Wikipedia

Mika Myllylä

suomalainen maastohiihtäjä

Mika Kristian Myllylä (12. syyskuuta 1969 Oulu[1] – 5. heinäkuuta 2011[2] Kokkola[3]) oli Suomen menestyneimpiä mieshiihtäjiä. Hän voitti olympiakultaa perinteisen hiihtotavan 30 kilometrin matkalla Naganossa 1998 ja neljä maailmanmestaruutta, joista kolme Ramsaun MM-hiihdoissa 1999. Yhteensä Myllylä voitti urallaan kuusi olympiamitalia ja yhdeksän MM-mitalia. Seuratasolla Myllylä edusti Haapajärven Kiiloja ja uransa viimeisinä vuosina Joutsan Pommia.

Mika Myllylä
Mika Myllylä Trondheimissa 1997
Mika Myllylä Trondheimissa 1997
Henkilötiedot
Koko nimi Mika Kristian Myllylä
Syntynyt12. syyskuuta 1969
Oulu
Kuollut5. heinäkuuta 2011 (41 vuotta)
Kokkola
Kansalaisuus  Suomi
Uran tiedot
Pituus 183 cm
Seura Haapajärven Kiilat, Joutsan Pommi
Laji maastohiihto
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten maastohiihto
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Nagano 1998 30 km (p)
Hopeaa Hopeaa Lillehammer 1994 50 km (p)
Pronssia Pronssia Lillehammer 1994 30 km (v)
Pronssia Pronssia Lillehammer 1994 4 × 10 km
Pronssia Pronssia Nagano 1998 10 km (p)
Pronssia Pronssia Nagano 1998 4 × 10 km
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Trondheim 1997 50 km (p)
Kultaa Kultaa Ramsau 1999 10 km (p)
Kultaa Kultaa Ramsau 1999 30 km (v)
Kultaa Kultaa Ramsau 1999 50 km (p)
Hopeaa Hopeaa Trondheim 1997 takaa-ajo
Hopeaa Hopeaa Trondheim 1997 4 × 10 km
Hopeaa Hopeaa Ramsau 1999 takaa-ajo
Pronssia Pronssia Thunder Bay 1995 10 km (p)
Pronssia Pronssia Trondheim 1997 10 km (p)
Mika Myllylä vuonna 2001.

Arvokisamitalien määrällä (15 kpl) mitattuna Myllylä on yksi menestyneimpiä suomalaisia maastohiihtäjiä yhdessä Marja-Liisa Kirvesniemen ja Aino-Kaisa Saarisen kanssa.[4]

Myllylästä, Jari Isometsästä ja Harri Kirvesniemestä käytettiin heidän aktiiviaikanaan nimikettä ”karpaasit”.

Myllylä oli yksi niistä suomalaishiihtäjistä, jotka jäivät kiinni dopingtestissä Lahden MM-hiihdoissa 2001. Hän ei kilpailukieltonsa jälkeen onnistunut tekemään paluuta maajoukkueeseen ja lopetti uransa kauden 2004–2005 jälkeen.

Mika Myllylä löydettiin kotoaan kuolleena 5. heinäkuuta 2011.[5] Kuolinsyyksi todettiin tapaturma, mutta asiasta ei ole annettu sen tarkempaa tietoa julkisuuteen.[6]

Lapsuus ja nuoruus sekä uran alku muokkaa

Mika Myllylän ollessa kaksivuotias perhe muutti vuonna 1971 Haapajärveltä Ruotsiin Trollhättaniin, jossa Mikan vanhemmat työskentelivät Saabin autotehtaalla. Kouluikään ehdittyään Mika innostui isänsä ohjauksessa urheilusta ja liittyi paikalliseen urheiluseuraan, jossa hänen päälajikseen tuli suunnistus. Perhe palasi Ruotsista Suomeen Haapajärvelle talvella 1980. Myllylä kirjoitti myöhemmin muistelmissaan, että saatuaan vuonna 1980 joululahjaksi Järvisen lasikuitusukset hänen ainoaksi ajanvietteekseen tuli hiihto. Voitettuaan ensimmäisen piirinmestaruutensa talvella 1983 Myllylä päätti ryhtyä kilpahiihtäjäksi. Peruskoulun jälkeen Myllylä ei enää jatkanut koulunkäyntiä.[7]

