Mihály Tompa
Mihály Tompa (1817–1868) oli unkarilainen runoilija. Hän opiskeli Sárospatakin reformoidussa korkeakoulussa, jossa hän opiskeli sekä teologiaa että oikeustiedettä. Hänet kutsuttiin Gömörin komitaatin Bejen seurakunnan papiksi. Hän osallistui sotapappina Unkarin vapaussotaan 1848–1849. Hänet kutsuttiin 1849 Kelemérin ja vihdoin 1852 Hanvan kirkkoherraksi.[1]
| Mihály Tompa | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Mihály Tompa |
| Syntynyt | 1817 |
| Kuollut | 1868 (50–51 vuotta) |
| Kansalaisuus | Unkari |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | unkari |
| Tuotannon kieli | unkari |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Tompa muodosti yhdessä aikalaistensa János Aranyn ja Sándor Petőfin kanssa loistavan runoilijakolmikon, joka uudisti unkarilaisen runouden asettaen sen kansanomaiselle ja kansalliselle pohjalle ja joka surujen ja koettelemuksien raskaina vuosina ylläpiti kansassa valoisan tulevaisuuden toiveita. Arany kertoi kansalleen loistavia tarinoita sen muinaisuudesta, Petöfi runoili rakkaudesta, vapaudesta ja isänmaasta, Tompa kirjoitti runoja tunteista, ihmiskohtaloista, synnyinmaasta ja luonnosta. Tompan runoilijaluonteelle ovat ominaisia syvämietteisyys, herkkätunteisuus, mielikuvitus ja lämminsydämisyys. Hänen sanontansa on omintakeinen ja kansanomainen.[1]
Tompa pukee mielellään ajatuksensa vertauskuviin, niin kuin kuvatessaan isänmaansa kovaosaisuutta (esimerkiksi "Haikaralle") tai Virágregékissä, (1854, 1856, 1868) ihmiskohtaloita. Hän kirjoitti myös iloisia tunnelmia, varsinkin eräissä humoristisissa kertomarunoissa (Szuhay Mátyás, 1846). Hän julkaisi eläessään runokokoelmia, useimmat vuosina 1846–1867. Hänen ystävänsä Arany, Pál Gyulai, József Lévay ja Károly Szász julkaisivat postuumisti 1870 hänen kuusiosaiset kootut runoelmansa.[1] Hän julkaisi myös saarnakokoelmia ja muuta hengellistä kirjallisuutta.[2]
Antologiassa Unkarin lyyra: unkarilaista lyriikkaa keskiajalta nykyaikaan on kaksi Toivo Lyyn suomentamaa Tompan runoa, Haikaralle ja Kuistillani.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Tompa, Mihály. Tietosanakirja osa 9. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917
- ↑ Tompa, Mihály, Nordisk familjebok 29. 1919 (ruotsiksi)
- ↑ Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta, (Arkistoitu – Internet Archive) päivitetty 15.10.2020, viitattu 27.10.2020
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mihály Tompa Wikimedia Commonsissa
