Mikrotia

Mikrotia, niin sanottu pienikorvaisuus, on yleensä toispuolinen ulkokorvan synnynnäinen epämuodostuma, jonka esiintyvyys väestössä vaihtelee. Suomessa tapauksia on noin 1/2 500 synnytystä kohti. Mikrotiaa on hieman yliedustetusti miehillä ja oikeassa korvassa. Tapaukset vaihtelevat lievistä hyvinkin monimutkaisiin. Osa mikrotiatapauksista on dominantisti perinnöllisiä, joskaan kliinistä poikkeamaa ei aina ilmene joka polvessa. Mikrotian syynä pidetään toisinaan myös äidin raskaudenaikaisia sairauksia ja lääkityksiä.

Mikrotia
Luokan 3 mikrotiatapaus lapsella.
Luokitus
ICD-10	Q17.2
ICD-9	744.23
OMIM	600674
Huom!	Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.
Infobox OK

Mikrotian luokitusperusteet

Marxin luokittelu vuodelta 1927 on selkeä ja käytännöllinen.

• Marx 1 tarkoittaa tilaa, jossa kaikki korvan anatomiset rakenteet ovat olemassa
• Marx 2 on tila, jossa osa ulkokorvan rakenteista on havaittavissa
• Marx 3 on tila, jossa korvasta on jäljellä vain vähäisiä viitteitä
• Joskus käytetään myös käsitettä Marx 4, jossa korvaa ei ole.

Mikrotian hoidosta

Marx 1 -tapaukset ovat usein niin lieviä, että niitä pidetään lähinnä kosmeettisina kysymyksinä, koska korvakäytävä saattaa olla jäljellä ja kuuloaisti olla normaali molemmin puolin.

Mikrotiakorvan kuulon hoito on monesti epäkiitollista siitä syystä, että lapsi tottuu jo syntymästään tilaansa ja toinen puoli kompensoi tehokkaasti kuuloa. Korvalehden muovaustekniikoita on kehitetty.

Mikrotia voi toisaalta liittyä muihin oireyhtymiin, jolloin mukana saattaa olla purennan ongelmia sekä kasvojen toispuoleisuutta. Näitä voi hoitaa plastiikkakirurgian ja leukakirurgian keinoin.

Vakavammissa tapauksissa oireyhtymään voi kuulua älyllistä kehitysvammaisuutta ja sisäelinten kuten maksan ja sydämen vaurioita. Tunnettu on vaikea Goldenharin syndrooma. Nämä vaativat monialaosaamista, muun muassa perinnöllisyyslääketiedettä.

Aiheesta muualla

Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 9/2009 s.975.