Vuonna 1984 Myllylä aloitti paikallsesti tunnetun hiihtovalmentajan Aarne Ahon ohjauksessa hiihdon eri osa-alueiden määrätietoisen harjoittelun. Vuonna 1989 Myllylä kilpaili nuorten maailmanmestaruuskisoissa, mutta hänet jätettiin erään kostean illanvieton vuoksi pois nuorten viestijoukkueesta. Hän pääsi kuitenkin samana vuonna mukaan Suomen hiihdon MM-joukkueen valmennusryhmään, kun siitä oli vapautunut yksi paikka Marjo Matikaisen päätettyä lopettaa uransa ennen seuraavan kauden alkua.[7]

Kansainvälinen ura muokkaa

Ensimmäisissä aikuisten arvokilpailuissaan Val di Fiemmen MM-hiihdoissa 1991 Mika Myllylä osallistui 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailuun, jolla sijoitus oli 39:s.[8] Seuraavalla kaudella hänet valittiin Suomen joukkueeseen Albertvillen olympialaisiin, jossa hänen sijoituksensa olivat 14:s perinteisen hiihtotavan 10 kilometrillä, 20:s takaa-ajokilpailuissa ja 34:s perinteisen tyylin 30 kilometrillä.[9] Alkutalvesta 1992–1993 Myllylä sijoittui maailmancupin osakilpailussa Ramsaussa neljänneksi,[10] mutta Falunin MM-hiihdoissa hänen parhaaksi henkilökohtaiseksi sijoituksekseen jäi 17. sija perinteisen 10 kilometrillä, minkä lisäksi hän oli takaa-ajossa 18:s ja 30 kilometrillä 23:s.[11] Lisäksi hän hiihti avausosuuden viestissä, jossa Suomi sijoittui neljänneksi, ja keskeytti vapaan hiihtotavan 50 kilometrillä.[11]

Kaudella 1993–1994 Myllylä löi itsensä kansainväliselle huipulle. Tammikuussa hän sijoittui kahdesti palkintokorokkeelle maailmancupissa; hän oli kolmas Kavgolovon perinteisen hiihtotavan 15 kilometrillä ja Holmenkollenin vapaan tyylin 15 kilometrillä.[12] Lillehammerin olympialaisissa hän oli Suomen menestynein mieshiihtäjä. Myllylä saavutti kaksi henkilökohtaista mitalia: olympiahopeaa perinteisen hiihtotavan 50 kilometrillä ja -pronssia vapaan tyylin 30 kilometrillä. Lisäksi hän hiihti avausosuuden Suomen pronssia voittaneessa viestijoukkueessa sekä sijoittui neljänneksi takaa-ajokilpailussa ja kuudenneksi perinteisen tyylin 10 kilometrillä.[13] Maaliskuussa Myllylä sijoittui Falunin maailmancup-kilpailussa perinteisen tyylin 30 kilometrillä toiseksi häviten vain Harri Kirvesniemelle.[14] Maailmancupin yhteispisteissä Myllylä sijoittui neljänneksi.[15]

