1.13,980 3
4 2   Mark Webber Red Bull-Renault 1.25,352 1.17,322 1.14,181 4
5 7   Kimi Räikkönen Lotus-Renault 1.25,835 1.16,040 1.14,822 5
6 3   Fernando Alonso Ferrari 1.23,712 1.16,510 1.14,824 6
7 6   Sergio Pérez McLaren-Mercedes 1.24,682 1.17,748 1.15,138 7
8 15   Adrian Sutil Force India-Mercedes 1.25,108 1.17,261 1.15,383 8
9 5   Jenson Button McLaren-Mercedes 1.23,744 1.17,420 1.15,647 9
10 18   Jean-Éric Vergne Toro Rosso-Ferrari 1.23,699 1.17,623 1.15,703 10
11 11   Nico Hülkenberg Sauber-Ferrari 1.25,547 1.18,331 11
12 19   Daniel Ricciardo Toro Rosso-Ferrari 1.24,852 1.18,344 12
13 8   Romain Grosjean Lotus-Renault 1.23,738 1.18,603 13
14 17   Valtteri Bottas Williams-Renault 1.24,681 1.19,077 14
15 21   Giedo van der Garde Caterham-Renault 1.26,095 1.19,408 15
16 16   Pastor Maldonado Williams-Renault 1.23,452 1.21,688 16
17 14   Paul di Resta Force India-Mercedes 1.26,322 17
18 20   Charles Pic Caterham-Renault 1.26,633 18
19 12   Esteban Gutiérrez Sauber-Ferrari 1.26,917 19
20 23   Max Chilton Marussia-Cosworth 1.27,303 22
21 22   Jules Bianchi Marussia-Cosworth Ei aikaa 20
22 4   Felipe Massa Ferrari Ei aikaa 21
107% aika: 1.29,293
Lähde:[8]
  • Felipe Massan ja Max Chiltonin sijoitusta pudotettiin viidellä lähtöruudulla vaihdelaatikon vaihtamisen takia.
  • Tuomaristo päästi kaikki kuljettajat kilpailuun.

Kilpailu muokkaa

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/Keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 9   Nico Rosberg Mercedes 78 2:17.52,506 1 25
2 1   Sebastian Vettel Red Bull-Renault 78 +3,889 3 18
3 2   Mark Webber Red Bull-Renault 78 +6,314 4 15
4 10   Lewis Hamilton Mercedes 78 +13,895 2 12
5 15   Adrian Sutil Force India-Mercedes 78 +21,478 8 10
6 5   Jenson Button McLaren-Mercedes 78 +23,104 9 8
7 3   Fernando Alonso Ferrari 78 +26,734 6 6
8 18   Jean-Éric Vergne Toro Rosso-Ferrari 78 +27,224 10 4
9 14   Paul di Resta Force India-Mercedes 78 +27,608 17 2
10 7   Kimi Räikkönen Lotus-Renault 78 +36,582 5 1
11 11   Nico Hülkenberg Sauber-Ferrari 78 +42,572 11
12 17   Valtteri Bottas Williams-Renault 78 +42,691 14
13 12   Esteban Gutiérrez Sauber-Ferrari 78 +43,212 19
14 23   Max Chilton Marussia-Cosworth 78 +49,886 22
15 21   Giedo van der Garde Caterham-Renault 78 +1.02,591 15
16 6   Sergio Pérez McLaren-Mercedes 72 Kolarivaurio (Räikkönen)[6] 7
Kesk. 8   Romain Grosjean Lotus-Renault 63 Kolari (Ricciardo) 13
Kesk. 19   Daniel Ricciardo Toro Rosso-Ferrari 61 Kolari (Grosjean) 12
Kesk. 22   Jules Bianchi Marussia-Cosworth 58 Jarrut[2] 20
Kesk. 16   Pastor Maldonado Williams-Renault 44 Kolari (Bianchi, Chilton)[3] 16
Kesk. 4   Felipe Massa Ferrari 28 Ulosajo[2] 21
Kesk. 20   Charles Pic Caterham-Renault 7 Moottori 18
Lähde:[9]

Johtokierrokset muokkaa

Nro Kuljettaja Talli Kierrokset
9   Nico Rosberg Mercedes 1–78

Muuta muokkaa

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Burnett, Rob: The top 8 Monaco masters – and their greatest wins in the Principality Formula1.com. 25.5.2022. Formula One World Championship Limited. Viitattu 18.11.2023. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j Rosberg wins action-packed Monaco Grand Prix ESPN. Viitattu 18.11.2023. (englanniksi)
  3. a b c Straw, Edd: Monaco GP: Max Chilton apologises for causing Pastor Maldonado crash F1 News. 26.5.2013. Autosport.com. Viitattu 18.11.2023. (englanniksi)
  4. Großer Preis von Monaco in Monte Carlo 2013 - Formel 1 bei Motorsport-Total.com www.motorsport-total.com. Viitattu 20.8.2017. (saksaksi)
  5. Straw, Edd: Force India: Adrian Sutil's fifth-place a needed confidence boost F1 News. 27.5.2013. Autosport.com. Viitattu 18.11.2023. (englanniksi)
  6. a b Mitchell, Scott: Monaco GP: Sergio Perez blames Kimi Raikkonen for collision F1 News. 26.5.2013. Autosport.com. Viitattu 18.11.2023. (englanniksi)
  7. Beer, Matt: Monaco GP: Nico Rosberg wins wild race for Mercedes FF1 News. 26.5.2013. Autosport.com. Viitattu 18.11.2023. (englanniksi)
  8. Monacon GP Aika-ajo 2013 ((Arkistoitu – Internet Archive)) F1-ruutu. Arkistoitu 3.5.2015. Viitattu 20.8.2017.
  9. Monacon GP 2013 ((Arkistoitu – Internet Archive)) F1-ruutu. Arkistoitu 27.2.2014. Viitattu 20.8.2017.
  10. Noble, Jonathan: Red Bull and Ferrari protest Mercedes over secret F1 tyre test F1 News. 26.5.2013. Autosport.com. Viitattu 18.11.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä moottoriurheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.