Mitogaku
Mitogaku (jap. 水戸学) tarkoittaa japanilaista historian ja šintolaisuuden tutkimuksen koulukuntaa, joka syntyi Miton hanissa nykyisen Ibarakin prefektuurin alueella.[1] Koulukunta sai alkunsa vuonna 1657, kun Tokugawa Mitsukuni, Miton hanin toinen daimio, määräsi koottavaksi Dainihonshi -teoksen ("suuren Japanin historia"). Projektiin osallistuneisiin oppineisiin kuuluivat esimerkiksi Asaka Tanpaku, Sassa Munekiyo, Kuriyama Senpō ja Miyake Kanran. Projektin lähtökohta oli uuskungfutselainen, perustuen näkemykseen historiallisesta kehityksestä moraalisääntöjen seurauksena. Tokugawa Mitsukuni uskoi, että Japani oli pitkään keisarin yhtenäisessä hallinnossa olleena valtiona täydellinen esimerkki kiinalaiskeskeisen ajattelun mukaisesta "kansakunnasta". Dainihoshistä tuli siten erityisesti keisarin hallitseman Japanin historia, ja se painotti kunnioitusta keisarillista hovia ja šintolaisia kameja kohtaan.
Historiallisten tietojen tallentamiseksi koulukunnan historioitsijat keräsivät paikallisia historiallisia lähteitä ja usein kokosivat samalla omia historiateoksiaan. Aikainen mitogaku keskittyikin historiografiaan ja tutkimukseen.
1700-luvun lopun tienoilla mitogaku alkoi puuttua ajan sosiaalisiin ja poliittisiin kysymyksiin. Yhdeksäs Miton daimio Tokugawa Nariaki laajensi huomattavasti mitogakua perustamalla Kōdōkan-koulun. Kungfutselaisuuden ja kokugaku-ajattelun lisäksi koulussa käsiteltiin lääketiedettä, tähtitiedettä ja muita luonnontieteitä. Myöhemmän mitogakun aika kesti Bakumatsu-kaudelle Tokugawa-bakufun loppuun. Koululla oli merkittävä vaikutus sonnō jōi -liikkeeseen ja se oli yksi Meiji-restauraatiota ajavista voimista. Se ei kuitenkaan saanut uuden, restauraation jälkeisen hallinnon tukea, joten Kōdōkan hajotettiin ja sen kirjasto otettiin suureksi osaksi valtion haltuun.
Lähteet muokkaa
- ↑ Basic terms of Shinto:Mitogaku 1997. Institute for Japanese Culture and Classics, Kokugakuin University.