Thunder Bayn MM-hiihdoissa 1995 Myllylä saavutti pronssia perinteisen 10 kilometrillä ja oli takaa-ajokilpailussa sekä perinteisen 30 kilometrillä neljäs.[16] Viestiin hän ei osallistunut sairastumisen vuoksi.[17] Maailmancupin kokonaispisteissä hän oli kahdeksas.[18] Kausi 1995–1996 oli välivuosi arvokisojen osalta ja Myllylä sijoittui maailmancupissa kahdesti palkintokorokkeelle; hän oli kolmas joulukuussa Santa Caterinan 10 kilometrillä ja tammikuussa Nové Měston 15 kilometrillä, molemmat perinteisellä hiihtotavalla.[19][20] Maailmancupin lopputuloksissa hän oli 14:s.[21] Alkutalvesta 1996–1997 Myllylä voitti ensimmäiset maailmancupin osakilpailunsa. Joulukuussa hän oli nopein Davosin perinteisen hiihtotavan 10 kilometrillä ja tammikuussa Kavgolovon vapaan tyylin 30 kilometrillä.[22][23] Trondheimin MM-hiihdot Myllylä aloitti sijoittumalla kymmenenneksi vapaan 30 kilometrillä, mutta perinteisen 10 kilometrillä hän saavutti pronssia ja nousi tämän jälkeisessä takaa-ajossa MM-hopealle. Hän oli mukana myös Suomen hopeaa saavuttaneessa viestijoukkueessa ankkuriosuuden hiihtäjänä. Kilpailujen päätösmatkalla, perinteisen 50 kilometrillä hän voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa vajaan minuutin erolla Erling Jevneen.[24] Maailmancupin kokonaistuloksissa Myllylä sijoittui toiseksi Björn Dählien jälkeen.[25] Myllylä palkittiin Vuoden urheilijana 1997.[26]

Myllylä aloitti kauden 1997–1998 vaihtelevasti mutta voitti myös yhden maailmancupin osakilpailun, tammikuun alussa Kavgolovossa hiihdetyn vapaan hiihtotavan 30 kilometrin kilpailun.[27][28] Naganon olympialaiset Myllylä aloitti voittamalla kovassa lumisateessa käydyn perinteisen 30 kilometrin kilpailun ylivoimaisesti, puolentoista minuutin erolla toiseksi sijoittuneeseen Erling Jevneen. Hän saavutti kisoissa myös jälleen pronssia perinteisen 10 kilometrillä sekä Suomen viestijoukkueessa, jossa hän hiihti toisen osuuden. Takaa-ajokilpailussa hän sijoittui kuudenneksi.[29] Maailmancupin yhteispisteissä hän sijoittui seitsemänneksi.[30] Maailmancupkausi 1998–1999 alkoi Myllylältä vaisuhkosti, mutta ennen Ramsaun MM-hiihtoja hän voitti maailmancupin osakilpailun Seefeldissä 10 kilometrin vapaalla.[31][32] MM-hiihdoissa Myllylä voitti henkilökohtaisella tasolla lähes kaiken mahdollisen: maailmanmestaruudet vapaan 30 kilometrillä sekä perinteisen 10 kilometrillä ja 50 kilometrillä. Lumisateisessa takaa-ajokilpailussa Myllylä taipui loppusuoralla Norjan Thomas Alsgaardille, joka sai Myllylän kiinni tämän joutuessa avaamaan lumen peittämän ladun, ja otti hopeaa. Viestissä Myllylä hiihti toisen osuuden ja Suomi sijoittui viidenneksi.[33] Maailmancupissa Myllylä sijoittui lopulta kolmanneksi.[34] Hänet palkittiin jälleen Vuoden urheilijana.[26]

Arvokisojen välikautena 1999–2000 Myllylä kilpaili maailmancupissa harvakseltaan vaikka voittikin yhden osakilpailun. Alkukaudesta 2000–2001 Myllylä voitti maailmancupin osakilpailun Davosissa ja oli yksi ennakkosuosikeista ennen Lahden MM-hiihtoja. Myllylän kuitenkin väitettiin sairastuneen ennen kilpailuja, eikä hän osallistunut perinteisen 15 kilometrin avausmatkalle. Takaa-ajon ensimmäisellä osuudella, 10 km:n perinteisellä Myllylä oli nopein, mutta tästä ei jaettu mitaleja eikä Myllylä osallistunut kilpailun ratkaisevalle vapaan osuudelle. Hän ei osallistunut myöskään 30 kilometrille, mutta ankkuroi Suomen miehet viestikultaan. Mitali kuitenkin hylättiin, kun Janne Immonen jäi kiinni Hemohesin käytöstä. Lopulta Myllylä jäi myös itse kiinni samasta aineesta, kun koko Suomen joukkue testattiin, ja hänelle langetettiin kahden vuoden kilpailukielto. Myllylä ilmoitti tämän jälkeen lopettavansa kilpahiihtämisen ja pyysi rikettään anteeksi Suomen kansalle osoitetussa testamentissa.[35]

Uran jälkeen muokkaa

Myllylä perusti vuonna 1999 Mika Myllylä Oy -nimisen urheilualan tukkukauppaan keskittyvän yrityksen (aikaisemmin Hespolar Oy).[36] Yrityksen aputoiminimenä oli M-LOGO ja hallituksen toisena varajäsenä toimi Myllylän vaimo Suvi-Päivikki Myllylä. Yritys toimi Kokkolassa ja Nivalassa.

