Minyadit olivat kreikkalaisessa mytologiassa Minyaan tyttäriä. Heidän kohtalostaan on olemassa neljä erilaista kertomusta, ja heidän nimikseen mainitaan näissä Alkathoe, Arsippe (tai Arsinoe) ja Leukippe.

Plutarkhoksen versio muokkaa

Minyadit kieltäytyivät palvomasta Dionysosta, joka rankaisi heitä hulluudella. Minyadit valtasi ihmislihan himo, ja he vetivät arpaa siitä, kenen lapsen söisivät. Arpa osui Leukippeen ja hänen poikaansa Hippasokseen.

Antonius Liberaliksen versio muokkaa

Minyadit nuhtelivat muita naisia, jotka liittyivät mainadeihin. Dionysos ilmestyi heille nuorena tyttönä ja kannusti heitä kunnioittamaan jumalan kulttia, mutta kun nämä eivät välittäneet hänen sanoistaan, hän muuttui häräksi, leijonaksi ja leopardiksi. Menetettyään järkensä näiden ja muiden kauheiden tapahtumien takia minyadit arpoivat ja repivät kappaleiksi Leukippen pojan Hippasoksen. Tämän jälkeen he liittyivät mainadeihin, mutta Hermes muutti heidän linnuiksi.[1]

Ovidiuksen versio muokkaa

Minyadit kielsivät Dionysoksen olevan Zeuksen poika ja kieltäytyivät osallistumasta bakkanaaleihin. Sen sijaan he kehräsivät villaa ja kertoivat tarinoita toisilleen aikansa kuluksi.[2] Tarinoiden loputtua jumalat muuttivat heidät lepakoiksi.[3]

Aelianuksen versio muokkaa

Minyadit kieltäytyivät osallistumasta jumalaiseen villitykseen muiden naisten kanssa ja kapinoivat Dionysoksen kunniaksi esitettävää tanssia vastaan, koska rakastivat aviomiehiään. Niinpä he pysyivät kangaspuidensa ääressä Pallas Athenen, käsitöiden jumalattaren, kunniaksi. Heidän istuessaan ja työskennellessään viiniköynnökset alkoivat kasvaa kangaspuiden ympärillä ja käärmeet tekivät pesän villakoreihin. Viiniä ja maitoa alkoi tihkua katosta, mutta he kieltäytyivät yhä palvomasta jumalaa. Tämän jälkeen he järkensä menettäneinä paloittelivat kappaleiksi Leukippen pienen pojan ja lähtivät liittyäkseen mainadeihin. Koska he olivat murhan tahraamia, mainadit ajoivat heitä kuitenkin takaa ja minyadit muuttuivat korpiksi, pöllöksi ja lepakoksi.[4]

Lähteet muokkaa

  1. Antoninus Liberalis: Muodonmuutoksia 10.
  2. Ovidius: Muodonmuutoksia iv, 1–54 (engl. käännös).
  3. Ovidius: Muodonmuutoksia iv, 389–415 (engl. käännös).
  4. Claudius Aelianus: Varia Historia iii. 42 (engl. käännös).