Kilpailukieltonsa jälkeen Myllylä palasi kilpaladuille muttei tehnyt paluuta maajoukkueeseen eikä kansainväliselle huipulle. Hän voitti kuitenkin muutaman suomenmestaruuden ennen kuin lopetti uransa lopullisesti kauden 2004–2005 jälkeen. Myllylä palasi kuitenkin kilpaladuille vielä vuonna 2009 ja hiihti Keski-Pohjanmaan Maakuntaviestissä Nivalan joukkueen ankkurina sekä Kontiolahdella SM-kilpailuissa Joutsan Pommin miesten viestijoukkueen 3. osuuden. Maakuntaviestissä Myllylä hävisi kaksi minuuttia osuuden nopeimmalle, Teemu Kattilakoskelle.[37]

Yksityiselämä muokkaa

Mika Myllylä oli naimisissa Suvi Myllylän (ent. Paavola) kanssa ja heillä on kolme lasta. Myllylän häistä julkaistiin Ilta-Sanomissa vuonna 1995 viiden sivun mittainen hääartikkeli. Myllylän häissä olivat kutsuttuina mm. Kirvesniemet, Räsäset, Vähäsöyringit ja Leppävuoret[38] Myllylät erosivat vuonna 2007.[39] Eronsa jälkeen Myllylä teki vuonna 2007 testamentin kahdelle pojalleen ja yhdelle tyttärelleen.[40] Myllylät palasivat yhteen vuoden 2009 alussa[41] mutta erosivat uudelleen saman vuoden syksyllä.[42] Myllylä myös tunnusti julkisesti kristillistä uskoaan. Suvi Myllylä tunnusti tv-ohjelmassa vuonna 2019 tienneensä Mika Myllylän dopingin käytöstä jo ennen Lahden MM-kisoja.[43]

Myllylä työskenteli oululaisessa metsästys- ja ulkoiluvaatteita myyvässä Erätukussa vuonna 2006 hetken ja teki yrityksen toimintaa tunnetuksi.[44]

Hämeenlinnan kaupunginteatteri teki näytelmän Riisuttu mestari Myllylän tarinasta, joka perustui samannimiseen omaelämäkerralliseen kirjaan, joka ilmestyi Lahden doping-skandaalin jälkeen. Näytelmän dramatisoi ja ohjasi Hannu Matti Tyhtilä ja sen ensi ilta oli 21. helmikuuta 2008.[45]

Kesällä 2009 Mika Myllylä aloitti maastopyöräilyn osallistumalla muun muassa Suomen suurimman maastopyörätapahtuman Tahko Mtb:n 60 kilometrin kilpailuun.lähde? Lisäksi Myllylä kilpaili Finlandia-maastopyöräilyssä ja Vuokatti Mtb:ssä hyvällä menestyksellä.lähde?

Joulukuussa 2009 Myllylä aloitti työt kokkolalaisessa kiinteistönvälitysfirmassa Asunto Björndahl Oy:ssä myyntineuvottelijana. Tammikuussa 2011 yhtiön www-sivuille ilmestyi Myllylää esittävän kasvokuvan päälle pahoinpitelyjupakan jälkeen teksti ”kuivumassa”.[46]

2. helmikuuta 2010 Nelosen tv-uutiset kertoi Myllylän tunnustaneen Keskusrikospoliisin dopingtutkinnassa epo-hormonin käytön. Käytön tarkkaa aikaa tai sitä, kuka oli ainetta hänelle antanut, Myllylä ei ollut kertonut.[47]

Toukokuussa 2011 Myllylä löydettiin tajuttomana kauppareissultaan WC-kopista ja vietiin tapauksen johdosta sairaalaan. Tapauksen johdosta poliisi eristi alueen.[48]

Rikostuomiot muokkaa

Vuoden 2008 tammikuussa Myllylä sai Haapajärven käräjäoikeudessa kolme kuukautta ja kymmenen päivää ehdollista vankeutta sekä 40 päiväsakkoa (520 euroa). Tuomioon kuului myös kahdeksan kuukauden ajokielto. Hänen katsottiin syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen, rattijuopumukseen, kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta sekä kahteen väärän lausuman yllytysyritykseen viranomaismenettelyssä.[49]

Myllylä jäi uudelleen kiinni rattijuopumuksesta marraskuussa 2009 ja hänet tuomittiin 18. helmikuuta 2010 30 päivän ehdolliseen vankeuteen törkeästä rattijuopumuksesta. Lisäksi hänet määrättiin ajokieltoon vuoden 2010 loppuun asti.[50]

Lokakuussa 2010 Myllylä sai käräjäoikeudessa 74 päiväsakkoa kolmesta pahoinpitelystä, jotka olivat tapahtuneet saman vuoden tammi- ja maaliskuussa.[51]

Kuolema muokkaa

Myllylä oli hankkinut itselleen revolverin kuolemaansa edeltävänä viikonloppuna sillä seurauksella, että poliisi oli käynyt hakemassa hänet huostaansa. Myllylä oli hankkinut aseen kertomansa mukaan, koska eräs hänen tuttavansa oli uhannut tappaa hänet. Lisäksi Myllylän kerrottiin nukkuneen viime ajat kirves sängyn alla.[52] Kiinni otettaessa hän puhalsi 2,05 promillea. Myllylä vakuutti poliisikuulustelussa ampuneensa rivitalonsa terassin ovelta takapihalle tähtäämättä mitään tai ketään. Hänellä ei kuitenkaan ollut revolverin hallussapitämiseen oikeuttavaa lupaa. Poliisivankilassa vietetyn yön jälkeen Myllylä ei muistanut, miksi hän oli ampunut revolverillaan.[53]

Mika Myllylä löydettiin kotoaan kuolleena 5. heinäkuuta 2011 kello 11. Poliisi tutki asiaa kuolemansyyn selvittämisenä eikä epäillyt tapaukseen liittyvän rikosta.[2][5] Ilmoitus asiasta tuli sivulliselta. Myllylä oli asunnossaan yksin, kun hänet löydettiin. Myllylälle tehtiin oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus.[54] Kuolinsyytutkimuksen valmistumisesta julkisuuteen kertoi Paavo M. Petäjä, jonka mukaan Myllylän kuolinsyy oli tapaturma.[55] Kuolinsyyn huhuttiin aikaisemmin olleen itsemurha, mutta Petäjän mukaan kyseessä ei ollut sairauskohtaus eikä itsemurha vaan tapaturma, johon ei liity rikosta. Tarkempia tietoja tapaturmasta ei ole kerrottu. Myllylä haudattiin hiljaisesti perhepiirissä 22. heinäkuuta 2011 Haapajärven uudelle hautausmaalle.[56][57]

Haapajärven kaupunki avasi 7. heinäkuuta 2011 Myllylän muistonäyttelyn, jossa esiteltiin mm. Myllylän palkintokokoelma, hiihtoasuja ja mitalisuksia.

Kuolinsyyn tietojen urkinta muokkaa

Tammikuussa 2012 tuli esiin, että useat poliisit olivat urkkineet tietoja poliisin tietojärjestelmästä liittyen Myllylän kuolemaan.[58] Poliisihallitus teki tutkintapyynnön Valtakunnansyyttäjänvirastolle, ja asiaa tutkittiin rikosnimikkeinä henkilörekisteririkos sekä virkavelvollisuuden rikkominen. Selvisi, että 136:ta poliisia epäiltiin urkinnasta.[59] Kesäkuussa 2013 syytteen sai 90 henkilöä.[60] Ensimmäiset tuomiot urkinnasta annettiin heinäkuussa: Pohjois-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi neljästä syytetystä kahdelle seitsemän päiväsakkoa ja hylkäsi kahden muun syytteet.[61] Kaiken kaikkiaan urkinnasta tuomittiin 72 henkilöä. Poliisien lisäksi tuomittujen joukossa oli myös vartijoita ja toimistotyöntekijöitä. Rangaistukseksi tuomitut saivat korkeintaan 15 päiväsakkoa.[62]

Saavutukset muokkaa

Olympialaiset muokkaa

[63]

MM-hiihdot muokkaa

[64][65]

SM-hiihdot muokkaa

  • 23 Suomen mestaruutta[66]

Muut huomionosoitukset muokkaa

Mika Myllylä on saanut viisi Suomen Olympiakomitean myöntämää sisupuukkoa. Näistä kolme jaettiin Lillehammerissa 1994 ja kaksi Naganossa 1998.[67]

Myllylä sai elokuussa 2020 oman patsaan kotikuntaansa Haapajärvelle. Kritiikkiä osakseen saaneen muistomerkin nimi on Murtunut latu, ja sen on suunnitellut halsualainen taiteilija Seppo Kalliokoski. Patsaan oli määrä valmistua vuonna 2019, jolloin tuli kuluneeksi 50 vuotta Myllylän syntymästä, mutta julkistus siirtyi eteenpäin rahoitusvaikeuksien vuoksi.[68][69]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Myllylä, Mika: Riisuttu Mestari, s. 21. Tammi, 2001.
  2. ↑ a b Tiedote: Mika Myllylä on kuollut 5.7.2011. Poliisi. Viitattu 5.7.2011.
  3. ↑ Mika Myllylä on kuollut YLE Uutiset. 5.7.2011. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 5.7.2011.
  4. ↑ Aino-Kaisa Saarinen nousi Myllylän ja Kirvesniemen rinnalle – "Unelman täyttymys" mtv.fi. 2.3.2017. Viitattu 14.5.2017.
  5. ↑ a b Hiihtäjä Mika Myllylä on kuollut MTV3. 5.7.2011. Viitattu 5.7.2011.
  6. ↑ MTV3: IS: Mika Myllylän kuolinsyy selvisi
  7. ↑ a b Lempinen, Marko: Tällainen oli Mika Myllylän traaginen elämä 4.7.2021. Ilta-Sanomat.
  8. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 12, s. 168, 182. Spartakus Oy, 1991. ISBN 951-96269-0-5.
  9. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 13, s. 190. Spartakus Oy, 1992. ISBN 951-96269-2-1.
  10. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 14, s. 219. Sporttikustannus Oy, 1993. ISBN 951-8920-18-4.
  11. ↑ a b Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 14, s. 241. Sporttikustannus Oy, 1993. ISBN 951-8920-18-4.
  12. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 16, s. 74–75. Kustannus-Notariaatti Oy, 1995. ISSN 0358-9536.
  13. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 15, s. 207–208. Sporttikustannus Oy, 1994. ISBN 951-8920-20-6.
  14. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 16, s. 98. Kustannus-Notariaatti Oy, 1995. ISSN 0358-9536.
  15. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 16, s. 226. Kustannus-Notariaatti Oy, 1995. ISSN 0358-9536.
  16. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 17, s. 58. Kustannus-Notariaatti Oy, 1996. ISBN 952-5106-00-4.
  17. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 17, s. 49. Kustannus-Notariaatti Oy, 1996. ISBN 952-5106-00-4.
  18. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 17, s. 201. Kustannus-Notariaatti Oy, 1996. ISBN 952-5106-00-4.
  19. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 17, s. 186. Kustannus-Notariaatti Oy, 1996. ISBN 952-5106-00-4.
  20. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 18, s. 96. Kustannus-Notariaatti Oy, 1997. ISBN 952-5106-05-5.
  21. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 18, s. 215. Kustannus-Notariaatti Oy, 1997. ISBN 952-5106-05-5.
  22. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 18, s. 183. Kustannus-Notariaatti Oy, 1997. ISBN 952-5106-05-5.
  23. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 19, s. 82. Kustannus-Notariaatti Oy, 1998. ISBN 952-5106-07-1.
  24. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 18, s. 191–192, 194–196, 208. Kustannus-Notariaatti Oy, 1997. ISBN 952-5106-05-5.
  25. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 19, s. 234. Kustannus-Notariaatti Oy, 1998. ISBN 952-5106-07-1.
  26. ↑ a b Vuoden Urheilija valinnat vuodesta 1947 lähtien Urheilutoimittajain Liitto. Viitattu 2.3.2017.
  27. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 19, s. 181–182. Kustannus-Notariaatti Oy, 1998. ISBN 952-5106-07-1.
  28. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 20, s. 68–69. Kustannus-Notariaatti Oy, 1999. ISBN 952-5106-09-8.
  29. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 19, s. 193–194, 212. Kustannus-Notariaatti Oy, 1998. ISBN 952-5106-07-1.
  30. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 20, s. 211. Kustannus-Notariaatti Oy, 1999. ISBN 952-5106-09-8.
  31. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 20, s. 164. Kustannus-Notariaatti Oy, 1999. ISBN 952-5106-09-8.
  32. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 21, s. 193. Kustannus-Notariaatti Oy, 2000. ISBN 952-5106-12-8.
  33. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 20, s. 173–174, 177–178, 181–182. Kustannus-Notariaatti Oy, 1999. ISBN 952-5106-09-8.
  34. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 21, s. 290. Kustannus-Notariaatti Oy, 2000. ISBN 952-5106-12-8.
  35. ↑ Myllylä lopettaa ja vetäytyy julkisuudesta MTV3. 6.3.2001. Viitattu 5.7.2011.
  36. ↑ Mika Myllylän bisnes oli kasvussa Mtv3 (nyk. MTV Uutiset). 8.7.2011. Viitattu 2.3.2017.
  37. ↑ 58. Keski-Pohjanmaan maakuntaviesti 6.1.2009. Ylivieskan kaupunki. Viitattu 5.7.2011.
  38. ↑ Lilja, Esa: Mistä Esko Aho närkästyi? (Uutisanalyysi) Helsingin Sanomat, 17.7.2011.
  39. ↑ Kupiainen, Jari: "Ei elämä tähän pääty" Iltalehti. 31.8.2007. Alma Media. Viitattu 5.7.2011.
  40. ↑ Iltasanomat cit Iltalehti. 11.7.2011. IL: Mika Myllylä oli tehnyt testamentin.
  41. ↑ Itkonen, Leila: Mika ja Suvi Myllylä palasivat yhteen Ilta-Sanomat. 23.2.2009. Sanoma News. Viitattu 5.7.2011.
  42. ↑ Perhe jätti ryyppäämään ratkenneen Mika Myllylän Ilta-Sanomat. 29.10.2009. Sanoma News. Viitattu 5.7.2011.
  43. ↑ Mikko Knuuttila: Mika Myllylän ex-vaimo teki paljastuksen tv-ohjelmassa – tiesi hiihtotähden dopingin käytöstä jo ennen Lahden kisoja Ilta-Sanomat. 1.11.2019. Viitattu 1.11.2019.
  44. ↑ Mika Myllylä ulkoiluvaateyhtiö Erätukun leipiin. Helsingin Sanomat, 24.5.2006. Sanoma News.
  45. ↑ Mika Myllylän tarina teatteriksi. Helsingin Sanomat, 14.11.2007. Hakutulos HS:n arkistosta. Viitattu 5.7.2011.
  46. ↑ Myllylän työnantaja kuvakohusta: Rakentavaa v***uilua MTV3. 21.1.2010. Viitattu 5.7.2011.
  47. ↑ Nelonen: Myllylä tunnustanut epon käytön 2.2.2010. Yleisradio. Viitattu 5.7.2011.
  48. ↑ Mika Myllylä osti dödöä ja muovikassin – päätyi vessasta sairaalaan! Seiska. 12.5.2011. 7 päivää. Viitattu 5.7.2011.
  49. ↑ Kangaspuro, Aino: Mika Myllylälle ehdollista vankeutta Iltalehti. 28.1.2008. Alma Media. Viitattu 5.7.2011.
  50. ↑ Mika Myllylälle ehdollista törkeästä rattijuopumuksesta Helsingin Sanomat. 18.2.2010. Sanoma News. Viitattu 5.7.2011.
  51. ↑ Mika Myllylä selvisi pahoinpitelysyytteistä sakoilla Helsingin Sanomat. 5.10.2010. Sanoma News. Viitattu 5.7.2011.
  52. ↑ Myllylää oli uhkailtu – nukkui kirves sängyn alla Iltalehti. 9.7.2011. Viitattu 9.7.2011.
  53. ↑ Iltapäivälehdet: Mika Myllylä hankki revolverin uhkailun takia Helsingin Sanomat. 9.7.2011. Viitattu 12.7.2011.
  54. ↑ Poliisi: Myllylän kuolinsyy selviää ruumiinavauksessa Helsingin Sanomat. 5.7.2011. Viitattu 8.7.2011.
  55. ↑ IS: Mika Myllylän kuolinsyy tapaturma Helsingin Sanomat. 10.9.2011. Viitattu 10.9.2011.
  56. ↑ IL: Mika Myllylä haudan lepoon Mtv3 (nyk. Mtv Uutiset). 23.7.2011. Viitattu 2.3.2017.
  57. ↑ Karpaasin viimeinen matka Iltalehti. 23.7.2011. Alma Media Oy. Viitattu 2.3.2017.
  58. ↑ Lehtinen, Pasi: Mika Myllylän kuolema johti urkkimisiin Iltalehti. 27.1.2012. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 1.9.2015.
  59. ↑ Nelonen: 136 poliisia esitutkintaan Mika Myllylä -urkinnasta Helsingin Sanomat. 23.3.2012. Viitattu 23.3.2012.
  60. ↑ 90:lle syytteet Myllylän tietojen urkinnasta Helsingin Sanomat. 10.6.2013. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 10.6.2013.
  61. ↑ Laitinen, Lasse: Kaksi tuomittiin Mika Myllylän urkinnasta YLE Uutiset. 9.7.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 9.7.2013.
  62. ↑ Reinboth, Susanna: Poliisit urkkivat Mika Myllylän tietoja uteliaisuuttaan Helsingin Sanomat. 27.3.2014. Viitattu 13.5.2014.
  63. ↑ Mika Myllylä sports-reference.com. Viitattu 23.5.2013. (englanniksi)
  64. ↑ Mika Myllylä fis-ski.com. Viitattu 23.5.2013. (englanniksi)
  65. ↑ WCS in Trondheim in 1997 oslo2011.custompublish.com. Viitattu 23.5.2013. (englanniksi)
  66. ↑ Mika Myllylän tie yle.fi. Viitattu 23.5.2013.
  67. ↑ Sisupuukot (PDF) Suomen Olympiakomitea. Viitattu 5.7.2011.
  68. ↑ Brusila, Hannu: ”Ruma, legendan uraa halventava” - Mika Myllylän muistopatsaalle täystyrmäys jo ennen paljastusta, nyt puhuu taiteilija: ”Rumia tullaan katsomaan kauempaakin” iltalehti.fi. 16.8.2019. Viitattu 1.9.2020.
  69. ↑ Kainulainen, Marko: Mika Myllylän patsas paljastettiin, mutta hiihtolegendan lapset eivät olleet paikalla – ”Ihmiset muistelivat tänään positiivisia asioita” Ilta-Sanomat. 28.8.2020. Viitattu 1.9.2020.

Aiheesta muualla muokkaa

Miesten 30 kilometrin hiihdon olympiavoittajat

1956: Veikko Hakulinen | 1960: Sixten Jernberg | 1964: Eero Mäntyranta | 1968: Franco Nones | 1972: Vjatšeslav Vedenin | 1976: Sergei Saveljev | 1980: Nikolai Zimjatov | 1984: Nikolai Zimjatov | 1988: Aleksei Prokurorov | 1992: Vegard Ulvang | 1994: Thomas Alsgaard | 1998: Mika Myllylä | 2002: Christian Hoffmann

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mika_Myllylä&oldid=22082176”